Tsekatkaapa: vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelut
plaza piste fi, ja sieltä valitse " Ellit" > " Ihmissuhteet" > " Vapaaehtoinen lapsettomuus"
Jotain kautta päädyin vahingossa Velojen eli vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelupalstalle, ja kiinnostuin lukemaan muutamia ketjuja. Minulla ei sinänsä ole mitään vapaaehtoista lapsettomuutta vastaan, ja toivon solidaarisuutta kaikkien ihmisryhmien välille. Mutta en tiedä itkeäkö vai nauraa, niin uskomatonta katkeruutta, vihaa ja ikä/elämäntaparasismia noissa keskusteluissa oli. Ei niin, etteikö ennakkoluuloja ja asenteita olisi kaikenlaisissa ihmisissä (ei vähiten tämän palstan käyttäjissä). Pienen lapsen äitinä on kuitenkin niin järkyttävää ajatella, että kun esim. istun kahvilassa vauvani kanssa, joku samassa kahvilassa istuva voi tuntea perinpohjaista yökötystä vaikkapa lapseni ulkonäön takia...
Kommentit (19)
Nainenhan on toista parempi vain sen perusteella, että on itse äiti ja toinen ei. Nih!
" sä mistään mitään tiiä ennen kun sulla on itselläs lapset, sitte tiiät mitä on rakastaa, elää ja olla epäitsekäs"
En itsekään ollut kiinnostunut lapsista ennen kuin kolmikymppisenä (jolloin lasten teon sitten aloitinkin ;) mutta toisten lapset eivät olleet minulle mikään ongelma tai lapsettomuus mikään sellainen asia jota pitäisi erityisesti korostaa. Muistan kuinka minua aikanaan ärsytti tämä normi että lapset ovat jonkinlainen edellytys " oikealle" elämänkokemukselle tai aikuisuudelle, ja tietysti toisten utelut lasten hankkimisesta herättivät vastareaktion. Olisiko tässäkin kyse siitä? Ei kai kukaan normaali ihminen voi vihata toisten lapsia tai elämänvalintoja?
Kauhistellaan toisten nimivalintoja, läskejä ym.
Netissä hommat kärjistyvät kun anonymiuden taakse on niin helppo piiloutua.
Itsekin nuorempana kuvittelin kuuluvani tuohon kategoriaan, siis vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Enkä todellakaan vihaa lapsia, päinvastoin! Sehän olisi jokseenkin sama kuin että sanoisi vihaavansa ylipäänsä ihmisiä (itseäänkin samalla ihmisrodun edustajan), koska lapsethan ovat vain pieniä ihmisiä. Kaikki me olemme olleet joskus lapsia, pidimmepä ajatuksesta tai emme :D Sitä paitsi aina olen nähnyt lapsissa ennemminkin paljon positiivista tylsiin ja epäaitoihin aikuisiin verrattuna, tulevaisuusnäkökulmasta puhumattakaan.
Mutta siis oma syyni alkuperäiseen ajatukseen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta oli kyllä aika paljon muutakin kuin itsekkyyttä. Jotenkin en vain osannut nähdä itseäni äitinä, ajatus tuntui jos ei ahdistavalta niin kuitenkin jotenkin pelottavalta ja vieraalta. En ollut koskaan myöskään tuntenut pienintäkään vauvakuumetta enkä edes ymmärtänyt pienistä lapsista mitään. Kesti aika kauan tajuta, että oma lapsi /perhe on ihan eri juttu kuin se, miltä muiden lapsiperheiden elämä ulkopuolisesta (lapsettomasta) saattaa näyttää...
Ja nyt voin vain hihitellä omalle menneelle itselleni, onneksi kasvoin ajatuksesta yli ja uskalsin heittäytyä tähän! :)
T: kolmilapsisen perheen äiti, haaveissa neljäskin ehkä...
siitä huolimatta me perheelliset emme katoa pois täältä heidän ilokseen. Tosin puolin ja toisin saa aukoa päätä sitten, ei pelkästään toisen osapuolen yksinoikeus.
Monta uskomattoman törkeää ja pahatapaista lasta olen nähnyt, enkä ole yhtään ihmetellyt pahoja ajatuksiani heistä. :D Ja bussissa matkustavana voin kertoa, ettei mikään ole ärsyttävämpää kuin ääneen vauvalleen sössöttävä kotiäiti, jonka vaunut vievät kaiken tilan. Uskomatonta muuten kuinka usein moni äiti oikein seisoo bussin keskitilassa vaunujensa edessä niin, ettei ovelle meinaa päästä millään.
Mutta jos sinua ihmetyttää yök-asenne vauvoihin, niin samalla lailla itseäni ihmetyttää yök-asenne lemmikkieläimiä, kuten koiria kohtaan. Toisille ne kuitenkin ovat maailman ihanimmat ja rakkaimmat eliöt. :)
Siellä oikein lietsotaan porukalla vihaa lapsiperheitä, äitiyttä, sekä lastenhankinnasta kyseleviä sukulaisparkoja kohtaan ja jokavälissä muistetaan hehkuttaa sen oman elämäntapavalinnan ylivertaisuutta. Aivan sietämätöntä porukkaa! Pahin siellä on takinkääntäjä-Margot, joka käy lapsiketjuissa mielistelemässä äitejä ja samaan aikaan komppailee näiden lapettomien ajatuksia. Samoin ällöttää Rebekkamaria, josta omasta mielestään tulisi ilman muuta Maailman Täydellisin ja Ihanin Äiti, mutta joka ei vaan viitsi luopua itsekkäästä elämäntavastaan.
