Miksi joku haluaa olla kotiäitinä vielä silloinkin kun kotihoidontukiaika on jo loppunut?

Eivät kaikki, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona, ole työnvieroksujia tai muuten yhteiskunnan elättejä.

Hoidossa useamman vuoden olleet tulivat reippaina eskariin, huiskuttivat heit äideille ja isille ja ottivat heti kontaktia opeen ja muihin lapsiin.



Kotona hoidetut itkivät jo tullessaan ja äitien piti jäädä koko päiväksi mukaan. Lapset eivät liikahtaneetkaan äitinsä helmoista, eivät uskaltaneet puhua kenellekään mitään. Äitejä ei tuntunut asia millään lailla harmittavan, vastailivat lasten puolesta open kysymyksiin jne...



Tunsin suurta myötähäpeää!

Minä hoidan lapset kotona kouluikäisiksi asti. Koska haluan viettää aikaa lasteni kanssa, he ovat mukavaa seuraa.

Minulla lapset on niin tärkeitä että haluan viettää heidän kanssa kaiken ajan niin kauan kun he ovat " koti-iässä" eli eivät ole kouluikäisiä! Sitten kun lapset aloittavat koulun aloitan minäkin työt ja vielä sellaiset että olen varmasti joka päivä kotona viim. klo. 16.00! Voi kuullostaa tyhmältä jne. jne. mutta näin minä haluan tehdä! -kaislaliina-

Tottakai ne lapset jotka tuntevat talon tavat menevät sinne reippaammin kuin ne jotka ekaa kertaa tulevat, niinhän aikuisetkin vastaavassa tilanteessa tekisivät! Eikö se eskari ole sen takia että siellä harjoitellaan ryhmässä oloa ja sosiaalisia taitoja ennen kouluun menoa, opettelemaan sinne mennään eikä niitä valmiiksi tarvi osata. Häpää on kyllä vain nyt sinun mielessäsi, todellakin.

Vierailija:

Hoidossa useamman vuoden olleet tulivat reippaina eskariin, huiskuttivat heit äideille ja isille ja ottivat heti kontaktia opeen ja muihin lapsiin.

Kotona hoidetut itkivät jo tullessaan ja äitien piti jäädä koko päiväksi mukaan. Lapset eivät liikahtaneetkaan äitinsä helmoista, eivät uskaltaneet puhua kenellekään mitään. Äitejä ei tuntunut asia millään lailla harmittavan, vastailivat lasten puolesta open kysymyksiin jne...

Tunsin suurta myötähäpeää!

Vierailija:

Hoidossa useamman vuoden olleet tulivat reippaina eskariin, huiskuttivat heit äideille ja isille ja ottivat heti kontaktia opeen ja muihin lapsiin.

Kotona hoidetut itkivät jo tullessaan ja äitien piti jäädä koko päiväksi mukaan. Lapset eivät liikahtaneetkaan äitinsä helmoista, eivät uskaltaneet puhua kenellekään mitään. Äitejä ei tuntunut asia millään lailla harmittavan, vastailivat lasten puolesta open kysymyksiin jne...

Tunsin suurta myötähäpeää!

Ei tukirahoilla hurrata. Haloo!



Eriasia jos saisi kunnon rahan kuten mm. 2000 ¿ kk. Sitten ymmärtäisin pointtisi.

Itse olen ollut kotiäitinä ulkomailla, vaikka lapset (päiväkoti-ikäiset) olivat paikallisessa " koulussa" kieltä oppimassa noin 25 h/vkossa. Arvatkaa, mitä tein päivät pitkät? Kävin shoppailemassa, kävin kuntosalilla, istuin kavereiden kanssa kahvilla...

Lapset leikkivät paljon keskenään kotona ollessaan. Arvatkaa, mitä minä tein silloin? Olin av:lla.



Juu, olihan se kotiäitiys kivaa. Mutta älykkyysosamäärä kutistui noina vuosina.



