Mitä mieltä syyskuussa voimaan astuvasta hedelmöityslaista?

a, mutta äitiys ja isyys on kuitenkin lopulta jotain enemmän. Lapsi, joka syntyy ydinperheeseen (tai miksei myös yh-äidille luovutetulla spermalla) kasvaa siihen yhteisöön, mihin syntymästään liittyy. Pelottaako vanhempia sitten, että lapsi heidät jotenkin myöhemmin hylkäisi ja pitäisi vanhempinaan joitakin aivan tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole hänen elämäänsä osallistuneet muuta kuin lahjoittamalla sen kalliin solun? Lapsen aliarvioimista tällainen. Utelias voi olla, mutta jos vanhempansa tuon taustan vuoksi kieltää, niin silloin on vika jossain muussa kuin alkuperässä, vanhempien ja lapsen suhteessa.

Vierailija:

Jos lapseton pari saa lapsen luovutetuilla soluilla ja lapsi kasvaa heidän kanssaan, eikä lapsi tunne vanhempiaan? Äitiään ja isäänsä? Mietipä vaikka hetki sitä termiä vanhempi ja isä ja äiti. Eivät oikein sovi tuohon yhteyteen. Käyttäisin sanaa luovuttaja.

Suurin osa heteropareista ei koskaan kerro lapsilleen, että ovat saaneet alkunsa luovutetuilla sukusoluilla. Viranomaiset eivät todellakaan ala lähettelemään mitään kirjeitä...

Tämä on viilausta aikuisen poliittisesti korrektista näkökulmasta mutta lapselle joka kaipaa tietoa juuristaan se biologinen isä/äiti on paljon muutakin kuin luovuttaja.

Mihin perustat väitteesi? Brittiläinen dokumentti jossa haastateltiin tällaisia lapsia, nimenomaan vahvistaa mielipidettäni siitä, että oma äiti on oma äiti ja oma isä on oma isä ja solujen luovuttaja on luovuttaja. Mutta hehän olivat vain luovutetuilla soluilla alkunsa saaneita ihmisiä, ehkä sinä tiedät paremmin??

Asiaa pitäisi katsoa lapsen oikeuksien kannalta, sillä tosiasiallisesti lapsella on kuitenkin kolme vanhempaa, korostettiin sosiaalista vanhemmuutta kuinka paljon tahansa, mikä aiheuttaa identiteetin rakentumiselle lisähaasteita.

Vierailija:

Asiaa pitäisi katsoa lapsen oikeuksien kannalta, sillä tosiasiallisesti lapsella on kuitenkin kolme vanhempaa, korostettiin sosiaalista vanhemmuutta kuinka paljon tahansa, mikä aiheuttaa identiteetin rakentumiselle lisähaasteita.

Tuo on todella tärkeä asia. Jos kuitenkin vastassa on epäselvyys toisen puolen bioperimästä vs. ei olla olemassa ollenkaan, asia onkin mutkikkaampi. Ihan oikeasti laki karkottaa luovuttajia ja sitä kautta toivottuja lapsia jää syntymättä. Minusta se on ongelma.

Silti pidän lapsen oikeuksia (mm eheään identiteettiin ja minuuteen) tärkeämpinä kuin aikuisten etua, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään. Adoptiossa pyritään vanhempien identifioimiseen, mutta ikävä kyllä se ei etenkään kansainvälisessä adoptiossa ole aina mahdollista. Tutkimusten mukaan oman biologisen alkuperän epäselvyys kuitenkin antaa lisähaastetta lapsen psyykkisen terveyden suotuisalle kehitykselle, joten miksi ihmeessä vaarantaa se ehdoin tahdoin?

En puhu nyt lainkaan vanhempien oikeuksista ja niistäkin toki mielestäni pitäisi välittää.

Ei ole siis mitään syntymätöntä lasta ja tämän etua. Syntynyt lapsi sen sijaan tarvitsee oikeuksia.

Mutta lapselle on myös tärkeää tietää ja tuntea oma biologinen alkuperänsä. Tavallisesti se on sama kuin kasvattajana toiminut vanhempi joten eroa ei tarvitse tehdä eikä asiaa ihmetellä, lapset näkevät mikä heidän vanhemmissaan ja heissä on samaa ja mikä erilaista. Mutta adoptio- ja lahjasolulapsille se on epäselvää. He miettivät mistä ovat perineet ulkonäkönsä, temperamenttinsa, lahjansa ja taipumuksensa, mikä on geeneissä, mikä yksilöllistä ja mikä on kasvatusperheen rooli, millaista elämä olisi ollut jos olisi kasvanut biovanhemman kanssa, onko jossain sisaruksia joilla on sama tausta, mitä sairauksia perheessä on jne. Se merkitsee paljon muuta kuin vain siittiötä tai munasolua. Siittiö ja munasolu ovat ne juuret joista olemme lähtöisin ja vaikka rakastava koti on a ja o, siltikin lapset haluavat tietää biologisista vanhemmistaan asioita joita biovanhemman on täysin mahdotonta ilmaista jossain parin aanelosen kirjeessä tuntemattomalle lapselle.

joka on " kuohuvampaa" ja siten vanhemmille haasteellisempaa kuin biolapsen? Vanhempien pitäisi olla itsensä aika selvillä vesillä oman tunne-elämänsä kanssa.

mielestäni on turha ruveta hedelmöityshoitovanhempia testailemaan

En ole tuo kenelle kysymyksesi esitit, mutta vastaan kuitenkin.

