Lue keskustelun säännöt.
Sanoinko liian pahasti naapurin lapselle?
16.10.2008 |
Meillä asuu naapurissa 4-v tyttö, joka leikkii joskus 4-v tyttöni kanssa. Ennen leikkivät enemmän, mutta nykyisin muutkin lapset ovat vähän alkaneet karttaa tuon naapurin tytön seuraa. Tyttö on minusta ärsyttävä, sellainen minäminäminä-lapsi, joka ei osaa yhtään huomoida muita. Riistää kaikki lelut käsistä ja hänen pitää aina olla kaikessa paras. Jos oma tyttöni juoksee nopeammin kuin hän, heittäytyy hän kadulle kiukuttelemaan. Lisäksi hän aina leuhkii taidoillaan ja kehuu, kuinka valtavan hyvä ja taitava hän on kaikessa mollaten samalla muita ikävällä tavalla. Vanhempansa eivät puutu asiaan mitenkään, koska heistä se on tosiasia. On tuossa tytössä varmasti paljon hyvääkin, mutta näistä syistä olen yleensä ärsyyntynyt häneen, tosin kasvatuksen ja vanhempien syy kai se on...
No, tänään olin lähdössä lapsieni kanssa leikkipuistoon. Pikkuinen istui rattaissa mutta 4-v tyttöni tahtoi ajaa pyörällä. Kun olimme lähteneet matkaan, tuli naapurin tyttö äitinsä kanssa vastaan. Naapurin tyttö alkoi nauraa räkättää:" Millalla on vielä apupyörät, hahhahhaa! Ihan vauva! MINÄ osaan jo ilmankin! Kato äiti! Hahhahhahh! MINÄ olen paljon taitavampi!" Eikä äitinsä tehnyt muuta kuin hymyillyt. Minua otti niin kovasti päähän (toki huonosti nukuttu yökin siihen vaikutti ;)), että tokaisin naapurin tytölle:" Mutta Milla onkin sentään fiksu ja tietää, että ihmiset ovat erilaisia ja oppivat asiat eri tahdissa. Ja osaa käyttäytyä kuten fiksut ihmiset käyttäytyvät." Sitten jatkoimme vaan matkaamme ja naapuri jäi tyttönsä kanssa siihen seisomaan.
Kommentit (22)
Nyt saat multa kunnon taputukset selkään! Puolustit hyvin omaa lastasi ja se on tärkeää, onneksi et vaan kävellyt tuppisuuna ohi, miten sulla tulikin noin hyvä repliikki heti mieleen? Ihan oikeesti, toihan oli naapurin tytöltä tosi kurjasti sanottu ja on todella outoa, ettei äitinsä tehnyt mitään. Jos vanhemmat ei osaa ton kummemmin lapsiaan kasvattaa, niin on hyvä että naapuri pistää asiat perspektiiviin. Sait hienosti näpäytettyä paitsi tytärtä myös äitiä, ja sulla oli kommenttiisi oikein oiva syykin!
Jos asiasta tulee puhetta naapurin kanssa (ts. jos alkaa valittaa), voithan sanoa olevasi pahoillasi ja pyytää anteeksi kivastuksissasi sanottua, mutta kerro myös kohteliaasti että olet edelleen samaa mieltä, vaikka tiedätkin ettei ollut kauniisti tehty sanoa asiaa ääneen :)
Mä oon tosi ylpeä susta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ainakin alennuit itsekin 4-vuotiaan tasolle.
Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää olla näissä tilanteissa aikuinen.
Toivottavasti naapurin äitikin ottaa kommentista vaarin ja kasvattaa lapsensa paremmin.
Ei varmaan tarvitse arvailla mistä naapurin tyttö on perinyt ominaisuutensa, jos äitikin vain hymyillen katsoo tyttönsä pilkkarallatusta.
Yök, miten jotkut kasvattavat lapsensa tuohon minä-minä-minä asenteeseen. Ovat sitten aikuisenakin ihan samanlaisia..
