Olen äiti, joka ei tykkää lapsista
Mua on aina hirvittävästi ärsyttänyt lapset. Päädyin kuitenkin hankkimaan oman, koska ajattelin sen olevan erilaista.
Ja niin kävikin. Olen aivan hulluna meidän puoli vuotiaaseen pikkumieheen. Muutenkin siedän ja jopa pienesti tykkäänkin saman ikäisistä lapsista kuin meidän poika. Edelleen mua raivostuttaa vanhemmat lapset. En jaksa yhtään niiden kanssa touhuta. Jotenkin vaan nään punaista. Toisaalta ehkä mä opin muihinkin lapsiin samalla vauhdilla kun tää meidän lumoava pikkumies kasvaa, koska enhän mä ennen pitänyt vauvoistakaan.
Tää äitiys ja poika on parasta mitä mulle on koskaan sattunut. Voi sitä rakkauden määrää.
Kommentit (21)
Ai kun naapurillaki on?Eiköhän ole ihan tarpeeksi sellasia vanhempia jotka eivät lapsistaan välitä ja lapsia inhoavat,että niitä tieten tahtoen tekee?
Suurin osa tuntuu ärsyttäviltä. Odotan esikoistamme, ja uskon, että rakastan tätä omaa lasta hirmuisesti ja minusta tulee ihan hyvä äiti=)
Toivottavasti lapsenne ei lue tätä ketjua
täysin lapsihullu - toisten vauvat piti aina saada syliin, lueskelin satuja kavereiden lapsille mielelläni ym...
kun sain omat, niin en ole enää ollut niin kamalan kiinnostunut toisten lapsista. en heitä inhoakaan, jotkut ovat todella suloisia. ehkä vaan sitä saa kotonakin tarpeeksi sitä lajia nykyään...
.. ongelmana etten omasta lapsesta välittäisi.
Lapsen hankinta oli päätös, vaikka ei vauvakuumetta ollutkaan. Vahvasti oli kuitenkin läsnä tunne, että tulisin lasta rakastamaan. Meillä mies oli se joka asian alkujaan otti esille. Miksi muiden lapsista pitäisi tykätä?
Asiaan vaikutti myös äitini vastaavanlaiset kokemukset. On ollut maailman paras ja rakastava äiti, vaikkei kovinkaan lapsirakas vieraita kohtaan olekaan. Ja kyllä meillä on kaverit ravanneet niin leikkimässä kuin yökylässäkin.
aloittaja
Lapsillani on yksi kaveri joka saa tulla käymään muut ei saa tulla edes eteiseen.
Inhon syy liittyy usein omaan elämänhistoriaan eikä sitä välttämättä itse tiedosta.
Mutta tykkäämättä voi olla kenestä vain ja se on ihan normaalia. Lapsista puhuttaessa unohtuu, että ihmisiä hekin ovat erilaisine persoonallisuuksineen. Tuskin kukaan nainen pitää automaattisesti kaikista miehensä ikäisistä miehistäkään. Huolestuisin jos pitäisi.
En minäkään pidä automaattisesti kaikista vieraista lapsista, sen enempää kuin vieraista teini-ikäisistä tai vanhuksistakaan. Ainoastaan vauvat ovat lähes aina kivoja, ainakin silloin kun eivät huuda.
Yleensä siedän juuri sen ikäisiä lapsia kuin omani ovat. En kertakaikkiaan keksi mitään puhuttavaa esim. teini-ikäisten lasten kanssa ja pikkuipanat ärsyttävät kitinällään. Omani ovat 6- ja 8-vuotiaita.
Ulkona tykkään kyllä yleensä kaikista, jos eivät suorastaan solvaa toisia ihmisiä tai eläimiä :)
Mutta sisätiloissa muitten lapset haisee pahalle. Aikuisia ei ilmeisesti tule kohdattua lähikontaktissa koska mulla ei ole mitään mielikuvaa että tutut aikuiset haisis pahalle. En ymmärrä syytä miksi toisten lapset, erityisesti vauvat, haisee. Mahdollisesti kysymyksessä on jokin biologinen kummallisuus jonka tiede löytää ensi vuonna?
Vierailija:
Lapsillani on yksi kaveri joka saa tulla käymään muut ei saa tulla edes eteiseen.
En varsinaisesti inhoa, mutta en yleensä jaksa vieraita lapsia. Jotkut on totta kai aivan ihania, mutta vieraan lapsen huonoa käytöstä on todella vaikea sietää.. Monet sanoo että lapset on ihania, kunhan ei ole omia, itse olen täysin eri mieltä...
onpa sun lapsella yksinäiset synttäri ym,-ja älä rupea nyt sanomaan että onhan meillä lapsia sillon talo täynnä,koska puhut siis täyttä skeidaa kaksnaamanen
hävettää se lapsien inhoaminen, mutta yleensä mun inhomittari on ihan oikeutettu...
sama kun inhoaisi omaa varvastaan...?
niinhän se on: omat lapset ja naapurin kakarat
se ettei niistä lapsista tykkää niin estä ettei niitä voisi kylään tulla. Kyllä sitä halua silti parasta sille omalle mussukalle.