Ex-mies kieltäytyy puhumasta.

Lapsethan siinä kärsis kun joutuis olemaan ihmisen kanssa joka ei heidän kanssaan halua olla...

harva eronnut on puheväleissä

( mutta muista, että kirjoitetun voi säilyttää...eli älä kirjoita MITÄ tahansa...)

Entä jos ei vaan yksinkertaisesti halua olla sun kanssas missään tekemisissä, ei edes lapsen tähden? Sellasiakin tapauksia on ja samaa sanoi exäni silloin vuosi sitten.



Anna ajan kulua, ei sun lapsesi siitä kamalasti kärsi jos eivät nyt hetkeen tapaa. Teidän ero on kuitenkin niin tuore vielä.

Meillä toimii puhevälit ja arvostamme oikeasti toisiamme erosta huolimatta. Toki olen joustanut omalla tahollani exän puoleen. Nyt huomaan, että se jousto kannatti.

sarjoita lukot uudelleen, ei se niin kauhean kallista ole.

pelkästä kiusanteosta poliisijutun tekeminen ei ihan edesauta sitä, että pääsette sellaisiin kommunikaatioväleihin, joilla lapsen tapaamisajoista sopiminen onnistuu säällisesti.

Vierailija:

Tilanne saattaa korjaantua ajan myötä, myös siihen suuntaan, että tajuatte, että exällänne on täysin oma, erillinen elämä ja lapsellannekin on erillinen elämä teistä riippumatta. Ei se oikeastaan kuulu teille mitenkään miten lapsella ja isällä menee keskenään.

Eli nyt vain lusikka kauniiseen käteen ja hyväksytte tilanteen sellaisenaan. Ihan turha sillä on päätään vaivata - ja viranomaisiakin. Tuohan on vielä ihan hyvä tilanne.

Minun pitää ainakin lapsen lähihuoltajana olla tietoinen lapsen asioista ja mietteistä koko ajan, miten voin muuten tehdä kasvatustyötäni?

" Missä olette käyneet?" " Ketä tavanneet?" Ehkä ex ei halua raportoida tekemisistään ap:lle. Eivät kaikki lähivanhemmatkaan halua, että ex kyselee kovasti omasta arjesta, keitä on ollut kylässä ja missä käyty. Anna lapsen kertoa, kohta hän jo osaa aika hyvin.

Mutta haluaisin kuulla esim. kuinka syönyt, nukkunut jne. Ja noin ylipäätään mitä ovat touhunneet. Mutta tosiaankaan ei nyt mies halua lasta nähdä. Ja sitten on taas kuukauden väli, jos seuraavana tapaamisviikonloppuna ottaa lapsen ja lapsi on erittäin haluton lähtemään. Kun ei ikövöi isäänsä yhtään. Eivät olleet kovin läheisiä silloinkaan kun asuttiin yhdessä. Mies ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut viettämään lapsen kanssa aikaansa.



Ja sille joka ehdoitti lukkojen sarjoittamista, en millään viitsisi sitä tehdä, kun olen todennäköisesti pian muuttamassa. Etsin uutta vähän pienempää asuntoa.



Ap

Ehkä lapsen on hyvä olla vain sinun kanssasi! Voimia silti!

Tiedän vaan tapauksia, jotka ovat luovuttaneet kanssa ja silti heitä hämäävät se asia, että olisivatko voineet tehdä jotain tapaamisten eteen. Kun et voi asialle mitään, niin älä jää murehtimaan sitä! Hukkaat energiaasi vaan siinä. Keskity vain lapsesi ja omaan hyvinvointiin! Näytä sille kämäselle exällesi, että te pärjäätte ilman häntäkin.

Menin jo suorastaan liian pitkälle. Annoin mukaan ruokakassin tai rahaa ettei lapsen tarvi olla nälässä. Kävin siivoamassa exän kämpän kun ei kuullema voinut ottaa lasta kun oli niin sotkuista eikä ehtinyt siivota. Hohhoijaa, tyhmä minä. Huolehdin aina että tapaaminen onnistuisi. Kuskasin lasta mennen tullen 400km päästä isälleen. Kyselin että milloin voi tulla, mies ei koskaan sitä esittänyt.

Sittemmin olen lyönyt hanskat tiskiin. Lapsi nyt 7v, tapaa isäänsä n. kahden kerran vuosi tahtiin. Viimeksi huhtikuussa, sitä ennen marraskuussa. Seuraavaa kertaa ei ole näkösällä.



Anna olla, sanoisin. Annat lapsen kun on häntä vailla, älä tyrkytä enää. Ja mitä tulee puhumattomuuteen, niin anna senkin olla. Jos lapsella ei ole mitään säännöllisiä lääkityksiä joita pitäisi vahtia, niin mitä väliä onko nukkunut vai ei?



Jos lapsi on vastahankainen menemään isälleen niin se on sitten lasteunsuojeluviranomaisten asia selvittää että miksi. Se homma sinun on hoidettava, jos epäilet jotain vakavaa siellä etällä tapahtuvan.