Voinko vaatia miestä valitsemaan minun ja vanhempiensa välillä?

Ap,voimia sinulle ja paljon!! Me asuimme pienehköllä paikkakunnalla,noin 5km päässä appivanhemmista ja elimme " sinun elämääsi" ... Kuusi vuotta minä " vain" kestin... Muutimme viereiseen isohkoon kaupunkiin ja voi kuinka elämä on hienoa nykyisin!! Miehen työ jäi pikkukaupunkiin,mutta matka ei ole sinne mikään mahdoton ja mies tapaa vanhempiaan joskus työpäivien päätteeksi ja kuskaa lapsia joskus mummolaan. Minä pysyn täällä,enkä tapaa appivanhempia kuin max kerran vuodessa jos tulee jotkut isommat sukujuhlat,häät tmv joissa morsiusparilla ei tietenkään ole mitään tekemistä meidän riitojen kanssa,joten sen aikaa aina siedän anoppia ja appea...

Kiitos. On yksi ongelma vielä, mieheni sisko. Me voitaisi teoriassa olla hyvätkin ystävät, mutta välit appivanhempiin vaikuttaa :(

Käly on anopin kanssa parhaat ystävät ja viettävät aikaa keskenään todella paljon. Voitte ehkä kuvitella kumman lapset ovat tärkeämmät ja läheisemmät appivanhemmillenikin. Heitä ei ole kyllä koskaan meidän lapset kiinnostaneetkaan, ei silloikaan kun olimme vielä enemmän tekemisissä keskenämme. Tämäkin on aiheuttanut kiehumista sisälläni.



On vaikea suhtautua miehen siskoon, kun on kuullut miten hän äitinsä kanssa juoruilee muista ja on kaikessa samaa mieltä kun äitinsä. Joskus muinoin kun mieheni yritti puhua siskolleen kuinka ikävästi äitinsä meitä kohtaan käyttäytyy, käly ei antanut mieheni puhua loppuun vaan alkoi ylistämään heti äitiään. Ei ihme sinällään, tyttärelleen ja tämän perheelle on aina ollut erilainen kun meitä kohtaan.



Miten suhtautua kälyyn?

Vierailija:

19, appivanhempasi kuulostivat aivan omieni kaltaisilta. Hekään eivät tule toimeen juuri kenenkään kanssa. Anopilla ei ole yhtään ystävää. Apella muutama ryyppykaveri. Välit omiin sisaruksiinkin viileät ja etäiset.

19, kuinka miehesi suhtautuu asiaan? Jos miehelläsi on sisaruksia, millaiset on välisi heihin? Entä heillä vanhempiinsa? Mitä jos törmäät appivanhempiin jossakin, vaihdatteko muutaman sanan vai oletko niinkun et huomaisikaan? Onko teillä lapsia? Ovatko lapsesi ja miehesi paljoa tekemisissä appivanhempiesi kanssa? Kutsutteko heidät lastenne synttäreille?

ap.

Mies on sanonut vain, että tukee minua päätöksessäni, tapaa itse vanhempiaan, myös lasten kanssa, mutta minä en halua heitä nähdä. Anoppiin törmäsin yksi päivä kaupassa ja tervehdin, mutta ei muuta. Appiukkoon en ole onneksi törmännyt (hän on se itse piru=)), mutta autolla on tullut vastaan, olen katsellut muualle. Tulevista juhlista en tiedä, asia on ajautunut tähän aika vasta. Olen raskaana ja saa nähdä miten tulevat ristiäiset menevät. Mieheni tapaa isänsä lähes päivittäin työn takia. Myös mieheni tympääntyy isäänsä välillä, uhkailuihin jne, mutta sanoo tottuneensa siihen, mikäs siinä, jos lapsesta lähtien on tottunut sellaiseen käytökseen. Appiukko on myös kasvattanut lapsiaan väkivallalla ja olen päättänyt myös sen, että jos ikinä kajoaa meidän lapsiin millään tavalla, vien asian poliisille.

19

Saavat hänellekin vain pahan mielen aikaan. Eivät tue poikaansa pätöksissään tai ole iloisia menestymisistä. Yleensä pilaavat mieheni ilon, jos hän kertoo esim. saaneensa palkankorotusta tai että hänet on palkittu jostain työhönliittyvästä. Ei häntäkään kiinosta paljoa omia asioitaan heille kertoa. Mutta he ovat hänen vanhempiaan ja hän on aina elänyt heidän kanssa, joten tottunut on heidn tökeryyteensä. Tiedän että aloitus oli typerä, eihän mieheni tarvitse valita meidän väliltä.



Kiitos 19 vastauksesta ja kiitos kaikille muillekin! :)



ap.

Vaikka sekin vaihtoehto on mielessä käynyt. Olisi vain sääli, sillä täällä on paljon rakkaita ystäviämme lähelle sekä minun lapsuuden perheeni, jotka ovat suurena apuna myös lastenhoidossa.

Valitse että sinä olet sinun puolellasi. Tee itsellesi hyvin, ja älä pidä elämässäsi ihmisiä, jotka kohtelevat sinua noin huonosti ja arvottomasti. Älä enää toivo, että he yllättäen huomaisivat käyttäytyneensä todella rumasti ja asiattomasti ja pyytäisivät anteeksi. Heidän kohdallaan ei ole kyse siitä, että he ymmärtämättömyyttään olisivat tuollaisia. He ovat ilkeitä, koska he katsovat sen oikeudekseen. Näinhän anoppi oli itse sinulle ilmaissut: hän saa sanoa mitä vain ja sinun pitää kuunnella. Et saa edes suuttua.



