Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisen iltarukouksen opetat lapsellesi?
16.10.2008 |
Muistatko jonkun iltarukouksen omasta lapsuudestasi?
Mä muistan tän
Levolle laske Luojani
armias ole suojani
aikuisena lisäys
jos sijaltani en nousisi
ota minut luoksesi
ja anna kaikki syntini anteeksi
Kommentit (30)
eivätkä lapseni rukoile iltaisin eivätkä aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi pientä, lyhyttä rukousta luetaan, sitten sanotaan pusut ja halit ja hyvät yöt.
Minusta on tärkeää kokea, että ollaan koko perheellä yhdessä Taivaan Isän edessä, kiitetään kuluneesta ja pyydetään siunausta tulevalle.
Kaksi pientä, lyhyttä rukousta luetaan, sitten sanotaan pusut ja halit ja hyvät yöt.
Minusta on tärkeää kokea, että ollaan koko perheellä yhdessä Taivaan Isän edessä, kiitetään kuluneesta ja pyydetään siunausta tulevalle.
uskotte siis satuun ?
Päivän touhut taakse jää.
Minua jo väsyttää.
Kiitos, että nukkumaan
peiton alle mennä saan.
Hyvää yötä Jumala,
siunaa meitä kaikkia.
joka lapsen kanssa. Siinä hiljennytään ja rauhoitutaan ja tavallaan todetaan että uniaika on alkanut (eli suu kiinni). Sinänsä voisi tietysti lukea minkä tahansa unilorun jos ei kristinusko nappaa. Meillä kuitenkin rukous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät omat vanhempanikaan ole minulle sellaista opettaneet. Vanha tätini kuitenkin opetti seuraavanlaisen kauniin tosi vanhan rukouksen:
Jeesus tule lapses luo,
armos, siunaukses suo.
Tue pientä horjuvaa,
johda tietä oikeaa.
Aamen.
Se tulee vieläkin mieleeni aina kun ajattelen iltarukousta.
En minkäänlaista. Iltasadussa on satua tarpeeksi.
Uskonnon pakkosyöttö puolustuskyvyttömälle lapselle on mielestäni rikollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä meidän- rukous sen jälkeen jompi kumpi vanhempi siunaa lapset Herran siunauksen sanoin. Lapset haluaa ehdottomasti, että siunauksen aikana isän tai äidin käsi pitää olla pään päällä, muuten se ei mene lasten mielestä "oikein".
niin miksi ei-uskovien pitää heti alkaa kirjoitella "uskonnon pakkosyötöstä" ja "satujen opettamisesta"? Jokaisella vanhemmalla on oikeus opettaa lapselleen omaa uskontoaan, kuten muitakin heille tärkeitä asioita, eivätkä uskovat vanhemmat todellakaan pidä omaan uskontoonsa kuuluvia asioita satuina!
Meillä lasten kanssa luetaan joka ilta kaksi iltarukousta.
Rakas Jeesus siunaa meitä
Anna meille enkeleitä
Siivilläsi meidät peitä
Älä meitä koskaan heitä.
Aamen
Ja
Tule jeesus lapses luo,
armos siunaukses suo.
Tue pientä horjuvaa,
johda tietä oikeaa.
Aamen
Lapset rauhoittuvat iltarukousten myötä levollisina nukkumaan. Iltarukous lue lapsille turvallisuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miksi ei-uskovien pitää heti alkaa kirjoitella "uskonnon pakkosyötöstä" ja "satujen opettamisesta"?
Meillä monesti luetaan isä meidän rukous, pyydetään siunausta kaikille rakkaille, kiitetään päivän hyvistä hetkistä. Joskus noiden variaatiota joskus jää kokonaan väliinkin.
ehkäpä siksi että ei-uskovat saavat jatkuvasti kuulla miten ovat väärässä ja miten pitäisi uskoa. Tästä käydään jopa kotiovella kertomassa. Joten kyllä sitä joskus tekee mieli tehdä päinvastaistakin käännytystyötä
T:ateisti. Ja meilläkään ei mitään rukouksia lueta, iltasatu tms. riittää rutiiniksi ja rauhoittumiseen
niin miksi ei-uskovien pitää heti alkaa kirjoitella "uskonnon pakkosyötöstä" ja "satujen opettamisesta"?
Meillä monesti luetaan isä meidän rukous, pyydetään siunausta kaikille rakkaille, kiitetään päivän hyvistä hetkistä. Joskus noiden variaatiota joskus jää kokonaan väliinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikin ihminen on kertonut itselleen tärkeistä asioista ja arvoista. Joskus olen kiinnostunut ja joskus en, mutta käännytykseksi sitä ei voi sanoa. Kaikkia asioita ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti ja pahansuovasti vastaan. Vaikka asia ei kiinnostaisi lainkaan, voi toista ihmistä silti kuunnella hetken.
asia on päin vastoin. Uskovia vähätellään ja ivataan "satuihin" uskomisesta. Haittaako se ateisteja jotenkin, jos vanhemmat rukoilevat lapsensa kanssa.
ehkäpä siksi että ei-uskovat saavat jatkuvasti kuulla miten ovat väärässä ja miten pitäisi uskoa. Tästä käydään jopa kotiovella kertomassa. Joten kyllä sitä joskus tekee mieli tehdä päinvastaistakin käännytystyötä
T:ateisti. Ja meilläkään ei mitään rukouksia lueta, iltasatu tms. riittää rutiiniksi ja rauhoittumiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minkäänlaista. Iltasadussa on satua tarpeeksi.