Lapsen etu todellakin on se, että hänellä on mahdollisuus saada vanhempiensa tiedot selville. Ihan sama mitä luovuttaja tahtoo, eihän kenenkään ole pakko luovuttaa solujaan! Jos ei tahdo saada bio-lapsia, ei kannata luovuttaa sukusoluja! Lapselta taas kukaan ei kysy mitään, pitäisi vaan olla niin hemmetin kiitollinen niille saakelin pelastajille jotka armollisesti antoivat elämän. Siitä pitäisi muistaa kiittää joka jumalan päivä, sillä aina on muistettava että ilman heitä lapsi olisi veriklimppinä tamppoonissa. (Olen muuten myös sitä mieltä, että ihminen joka puhuu tuolla tavalla, on syystä lapseton)

Lapsen etu on se, että hän saa tietää molemmat vanhempansa. (Ja älkää edes aloittako sitä sössötystä siitä, miten ne kasvatusvanhemmat ovat oikeat vanhemmat, jokainen peruskoulun läpäissyt tietää mitä tarkoitan) Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Itse en voi koskaan saada selville omaa isääni. En koskaan. Ja kyllä, tunnen suurta vihaa ja katkeruutta äitiäni kohtaan tämän takia.

Pahoittelen jos loukkasin jotakin, minulla on huono päivä ja tällaiset " kyllä minä tiedän paremmin" jutut saavat minut raivoihini.

Pointtihan on juuri se, että kukaan ei voi tietää mitä juuri tämä syntymätön lapsi tahtoo, ja siksi hänelle on pidettävä kaikki ovet avoinna. Jos hän tahtoo selvittää vanhempansa, sen pitää olla mahdollista. Ja jos taas ei, niin kukaan ei pakota.

Vierailija:

Oletko sitä mieltä, että jos pari ei voi saada biologisia lapsia, niin sitten he tyytyvät osaansa ja piste?

Miten lapsen etu vaatii sen, että hänen tulee tuntea sukusolujen luovuttaja, jos luovuttaja EI sitä halua? Luovuttajahan nimenomaan haluaa antaa lapsettomalle parille mahdollisuuden tulla äidiksi ja isäksi, ei suinkaan halua itselleen lasta/lapsia --->MIKSI luovuttajalla ei pitäisi olla mahdollisuutta salata henkilöllisyytensä? Lapsellahan on äiti ja isä, joita ilman hän ei olisi syntynyt, vaan valunut luovuttajan kuukautisveren/sperman muodossa pois viemäriin!

Oikeasti, millaisessa maailmassa sinä elät???

1) Hedelmöityshoidoilla raskaaksi tulleet sairastuvat ihan yhtä helposti esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen kuin muutkin.

2) Myös luovutetuilla sukusoluilla äidiksi/isäksi tullut ihminen voi olla täysin kypsymätön vanhemmuuteen. Lisäksi vanhemmuuteen kasvetaan lasten kanssa, kukaan ei ole syntynyt äidiksi tai isäksi.

3) Usein vuosien epätoivoinen odotus kostautuu kohtuuttomina odotuksina lapselle kun hän vihdoin syntyy.

4) Syntyvät lapset ovat joko rakastettuja tai sitten eivät, aivan kuten muissakin perheissä. Tieto siitä, että lapsi ei ole biologisesti toisen/kummankaan lapsi ei ainakaan helpota vanhemmuuteen kasvamista.

5) Valtaosa luovutettuja sukusoluja käyttäneistä vanhemmista EI KERRO lapselleen asioiden oikeaa laitaa, ainakaan kovin aikaisin. Monet lapset eivät saa koskaan tietää biologisia vanhempiaan.

6) On aivan luonnollista, että kasvava nuori epäilee omia vanhempiaan ja omia juuriaan. Tämä kuuluu kehitykseen, niin taviksilla kuin luovutetuillakin. Murrosikään kuuluu irtautuminen ja jos tämä vaihe jää puuttumaan, ei ole syytä ainakaan ylpeyteen. Ehkä lapsi kokee olonsa turvattomaksi eikä uskalla kyseenalaistaa kasvatusvanhempiaan?

Monet lapset todellakin yrittävät selvittää vanhempansa, ja osa näistä lapsista käy katselemassa heitä salaa, uskaltamatta lähestyä heitä. Tämä ei liity mitenkään kasvatusvanhempien rakkauteen, vaan lapsen normaaliin tiedonjanoon.