Toivottavasti herätit huomaamaan, ettei ihan mitä tahansa toisille päin naamaa lauota. Varmasti tuosta tytöstä on hyvää vauhtia tulossa koulukiusaaja. Päiväkotiin joutaisi, jotta oppisi hiukan käyttäytymään kun ei äiti osaa kasvattaa. Jos naapuri on yhtään fiksu, tulee heidän tyttönsä pyytämään anteeksi teidän tytöltä kun seuraavan kerran näette. Ja sinä voit sitten tuumata, ettei sinunkaan olisi välttämättä tarvinut niin kovasti sanoa (vaikkakin aiheesta.)
Jos näin ei käy, voisit itse ottaa naapurisovun tähden asian puheeksi naapurin kanssa. En meinaa, että mitään anteeksipyytöjä lähtisit vaatimaan, vaan sanoisit ihan suoraan että tyttösi on monta kertaa pahoittanut mielensä heidän tyttönsä takia, ja että olet peloissasi, ettei naapurin tytöllä ole kohta yhtään kaveria kun karkottaa ne luotaan. Käännät siis asian niin päin, että olet huolissasi naapurin tytöstä etkä omastasi, niin viesti menee varmaan perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai tilanteen olisi voinut hoitaa aikuisen tavoin eli kertoa tytölle asiallisesti, että tiedätkös että lapset oppivat asioita hyvin eri tahtiin ja meidän "Milla" osaa monia muita asioita hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka aikuinen asian olisi hoitanut?
Tietysti sanansa voisi aina paremmin asetella, vallankin jälkikäteen on helppo miettiä miten olisi pitänyt sanoa. Mutta olethan sinäkin samaa mieltä, että tuollaiseen on puututtava ihan tuon kiusaajatytön itsensäkin tähden?
Vaikka sävy tietysti ratkaisee paljon siinä, ottavatko vastaan viestisi todellista sisältöä.
Minä jouduin kerran juttelemaan naapurin 6-vuotiaalle, joka naureskeli meidän 3-vuotiaamme tekemille virheille, ja sanoin suunnilleen saman asian: Tuollainen käytös tuntuu toisesta pahalta ja siksi meillä ei hyväksytä sellaista ollenkaan. Meillä ei saa käyttäytyä niin. Ihmiset oppivat eri tahtiin ja 3-vuotiaat eivät vielä osaa samoja asioita kuin 6-vuotiaat - eivätkä kaikki 6-vuotiaatkaan hallitse kaikkea samalla tavalla.
Sävy oli aika vakava, mutta koetin myös varoa halventamasta tätä 6-vuotiasta. Viesti menee paremmin perille jos siinä keskitytään vain tekoihin eikä loukata toista.
Ihme kyllä, hirnumista ei ole sen jälkeen esiintynyt ja lapset leikkivät kaikki sovussa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin nelivuotias ei kyllä ymmärrä kasvatuksesta kovinkaan paljoa, eikä ole muutenkaan vastuussa omasta kasvatuksestaan, joten jotenkin älyttömältä koko vastaus tuntuu.
Nelivuotiaalle olisi voinut vastata nelivuotiaan tasolla, että eri ihmiset oppivat eri asioita eri aikaan, meidän tyttö käyttää apupyöriä, mutta on hyvä siinä ja siinä asiassa. Ja toisia ei pidä pilkata, jos jotain eivät osaa. Kyllä minä olen tähän tyyliin joskus pikkulapsille puhunut.
Tosin on eri asia, miten hyvin neljävee tuon sitten ymmärtää. Mutta omasta mielestäni ap:n kommentti oli kuitenkin loistava siinä mielessä, että tytön äiti ainakin tajusi piikin ja jäi toivon mukaan miettimään lapsensa käytöstä.
Todellakin huonompi vaihtoehto olisi ollut kävellä tuppisuuna ohi. Sehän olisi vaan viestittänyt tytölle, ettei hänen käytöksessään ollut mitään vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ajatus on oikea, ja tilanne oli nopea. Ehkä parempi olisi ollut sanoa jotain yksinkertaisempaa, vaikka että: "Lällättäminen on rumaa. Siitä tulee toiselle paha mieli."
ymmärrä, miksi lapsi ei saisi iloita siitä, jos osaa jotain...