Tunsin siellä erään n. 32 v naisen. Hän sanoi viihtyvänsä kotiäitinä. Sanoi, että tämän työkomennuksen jälkeen hän tekee vielä yhden lapsen, jotta saa olla kolme vuotta kotona. Sen jälkeen hän jo suunnitteli seuraavaa ulkomaankomennusta.

Ehkä siinä tapauksessa, jos äiti on kotiäitinä siihen saakka kun lapset täyttävät 18. Sitä voisi kutsua lusmuilemiseksi, mutta jos haluaa itse hoitaa pienet lapsensa kouluikään asti. Siinä ei ole mitään halveksittavaa. Minusta se on hyvin kunnioitettavaa. Ja työelämän pyöreisiin vielä ehtii sen jälkeen. Ja joku mietti niitä eläkekertymiä. Tiesittekö, että eläke alkaa kertymään vasta kun täyttää 23 vuotta. Tämän lisäksi eläkettä kertyy nuorena vähempi. Tai näin ainakin olen kuullut. Joten nou hätä! Lapset ensin, sitten muut jutut.

Vierailija:

Tiedän ihmisen, joka on kotona pysyvästi, siis vielä kun nuorinkin lapsi on jo iso. Koulutus ja ammatti on; pienellä täydennyskoulutuksella voisi palata työelämään, ja rahantarvettakin olisi. Kyse on hänellä mielestäni henkisestä ryhdittömyydestä ja kyvyttömyydestä toimia kodin ulkopuolisessa elämässä, ja siitä, ettei vaadi itseltään edes yrittämistä. Halveksittavaa.

joka ei pysty käymään töissä. Varmaan on ikuinen kotona luumuaja

älillä erosssa heistä

On kerhoa, kaveria jne.

Joku kysyi ihmeissään vastakysymyksen(?), että miksi lapset pitäisi hoitaa nimenomaan juuri 3-vuotiaiksi asti kotona. No esimerkiksi ihan jo siksikin, koska vain siihen asti saa työstään hoitovapaata...

Itselläni on akateeminen koulutus ja pidin/pidän työstäni, mutta lapseni hoidan kotona siihen asti, kunnes molemmat on koululaisia.

Jokin iso asia tältä kirjoittajalta tästä yhtälöstä kuitenkin puuttuu: vakituinen työpaikka! Jos sen haluaa säilyttää, on töihin palattava viimeistään nuorimman lapsen täytettyä sen maagiset 3 v.

Minä ymmärrän ihan hyvin sen, että joku haluaa olla kotona lastensa kanssa ainakin kouluikään asti. Etenkin jos itsellä ei ole koulutusta tai vakituista, hyvää työpaikkaa eikä perheellä pulaa rahasta. Tai jos lapsia on paljon, koska silloin arjen pyörittäminen kahden 40h/vko työssäkäyvän aikuisen yhdistelmällä muuttuu helposti suorittamiseksi pikkulapsiajasta nauttimisen sijaan. Monelle tuo kotiin jääminen on kuitenkin pakko ennemmin kuin aidon vapaaehtoinen valinta - ehkä eniten niille, jotka kauhistelevat ajatustakin muusta...? Sitäkin ehkä hiukan miettisin, ettei kotiäitiajasta tosiaan kerry eläkettä (jota kyllä nykyisin muuten kertyy jo ennen 23v). Jos sen kestää, mikäs siinä. Ja ainahan voi säästää itselleen omaa eläkettä miehen rahoilla, jos vain mieskin kannattaa kotiäitiyttä täysillä ;)

En voi väheksyä kotiäitiyttä, koska mulla ei siitä ole kokemusta kuin hoitovapaan verran. Mutta en minä kyllä osannut pelätä etukäteen työn ja perheen yhdistämistäkään, kun mulla ei ollut siitä kokemusta. Ja nyt en kyllä enää valitsisi toisin, niin hyvin tämä yhtälö meidän perheessä toimii :)

mieluummin kuin päiväkodin hälinässä.