Uskonnon pakkosyöttö puolustuskyvyttömälle lapselle on mielestäni rikollista.
En ole ateisti,uskon kyllä johonkin..suurempaan voimaan,en tosin allekirjoita että se olisi juuri tämä kristinuskon kertoma voima tai tarina..mutta se on täysin mun oma henkilökohtainen asiani,uskoni/uskon puute.
Lapseni saavat päättää itse näistä asioista sitten kun ovat siihen kykeneviä,en ala pakkosyöttämään heille mitään mitä minulle ei 100% faktaksi pystytä todistamaan.
Olen kristitty, sanon sen heti suoraan. Ennen olin ateisti, sitten agnostikko "uskon korkeampaan voimaan ja kaikki pääsee taivaaseen" minusta tuli kristitty vaikeuksien jälkeen ja toisaalta Jumalan hyvyys vaikeuksien aikana veti minua parannukseen. Jukuripäisesti "alennuin" lukemaan Raamattua ja tulin uskoon.
Ennen uskoon tuloani minulla oli kuoleman pelko, tai paremminkin sanottuna mitä kuoleman Jälkeen tapahtuu. Uskon ettei ihminen kuole, vaikka ruumis kuoleekin. "Oikea banaani on siellä kuoren sisällä, ihmisen iho on ne kuoret", kuten kummipoikani asian selvensi, jatkamme siis elämäämme valintamme mukaan joko taivaassa tai helvetissä.
Tässä vaiheessa kuulen jo "Käännyttäjä, käännyttäjä"-huutoja, mutta jatkan silti...
Uskon Raamatun mukaisesti myös viimeiseen tuomioon. Taivaaseen pääsee ainoastaan syntisiä ihmisä, jotka ovat kelpuuttaneet Jeesuksen omaksi puolustajakseen ja hyväksyneet hänen kuolemansa omasta puolestaan. Siis armahdetut syntiset pääsee taivaaseen, ihmiset, jotka eivät halua Jeesusta, eivät sinne pääse. Tämä ei siis ole mielipiteeni, vaan asiasta on mainittu Isossa Kirjassa.
Jos nyt joku paheksuu ja soimaa minua tuputtajaksi ja uskonnon pakkosyöttäjäksi, niin voi harmi. Jos asiaan ei usko, se ei silti poista asian todenmukaisutta. Jos joku joutuu maalliseen oikeuteen ja tuomari määrää hänelle rikoksestaan rangastuksksi vankilatuomion, tuomio on totta, vaikkei suomittu uskoisikaan vankilan olemassaoloon.
Meidän jokaisen sisuskaluihin on pistetty aavistus ja ajatuksia iankaikkisuudesta, siksi nämä iltarukousasiat ovat tärkeitä. Lukekaa lapsille lasten Raamattua, se antaa hyvät elämän eväät.
Rakas Jeesus siunaa meitä
Anna meille enkeleitä
Siivilläsi meitä peitä
Älä meitä koskaan heitä.
Tämä on ollut lapsille itselleen tosi tärkeä. Itse asiassa kun eskarilaisemme eli muutama viikko sitten ensimmäisen kerran yökylään kaverin luo, niin ainoa surun aihe oli se, kuka hänet nyt siunaa.
Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää minä kiitän.
Ei mulle vanhemmat mitään rukouksia opettaneet, eivät ylipäänsä puhuneet kotona mitään uskonnosta. tarhassa kieltäydyin ruokarukouksesta (tai no, pidin kädet pöydän alla mutta en ristissä) koska minusta Jumala-jutut olivat tyhmiä satuja.
Päivän leikit jäädä saa,
minua jo nukuttaa.
Hyvää yötä Jumala,
siunaa meitä kaikkia.
Lisäksi poika (pian 3v) luettelee kaikki rakkaansa ja sanoo lopuksi "aama" :)
Mitään sellaista rukousta en opettaisi, minkä sisältö ei lapselle aukea. Meillä tuota "siunaamistakin" on mietitty että mitä tarkoittaa, että poika ymmärtää koko rukouksen sisällön. Tärkeää on myös, ettei rukouksessa ole mitään pelottaavaa esim monissa on viittauksia kuolemaan ja syntiin. Sellaisia ei lapsille. (eikä edes aikuiselle, ne ei kuulu ainakaan minun uskooni)
Tarkoitukseni on, että ajan kanssa nämä ulkoaluetut rukoukset korvautuisivat lapsen omilla. Siis että oppisi puhumaan omin sanoin jumalalle. Nyt tällä hetkellä rukous vain otetaan osaksi lapsen elämää ja opetetaan sen rauhoittava ja hiljentävä vaikutus.
Itse en perusta näistä "valmiista" rukouksista. Moniko kristitty voi sanasta sanaan allekirjoittaa niistä yhtäkään, tai edes uskontunnustusta?! En minä ainakaan.