Näin se asia menee todellisessa elämässä.

Vierailija:

Luovuttajat luovuttavat soluja hyvää hyvyyttään. Vastaanottajat ovat epätoivoissaan halutessaan lapsen ja ovat onnellisia ja vanhemmuuteen taatusti valmiita. Syntyvät lapset ovat rakastettuja ja heillä on luottamuksellinen suhde vanhempiinsa koska vanhemmat ovat kertoneet heille rehellisesti suuresta asiasta. Sellainen lisää luottamusta. Lapsi on jonkin verran utelias luovuttajan suhteen, mutta ei seuraile tätä 18-vuotiaana pimeillä kujilla, koska hänellä on omat rakkaat vanhemmat.

Noin se asia menee.

Toki on poikkeuksiakin varmaan. Voihan vaikka SINUN miehesi sairastua psyykkisesti ja paloitella koko perheensä, mutta aika pieni todennäköisyys eikö. (okei oli kärjistetty, mutta tottakai mitä vaan voi tapahtua, mutta suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia).

Jos kuitenkin olisin joutunut turvautumaan jonkun muun luovuttamaan munasoluun, en olisi ikinä kertonut sitä lapselleni.



Omia munasolujani en menisi lahjoittamaan, kun kerran on pakko paljastaa henkilöllisyys, jos lapsi niin vaatii. Omalle siskolleni voisin lahjoittaa, jos hän niitä olisi vailla.

äänessä silloin kun lakia valmisteltiin.

Minä olen se, jolle kysymys / kirjoitus (johon vastasit) alunperin osoitettiin; eli olen kanssasi tismalleen samaa mieltä - aivan kaikesta.



Tämä on aivan hulluutta; sukusolut on irrotettu ihmisistä, tehdään (kyllä nimenomaan TEHDÄÄN) lapsia mitä mielikuvitusrikkaampiin tilanteisiin täysin unohtaen kaikki se mikä on luonnollista. Luonnollista on se, että lapsi SAA (nykyaikana ylellisyyttä - ennen itsestäänselvyys) syntyä omien (bio) vanhempiensa luokse, missä häntä rakastetaan sillä (olkoonkin vaikka kuinka vajavaista) potentiaalilla, mikä annettavissa on.



Sukusolu kantaa ihmisen perimää, suvun historiaa ja se tulisi antaa toiselle ihmiselle vain rakkaudesta - silloin, kun tahdotaan myös kasvattaa lasta yhdessä! Ei tarvita uskonnollista vakaumusta (jos joku nyt sitä keksii epäillä), että ymmärtää sen miten tärkeää olisi säilyttää luonnollisuus tässä asiassa. Tälle aikakaudelle on vain ominaista järkeillä ulos sellaisia seikkoja, jotka eivät ole selitettävissä järjellä; ne ovat tunnettavissa tunteella. Miksi te ette suostu kuuntelemaan edes ihmistä, jolla on asiasta OMAKOHTAISTA KOKEMUSTA?? Ei kun pidetään vain kiinni niistä rakkaista " tutkimustuloksista" - ottakaa nyt myös huomioon, että ne tutkimustuloksetkin ovat keskenään ristiriitaisia, ja MUUTTUVAT AJAN KULUESSA - ne heijastelevat myös aina aikakauttansa ja vallitsevia asenteita! Asenteet ovat tällä hetkellä (näköjään) todella surulliset; aikuisille sitä mitä he ikinä keksivätkään haluta, jopa " keinotekoisia lapsia" . Uskomatonta.



Katsotaan, kun aikaa kuluu, kuinka paljon lisää saammekaan aikaan nro 51:sen kaltaisia kohtaloita - aikuisia ihmisiä, jotka etsivät tuloksettomasti juuriansa, eivätkä tunne sisäistä eheyttä. Kaikki tämä suru ja tuska vain siksi, koska joku HALUSI ja LÖYSI (kyseenalaiset) KEINOT (hed. hoidot ja luovutetut solut).



Voimia sinulle nro 51; toivon, että löydät sen mitä etsit elämästä, ja pääset tilanteestasi eteenpäin!

(joka on ainut Suomessa joka niitä kerää ja sitten myy muille klinikoille), mutta niiden määrä on vähentynyt uuden lain myötä.



Uskoisin, että jos jokin yleishyödyllinen taho pistäisi pystyyn kunnollisen tiedotuskampanjan, että mitä laki luovuttajalle oikeasti tarkoittaa, voitaisiin saada luovuttajia vaikka kuinka paljon lisää.



Monilla on nyt ihan väärä kuva siitä, mitä kaikeka heiltä voi 18 vuoden kuluttua (taui aikaisemmin) edellyttää!!

Ei haittaisi jos joku tulisi kolkuttelemaan 18v kuluttua oveani. Jos vain voisin jotakuta lapsetonta paria auttaa. Kannatan tuota lakia.