Antamassasi esimerkissä kyse on lapsenvihaajista, ei vapaaehtoisesti lapsettomista. Itse asiassa kiivaimmat lapsenvihaajat saattavat olla juuri niitä, joille ei omia ole koskaan suotu... tai joiden oma lapsuus on ollut kamala. Kukaan tervejärkinen ihminen ei pysty vihaamaan toista ihmistä noin karulla tavalla. Mutta näitä surullisia tapauksiahan kyllä sitten mahtuu senkin edestä tähän maailmaan: toisia yököttää(!) muiden läskit, toisia anorektikot, joitakin kai näköjään sitten myös pienet lapset ja joitakin esim. vanhan pariskunnan (saati samaa sukupuolta olevien aikuisten) käveleminen käsi kädessä. Eihän se todellakaan terve asenne ole, mutta minkäs teet :-/ Kai taustalla on joku oma trauma tai karummin vain empatiakyvyttömyys.
Ollaan niin itsekkäitä että halutaan käyttää kaikki rahat vaan omaan itseen!
Vierailija:
Ollaan niin itsekkäitä että halutaan käyttää kaikki rahat vaan omaan itseen!
Vierailija:
Ollaan niin itsekkäitä että halutaan käyttää kaikki rahat vaan omaan itseen!
Vaikka itse asiassa ikävä kyllä aika monelle näistäkin iskee joko biologinen kello tai " pakko saada normiperhe" -kello yleensä +/- 35-vuotiaana... Oikeasti olisi parempi jättää lapset tekemättä, jos siltä itsestä aidosti tuntuu. Itsekkyys pukee aika huonosti vanhempia, ainakin epäterve sellainen.
enkä piittaa muista, olkoon mitä ovat. Joku säälin piikki ehkä jonkun ajátussikermän välistä yrittää työntyä esiin. Jollakulla ressulla on aikaa tuojotella kenties juuri meidän perhettä ja tuntea jotakin tuntemuksia ja vieläpä raahautua nettiin tulistelemaan asiasta. Tuskin kullannupuiltani edes homasin koko henkilöä. Kyllä se saattaa tehdä vähän katkeraksi. Ja sekin, jos joutuu todistelemaan, että kyllä mä ihan oikeesti olen onnellinen ja varsinkin onnelliSEMPI kuin sinä lapsia tehnyt ihminen. Minun onneni on sellaista tyyntä tasaista olotilaa.
Ei ole mitenkään itsekästä olla hankkimatta lapsia vaikkapa taloudellisista syista tai siksi, ettei huvita olla raskaana, heräillä öisin tms. Ei niitä lapsiakaan hankita epäitsekkäistä syistä, kyllä se on se oman lapsen kaipuu joka ajaa ne lapset hankkimaan.
Ja tietystikin lapsettomat haluavat keskustella elämäntapavalinnastaan kaltaisten kanssa, sillä lastenhankinta on yhteiskunnassa normi, ja lapsettomuus poikkeavaa, jopa uhkaava valinta.
Vierailija:
Ollaan niin itsekkäitä että halutaan käyttää kaikki rahat vaan omaan itseen!
Niinhän naisetkin haluaa. Mies tehköön vaikka kolmea eri duunia kunhan elättää perheen, naisen rahat on naisen omiin menoihin kuten kosmetiikkaostoksiin.
että muut eivät vaivaudu hankkimaan lapsilleen hoitajaa esim häiden tai illallisen ajaksi vaan tuovat kakaranasa sinne esittämään kuinka sanotaan kakka tai joku muu merkityksetön sana. Ja sit kaikkien ympärillä olevien pitäisi hurrata niitä räkänokkia ties mistä.
Kävinpä tuolla ellien vapaaehtoinen lapsettomuus palstalla. Olen pitänyt tätä av -palstaakin jotenkin outona, jossa naiset kettuilevat toisilleen, minkä sielu sietää.
Mutta lukiessa noita vela-palstoja ja keskusteluja, kuinka kaverin lapsi pissasi sänkyyn ja sänkyni/elämäni on pilalla juttuja ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Ei ole ihme, että miehen euro on naisen 80 senttiä:)
On kerran illanvietossa uskoutunut ja kertonut kuinka tuntee ällötystä lapsia kohtaan ja kuinka inhoaa kirkossa rääkyviä vauvoja. Itseäni järkytti tuolloin kyseisen ihmisen voimakassanaisuus ja etenkin toimiminen hänelle niin epäsopivassa virassa.
Eihän kaikkien ole pakko lapsia rakastaa tai sietää, tuskin he kovin mielellään hakeutuvatkaan ympäristöön, missä lapsia. En silti jaksa uskoa, että kaikki lapsettomat (edes vapaaehtoisesti sellaiset) olisivat empatiakyvyttömiä lapsenvihaajia, joille lapsettomuus olisi jotenkin kaikenkattava elämänfilosofia.
Mutta tietty meitä on moneen junaan. Itse ainakin vain hymähtelen moisille.