Lue keskustelun säännöt.
Sanoinko liian pahasti naapurin lapselle?
16.10.2008 |
Meillä asuu naapurissa 4-v tyttö, joka leikkii joskus 4-v tyttöni kanssa. Ennen leikkivät enemmän, mutta nykyisin muutkin lapset ovat vähän alkaneet karttaa tuon naapurin tytön seuraa. Tyttö on minusta ärsyttävä, sellainen minäminäminä-lapsi, joka ei osaa yhtään huomoida muita. Riistää kaikki lelut käsistä ja hänen pitää aina olla kaikessa paras. Jos oma tyttöni juoksee nopeammin kuin hän, heittäytyy hän kadulle kiukuttelemaan. Lisäksi hän aina leuhkii taidoillaan ja kehuu, kuinka valtavan hyvä ja taitava hän on kaikessa mollaten samalla muita ikävällä tavalla. Vanhempansa eivät puutu asiaan mitenkään, koska heistä se on tosiasia. On tuossa tytössä varmasti paljon hyvääkin, mutta näistä syistä olen yleensä ärsyyntynyt häneen, tosin kasvatuksen ja vanhempien syy kai se on...
No, tänään olin lähdössä lapsieni kanssa leikkipuistoon. Pikkuinen istui rattaissa mutta 4-v tyttöni tahtoi ajaa pyörällä. Kun olimme lähteneet matkaan, tuli naapurin tyttö äitinsä kanssa vastaan. Naapurin tyttö alkoi nauraa räkättää:" Millalla on vielä apupyörät, hahhahhaa! Ihan vauva! MINÄ osaan jo ilmankin! Kato äiti! Hahhahhahh! MINÄ olen paljon taitavampi!" Eikä äitinsä tehnyt muuta kuin hymyillyt. Minua otti niin kovasti päähän (toki huonosti nukuttu yökin siihen vaikutti ;)), että tokaisin naapurin tytölle:" Mutta Milla onkin sentään fiksu ja tietää, että ihmiset ovat erilaisia ja oppivat asiat eri tahdissa. Ja osaa käyttäytyä kuten fiksut ihmiset käyttäytyvät." Sitten jatkoimme vaan matkaamme ja naapuri jäi tyttönsä kanssa siihen seisomaan.
Kommentit (22)
Olisin varmaan todennut, että juu, ei meidän X vielä osaakaan ajaa ilman apupyöriä, mutta oppii varmasti jossain vaiheessa. Mitäpä siinä muita taitoja esittelemään, kun niistä ei ollut kysymys. Sitten olisin oman lapsen kanssa käynyt myöhemmin tilanteen läpi ja kertonut, ettei tuollainen käytös ole mukavaa, jotta oma lapseni oppisi käyttäytymään vastaavassa tilanteessa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on musta todella liikuttava kommentti. Jotenkin rasittaa se, että aina pitäis olla niin poliittisesti korrekti, ei koskaan sais suuttua, korottaa ääntään jne., kun kaiki kasvatus- ja parisuhdeoppaat kertoo miten pitäis oikeesti käyttäytyä. Kyllä mäkin olen selitysten kannalla, mutta joskus on tapauksia, jolloin pieni suuttuminen on ihan aiheellista, ja mun mielestä ap:n kuvailema tilanne oli juuri sellainen. Mun mielestä olisi ollut ihan naurettavaa, jos ap naapurintädin roolissa olis ruvennut kasvattamaan lasta tämän oman äidin seistessä vieressä. Ap toimi mun mielstä harvinaisen hyvin ja tehokkaasti, koska nyt sai kasvatusta paitsi naapurin kakara myös tämän äiti.
Lisäksi mun mielestä asiassa on yksi pointti, jota kovin moni ei ole ottanut huomioon: ap:n oma lapsi. Tottakai hänestä tuntui tosi pahalle se, mitä naapurin lapsi huuteli. Sen takia oli äärimmäisen tärkeää, että hänen äitinsä puolusti lastaan kunnolla ja asetti hänet hyvään valoon. Se juuri on äidin tehtävä!