Lasta ei saa päästää hetkeksikään silmistään...

Tapahtuipa tänään meidän perheessä:



Äiti isä ja 1-v 11kk ja 4-V lapset uimarannalla. Leiriydyttiin n. 40 metrin päähän rannasta, jätski kiskan taakse. Kun aikamme oltiin pulikoitu, päätettiin mennä hakemaan jätskit. Laitoin lapset siihen n. 10 metrin päähän peitoille istumaan, näköetäisyydelle, ja menin miehen kanssa hetkeksi kiskalle, jotta ne jätskit saisi kunnialla koko perheelle kannettua.



Vaihdoimme pari sanaa miehen kanssa, seuraavaksi mies katsoo taas lapsia, pienempi puuttuu. Mies juoksee peitoille, lähtee katsomaan kopin takaa, ei ole pieni siellä. Katsotaan rannalle, ja siellähän se on, veteen menossa.



Mitään ei ehtinyt käydä, mutta kyllä kylmäsi kun ajatteli, mitä olisi voinut käydä. Ja miten nopeasti, mä en oikeasti vieläkään tajua miten se ehti sinne rantaan... tietysti sai vähän aikaa siinä kun mies katsoi ensin väärästä paikasta, koska lapsi on siis kulkenut aivan meidän vierestä...



Onneksi siinä rannassa oli kyllä yksi äiti-ihminen, jonka kanssa oltiin useampaan kertaan juteltu, olisi varmasti puuttunut, jos lapsi olisi oikeasti siinä ehtinyt yhtään yksin toikkaroida, nyt siis vaan ehti sinne rantaan asti, ja isänsä pinkoi perässä heti kiinni.



Mutta ei tässä mitään. Ajattelin vaan avautua, kun ahdistaa vieläkin.