Minkälaisen iltarukouksen opetat lapsellesi?

Rukoukseen painan pään,

tule yöhön pimeään.

Pieniä ja suuria,

auta suuri Jumala.

Jeesuksen nimessä aamen.

mutta omille lapsille en ole mitään opettanut, enkä itsekään enää rukoile

sitä, että lapsena mullekin opetettiin iltarukous, ja siihen kuului joku "suojele äitiä, isää ja meitä sisaruksia.



jossain vaiheessa, muistaakseni silloin kun huolestuin ympäristön tilasta sain manian, että tässä suojele xx -vaiheessa pitää luetella kaikki maailman ihmiset, eläimet, kasvit ja vielä eloton luonto päälle.



koko ilta meni sitten siihen kun luettelin päässäni kummeja, koiria ja kissoja, ja pelkäsin, että jos joku jää välistä, niin sille tapahtuu jotain pahaa. vanhemmille en teitenkään tästä kertonut.



että selittäkää vähän sitä rukousjuttua niille muksuillenne

suojelusenkeleistä ja taivaaseen menevistä läheisistä. En koskaan sano, ettei enkeleitä tai taivasta ole vaikka en itse niihin voikaan uskoa. Lapsen kysyessä kerron toivovani, että enkeli häntä vartioi jne. Kun oltiin hautajaisissa ja lapsi kysyi onko xx nyt taivaassa sanoin toivovani, että on koska xx itsekin uskoi ja toivoi sinne pääsevänsä.



Itselläni oli lapsena lapsenusko ja rippikouluikäisenä kovasti etsin sille vahvistusta, nyt en sydämessäni usko ja järki sanoo, ettei jumalaa ole. En voi millään ymmärtää miksi kaikkivaltias jumala antaisi niin paljon hirveyksiä tapahtua viattomille, jos jumala esim. päättää säästä miksi kuivuus, myrskyt jne. tappavat valtavasti viattomia lapsiakin.



Missä jumala oli esim. Kauhajoen ja Jokelan tapausten aikaan? näistäkin sitten varmaan lähti viattomia ateisteja helvettiin?

että selittäkää vähän sitä rukousjuttua niille muksuillenne

[/quote]

<



Miksi aliarvioit meitä kristillistä kasvatustan lapsilleen antavia - että emme selittäisi ja perustelisi asioita omille lapsillemme? Ei se, että sinulla on kummallinen kokemus omasta lapsuudestasi tai nuoruudestasi tarkoita sitä, että me tällä palstalla keskustelevat kristityt jotenkin vähemmän perustelisemme lapsillemme opettamiamme asioita kuin sinä tai jotkut niistä, jotka eivät opeta rukouksia lapsilleen. Minä ainakin keskustelen lasteni kanssa kaikesta mahdollisesta erittäin varhain, perustelen myös tekemiseni ja pyrin opettamaan lapseni suvaitsevaiseksi myös toisin ajattelevia kohtaan. Olen opettanut että kaikki eivät usko kuten minä teen, esimerkkien avulla myös.



Meidän iltarukous on:

Minä lapsi pienoinen, iltaisin näin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, taivaan isää aina kiitän + siunaukset läheisille joille sinä iltana sitä halutaan syystä tai toisesta pyytää. Satu, halit, pusut ja iltalaulu kuuluu lisänä rutiineihin. Ja lapset kyllä haluaa koko hela hoidon, jos joku osa meinaa 'unohtua' he itse muistuttaa.

ja lapset huutavat yleensä sängystä, ``äiti iltarukous!``

Jeesus rakas siunaa meitä,

anna meille enkeleitä,

siivilläsi meitä peitä,

älä koskaan meitä heitä.

Mies lukee muistaakseni jonkun toisen iltarukouksen...

Ja lopuksi vielä, minä rakastan sua, anteeksi.



Tuosta yhdestä viestistä muistui itsellenikin ihan sama juttu mieleen, kun joskus pentuna piti luetella jokaisen perheenjäsenen nimet ja kaikki mahdolliset siihen perään. Ja joskus ajatteli et jos ei lue iltarukousta sattuu jotain pahaa... En tiedä mistä sellainen tuli mieleen, mutta kiitos muistutuksesta, pitää tosiaankin kertoa lapsille iltarukouksen merkitystä...

MISTÄ TIEDÄT ja MITEN PERUSTELET, että kristinuskon jumala ja iänkaikkinen elämä on totta? Sanot, ettei se ole uskon asia vaan tosiasia, mutta haluaisin tietää, mistä tiedät, että se on tosiasia? Ettet vain USKOISI niin?



Ymmärrät varmaan, että Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä on totta sinulle, mutta ei monelle muulle, kuten ateisteille ja muihin uskontokuntiin kuuluville. Vertauskuvallisen vankilasi olemassaolo on totta KAIKILLE empiirisen havainnon pohjalta huolimatta siitä, allekirjoittaako ko. oikeusjärjestelmän moraalin ja sen puitteissa langetetun tuomion. Jokainen voi tulla ja katsoa vankilarakennusta, koskea sen seinää ja joutuessaan sen sisälle todeta "totta, tämä on vankila, en pääse täältä pois". Jumalan ja tuonpuoleisen elämän olemassaolo ei valitettavasti voi olla mitään muuta kuin USKON asia. Toisin kuin me voimme käydä kokeilemassa sitä vankilan muuria ja todeta, että sellainen rakennus siinä tosiaan seisoo, me emme voi kuolla ja käydä taivaassa moikkaamassa Jumalaa, tulla sitten takaisin ja todeta, että "totta on, se on tosiasia". Se, että pitää tätä TOTENA perustuu vain ja ainoastaan USKOON. Vai voitko väittää muuta?



(Ja ei nyt mennä mihinkään filosofisiin pohdintoihin siitä, voimmeko pitää totena mitään; konkreettisia kokemuksiammekaan. Periaattessahan meitä ei välttämättä ole edes olemassa...)

koin lapsuuteni hyvin turvalliseksi silti. Ehkä siksi en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi se lapsenusko olisi jotenkin tarpeellinen.

suojelusenkeleistä ja taivaaseen menevistä läheisistä. En koskaan sano, ettei enkeleitä tai taivasta ole vaikka en itse niihin voikaan uskoa. Lapsen kysyessä kerron toivovani, että enkeli häntä vartioi jne. Kun oltiin hautajaisissa ja lapsi kysyi onko xx nyt taivaassa sanoin toivovani, että on koska xx itsekin uskoi ja toivoi sinne pääsevänsä.

Itselläni oli lapsena lapsenusko ja rippikouluikäisenä kovasti etsin sille vahvistusta, nyt en sydämessäni usko ja järki sanoo, ettei jumalaa ole. En voi millään ymmärtää miksi kaikkivaltias jumala antaisi niin paljon hirveyksiä tapahtua viattomille, jos jumala esim. päättää säästä miksi kuivuus, myrskyt jne. tappavat valtavasti viattomia lapsiakin.

Missä jumala oli esim. Kauhajoen ja Jokelan tapausten aikaan? näistäkin sitten varmaan lähti viattomia ateisteja helvettiin?

Kyllä luemme kirjaa joka ilta lasten kanssa.

Kun nukkumaan nyt rupean, sua pyydän luoja lupaathan, rauhaa yöksi kotiini kunnes herään valoosi.