Ei se noinkaan yksioikoista ole.



Meidän firmassa voi kyllä hoitaa kotona pidempään kuin 3-vuotiaaksi ja senkin jälkeen moni on puolipäiväisenä pitkään.

on rahaa jäädä kotiin??? Ei ainakaan mulla- ja eipä työpaikkakaan antaisi myöden. Tunnen tapauksen, mutta siinä ainakin tuntuu että suurin syy on laiskuus...ei huvita ja kun ei töistä makseta. Jep....ja mitä töitä voit hakea kun lähenen 40-v eikä työkokemusta...niinpä. Hyvä syy sanoa että haluaa kasvattaa lapset. Ei musta olisi miehen elätettäväksi...

Vierailija:

Ehkä siinä tapauksessa, jos äiti on kotiäitinä siihen saakka kun lapset täyttävät 18. Sitä voisi kutsua lusmuilemiseksi, mutta jos haluaa itse hoitaa pienet lapsensa kouluikään asti. Siinä ei ole mitään halveksittavaa. Minusta se on hyvin kunnioitettavaa. Ja työelämän pyöreisiin vielä ehtii sen jälkeen. Ja joku mietti niitä eläkekertymiä. Tiesittekö, että eläke alkaa kertymään vasta kun täyttää 23 vuotta. Tämän lisäksi eläkettä kertyy nuorena vähempi. Tai näin ainakin olen kuullut. Joten nou hätä! Lapset ensin, sitten muut jutut.

Vierailija:

Tiedän ihmisen, joka on kotona pysyvästi, siis vielä kun nuorinkin lapsi on jo iso. Koulutus ja ammatti on; pienellä täydennyskoulutuksella voisi palata työelämään, ja rahantarvettakin olisi. Kyse on hänellä mielestäni henkisestä ryhdittömyydestä ja kyvyttömyydestä toimia kodin ulkopuolisessa elämässä, ja siitä, ettei vaadi itseltään edes yrittämistä. Halveksittavaa.

tehkööt jokainen omat päätöksensä ja kunnioitetaan niitä,eikä viitsitä tapella kuin pahaiset kakarat..aikuiset ihmiset..tsot tsot

Kotiin jäävä äiti (jos ei ole työtön vaan jää kotiäidiksi) ei saa yhteiskunnalta mitään hyvitystä siitä että säästää kunnan rahoja päivähoidosta.



Pitää pärjätä täysin miehen tuloilla, sossustakaan ei saa rahaa yli kolmevuotiaan kotiäiti, vaan patistavat töihin tai kouluun.



Taloudellisesti on erittäin epäkannattavaa olla kotiäiti yli kolmevuotiaalle. Jos joku vapaaehtoisesti niin tekee, kyseessä on aivan selkeästi niin suuri halu hoitaa itse lapsiaan että luopuu palkasta ja työttömyyskorvauksista jne.

Vierailija:

Hoidossa useamman vuoden olleet tulivat reippaina eskariin, huiskuttivat heit äideille ja isille ja ottivat heti kontaktia opeen ja muihin lapsiin.

Kotona hoidetut itkivät jo tullessaan ja äitien piti jäädä koko päiväksi mukaan. Lapset eivät liikahtaneetkaan äitinsä helmoista, eivät uskaltaneet puhua kenellekään mitään. Äitejä ei tuntunut asia millään lailla harmittavan, vastailivat lasten puolesta open kysymyksiin jne...

Tunsin suurta myötähäpeää!

Me asumme pääkaupunkiseudulla alueella, jossa iso osa lapsista hoidetaan kotona kouluikään asti. Kahden lapsemme eskarissa ja myös koulussa on ollut useampia lapsia, jotka eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Mitenkään ei ulkopuolinen ainakaan heistä pysty päättelemään, kun on ollut kotihoidossa, kuka päiväkodissa. Osa lapsista reippaita, osa ujompia. Kysymys luonteesta, ei siitä missä hoidettu.