Sukulaiset osa saattaa uskoa anopin jutut ihan sellaisenaan, mutta fiksut ihmiset huomaavat kyllä ajatella toista puolta. Osa sukulaisista ehkä jää anopin leiriin, osaan voit solmia suoran ystävyyssuhteen. Et tarvitse anoppia välikätenä, jotta voit pitää sukulaisiin yhteyttä.



Toivon sinulle voimia ja lujaa mieltä. Puhun omasta kokemuksestani, sillä juttusi kuulosti todella tutulta. Tein ratkaisuni eikä elämä ole ainakaan huonommaksi mennyt. Kyseessä oli omat vanhempani.

Äidilläni ei ole yhtään sydänystävää, ei edes tuttavaa. On itse välinpitämättömyydellään vieraannuttanut kaikki ystävät. Isä taas ei välitä ihmisistä, vaan parista juopottelukaverista, jotka ymmärtävät häntä eikä yritä olla liian hienoja. Isä tarvitsee myötäilijöitä ja hänen valtansa korostajia ympärilleen, äiti taas niitä, joita voi katsoa alas päin. Yksikään sukulainen ei ole heille mieleinen, jokaisella tuttavassakin on jotain moittimista. Kummatkin on hanakoita sanomaan ja arvostelemaan, mutta heistä ei saa sanoa mitään negatiivista. Ei saa edes kysyä jotain asiaa, vaan kaikki pitää ottaa ylhäältä annettuna totuutena ja vaan kehua ja mielistellä.



29

tiedän tunteesi todella hyvin.

Sinä joka kirjoitit myös siitä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta voisin hyvin ajatella, että olet mieheni sisko.

Mieheni sisarukset saattavat ajatella minusta juuri samalla tavalla.

Oma äitinne osaa, tietää ja on kaikessa paras-asenteen olen kuullut hyvin usein.

Kerronpa omasta elämästämme jotakin, asioita joita ette ehkä tiedä.



Äitinne on puuttunut aikaslailla johdonmukaisesti alusta alkaen kotimme sisustamiseen (kysymättä lupaa), vaatevalintoihini ilmoittamalla ennen juhlia mitä minun tulee laittaa ylleni, ensimmäisenä hääpäivänämme painosti mieheni lähtemään sukuloimaan ilman minua ja lastamme, halusi määrätä lapsemme kummit (nimesi hänelle sopivat ihmiset ) kielsi laittamasta sitä nimeä jonka halusin, piti minulle puhutteluja siitä, etten voi pakottaa hänen poikaansa tekemään kotitöitä, vaati minua lopettamaan opiskeluni, haukkui vanhempani, jokaisiin heidän sukunsa juttuihin olisi pakko ollut osallistua jne. listaa voisi jatkaa pitkään.



Kahden vuoden ajan sanoin mielipiteeni enemmän ja vähemmän suoraan. Yleensä niin, etten kuunnellut häntä vaan tein oman pääni mukaan. Olin siis HYVIN hankala ihminen ja sen saikin koko suku kuulla. Anoppi kuvittelee, että puhun hänestä pahaa, tosiasiassa en puhu, sillä sitä vetonaulaa en hänelle anna. Olen mieluummin hiljaa.



Riitelimme ja sovimme, mutta koskaan he eivät ole sydämestään pystyneet antamaan anteeksi.



Välillä välimatkaa on pidetty tietoisesti. Edelleenkin mielipahaa tuottavat mm lastemme epätasainen kohtelu: joku saa syntymäpäivälahjan toinen ei. Myöskään minun voinnistani ei olla kiinnostuneita. Mies ja hänen jaksamisensa on perheessämme ainoa asia joka kiinnostaa, siltä se ainakin tuntuu.



Kaikista eniten minua suututtaa ja samoin miestänikin, että kun nuorina menimme naimisiin olimme liian naivia ja mieskin yritti pitää heidän puoltaan sanomalla juuri, että anna olla, älä välitä, eivät he pahaa tarkoita. Se loukkasi minua syvästi, sillä koin, että mies ei rakasta minua.



Ja ainoat riitamme alkutaipaleella johtuivat heistä. Minulla meni monia vuosia niin, että jaksoin ymmärtää miehen kannan asiasta. Ja se kanta on, että hän sanoi, ettei hän tajunnut äitinsä manipulointia.



ARVOISA SINÄ, joka mietit mustasukkaisuutta, luulen, että ÄITISI on se mustasukkainen , omistushaluinen joka ei halua päästää irti ja jolla on niin suppea oma ystäväpiiri, että suku on vain se jonka kanssa hän pärjää. Ihminen voi yrittää hallita toisia muka hyväntahtoisuudella.

Appivanhempia ei näkynyt puoleen vuoteen, mutta sitten tulivat käymään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja siihen loppu v***uilu. Nyt he ovat käyneet meillä jo vuoden ajan ilman jatkuvaa asioihin puuttumista ja ulkonäköni, vaatetukseni ja ruoanlaittotaitoni haukkumista. Tai siis anoppi se vaan haukkui. Mies sanoi, että jos hänen pitäisi valita äitinsä ja minun välillä, niin hän valitsi minut, mutta en saa laittaa häntä siihen tilanteeseen.