Repliikkisi taisi mennä 4-vuotiaalta ohi. Ehkä hänen äitinsä ymmärsi ja opettaa jatkossa lapselleen, että tällä ei ole oikeutta iloita omasta osaamisestaan kun muille tulee paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti saa iloita, mutta ei niin että samalla haukkuu muut vauvaksi kun toinen ei osaa ja lällättää päälle!
AP laskeutui 4-vuotiaan tasolle, koska suuttui tilanteesta ja paukautti asiansa vihaisesti päin 4-vuotiaan näköä. Tuollaisessa tilanteessa on hyvä rauhoittaa itsensä, pysähtyä ja sanoa asia ymmärrettävästi ja rauhallisesti. Samalla tulee opettaneeksi näille 4-vuotiaille, jotka ovat yleisönä, miten asiat ratkotaan rauhallisesti.
On hieman vaikea ymmärtää tuota tuohtumista, kun itselläni on 4-vuotias kuopus. Tuon ikäinen on vielä tosi pieni. Oma 4-vuotiaani testaa nykyään rajojaan juuri sanomalla kaikenlaista ikävää esim. omalle siskolleen. Ne ovat tilanteita, joissa lasta sitten kasvatetaan. Tuossa ap:n tapauksessa toisen nelivuotiaan äiti käyttäytyi mielestäni väärin, kun ei ojentanut lastaan. Hyvä, että ap sanoi jotain, mutta tietenkn parempi, jos se olisi tapahtunut rauhallisessa ja kasvattavassa hengessä. On melkoinen painolasti 4-vuotiaalle, kun naapurin aikuinen alkaa räyhätä päin naamaa.
Mielestäni on eri asia iloita osaamisestaan kuin haukkua siinä samalla muita. Iloitsimme mekin naapurin tytön apupyörittä pyöräilystä, kun äiti tuli tytön kanssa soittamaan kesällä ovikelloamme ja näyttämään, että nyt Tiina pyöräilee ilman apupyöriä.
ap
omaa lastani kehuvaan äänensävyyn.
ap
av-mamman ylevälle tasolle ja sanoa sille naapurin räkänokalle "Niin. ei meidän tyttö osaakaan vielä ajaa ilman apupyöriä, mutta meidän tytöllä onkin upea, kaunis ja viisas äiti, toisin kun sulla. Sun äitis onkin sosiaalitapaus ja paksu? lälläälää..." Kyllä olisi tyttö siitä oppinut?
ainakin toivon, että olisin osannut vastaavasssa tilanteessa rauhallisesti kertoa lapselle, että "tiedätkö sinä, että lapset oppivat asioita kovin eri aikaan, meidän Milla osaa jo leikata saksilla ja tehdä kuperkeikkoja, mutta ei ole vielä oppinut ajamaan ilman apupyöriä". Lisäksi olisin saattanut selittää hänelle, että toisille tulee paha mieli jos sinä haukut ja naurat heidän osaamattomuudelleen ja kysynyt miltä Sinusta tuntuisi, jos jollekin mitä sinä et osaa naurettaisiin.
Näin mielestäni aikuinen toimii. Toki tiedän erittäin hyvin, että siinä tilanteessa kun joku kiusaa omaa lasta, meistä jokaisesta löytyy melkoinen "naarasleijona". Siksi en itsekään ole varma, miten olisin tilanteessa toiminut. Saatan vain toivoa, että olisin pystynyt säilyttämään aikuisen otteen.
vastaavassa tilanteessa?
Mielestäni et sanonut yhtään pahasti. Itsekkin olisin varmsti jotakin samantapaista sanonut. Ja onneksi tytön äitikin oli kuulemassa..Pieni peiliinkatosminen lienee naapurissanne kohdallaan.