kuinka usein teillä riidellään?
Monesti kuulee sanottavan ja voi lukea lehdistä, että on hyvä puhdistaa ilmaa riitelemällä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Me ollaan ainakin tosi huonoja riitelemään. Minä joskus yritän mutta miestä ei saa millään mukaan.. Kolmisen vuotta ollaan oltu yhdessä ja vain pari kertaa mies on tosissaan korottanu mulle ääntään.
Tavat riidelläkin tietysti vaihtelee mutta koen, että me ei juuri "ilmaa puhdisteta" riitelemällä ja silti parisuhde voi paremmin kuin hyvin. Jutellaan asioista paljon, ehkä se on sitte meidän tapa toimia.
Eilen vaan tiukkasin mieheltä, että onko meillä asiat oikeesti hyvin, kun ei tapella (tarpeeks)..? ;) Hih, on mullakin ongelma
Kommentit (10)
...mutta mua jai aidosti kiinnostamaan etta mista teilla jotka ette riitele keskustellaan, ja etteko oikeasti ole koskaan eri mielta esim. politiikasta, uskonnosta, appivanhemmista, kodinhoidosta tai lastenkasvatuksesta (mainitakseni muutamia aiheita mista meilla on riidelty ja riidellaan, 12 vuoden liiton jalkeenkin), vai etteko vain puhu ko. asioista? Vai onko niin etta olette esim. erittain samanlaisista perheista kotoisin, tai perheessanne on selkea tyonjako (eli vaikkapa miehella ei yksinkertaisesti ole mitaan sanomista lastenkasvatuksen suhteen eika naisella auton suhteen, nain stereotyyppisen esimerkin antaakseni), vai onko niin etta jos olette erimielisia jostain asioista, toinen antaa systemaattisesti periksi ja toinen paattaa? Itse olemme monikulttuurinen pari, eri maista, samasta yhteiskuntaluokasta tosin mutta hyvin erilaisista perhetaustoista; meilla on sama koulutus (=vaitelleita) ja olemme keskimaarin politiikasta samoilla linjoilla, mutta emme suinkaan aina yksityiskohdista samaa mielta. Mies on "tapaluterilainen", jos sitakaan, mina ateisti. Kumpikin olemme erittain vastuullisessa kokopaivatyossa, teemme myos molemmat osamme kotitoista ja lastenhoidosta, eli meilla ei ole esim. "naisten ja miesten toita" ja meilla molemmilla on aivan kasittamattomasti mielipiteita kaikesta ja olemme hyvin itsepaisia, emmeka kaihda ristiriitoja, kodin ulkopuolellakaan. ;-) Kumpikaan ei meilla ole "pomo" (vaikka mies vaittaakin etta mina yritan olla ;-)), eli erimielisyyksista vaannetaan aina katta. Nailla aineksilla saa jo monta riitaa aikaseksi. ;-) Itse en koe riitelya turvattomuuden aiheena, kunhan taustalla on aitoa luottamusta ja toistensa tuntemista. Voisimme kylla riidella vahan vahemmankin, mutta meidan persoonallisuuksillamme se ei liene mahdollista.
Sekä politiikasta, uskonnosta, musiikista että kodinhoidosta että ympäristöasioista että maailmantaloudesta jne keskustelemme todella paljon. Emme aina todellakaan ole asioiosta samaa mieltä, mutta eihän meidän tarvitsekaan. Olemme kaksi itsenäisesti ajattelevaa aikuista ja molemmilla on oikeus omiin mielipiteisiin ja omiin ajatuksiin.
Jos joskus alkaa joku asia ottaa pannuun, niin meillä pelisääntönä on nukkua yön yli ennenkuin sanoo mitää typerää omalle puolisolle. Eli jos vielä nukutun yön yli aisa ottaa takaraivoon, niin sitten siitä keskustellaan uudestaan. Ja niinhän siinä vain on käynyt, että yön aikana särmät hioutuu ja mieli tasaantuu. Aaamulla asiat ovat uudessa valossa ja erimielisyydet unohtuneet.
Me koemme, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Kylläkin meilläkin asioista ollaan eri mieltä ja joskus keskustelun päätteeksi saattaa toinen tuhahtaa, että antaa olla, mutta ei me sitä osata varsin riitelyksi mieltää.. Ne on niin pieniä arjen juttuja, että unohtuukin helposti. En niitä tässä kohtaa edes ottanu huomioon. Riiteleminen taitaa ainakin mulla ja ElsaAlicella tarkoittaa hieman eri asioita. Niitä esimerkkejä, kun mainitsit, mistä teillä riidellään niin meillä ennemminkin väitellään.. eli sama asia mut eri merkitys? ;)
...eli voi menna hyvinkin tuliseksi sanailu, ja onpa avioerollakin uhkailtu, paprikoita heitelty, jne. ;-) Ja kuten sanottu, meilla ei vaan onnistuisi tuo etta nukutaan yon yli ennen kuin sanotaan rumasti, olemme molemmat sen verran tulisia persoonallisuuksia. Selvennyksen vuoksi: itse en aidosti nae riitelya tai riitelemattomyytta erityisena saavutuksena suuntaan tai toiseen, me ihmiset olemme vain erilaisia. Minulla ja miehellani on erittain tulinen tempperamentti, niin myos lapsillamme, ja se nakyy ja kuuluu. Toiset ovat rauhallisempia. Tempperamentista on meille seka haittaa etta hyotya: toisaalta ajattelen etta saamme siita potkua ja "draivia", koska se on osa A-tyypin persoonallisuuden pakettia, johon kuuluu paljon muutakin; toisaalta nopeasti kihahtaminen (esim. pomolle) ei ole aina se paras idea... Minua vain jai aidosti kiinnostamaan etta millainen dynamiikka perheissa joissa ei aktiivisesti riidella on, koska itse en osaa sita kuvitella (molemmin puolin suvut myos taynna nopeasti kihahtavaa porukkaa...).
niin että taju meinaa lähteä.
Harvemmin tosin jälkikäteen muistetaan, mikä se riidan aihe on ollut.
Jos joskus alkaa joku asia ottaa pannuun, niin meillä pelisääntönä on nukkua yön yli ennenkuin sanoo mitää typerää omalle puolisolle. Eli jos vielä nukutun yön yli aisa ottaa takaraivoon, niin sitten siitä keskustellaan uudestaan. Ja niinhän siinä vain on käynyt, että yön aikana särmät hioutuu ja mieli tasaantuu. Aaamulla asiat ovat uudessa valossa ja erimielisyydet unohtuneet.
Me koemme, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Ensinnäkään meistä ei kumpikaan saa nukuttua, jos joku asia ottaa pannuun. Lisäksi jos asiaa ei heti lähdetä perkaamaan, tulee monta heikosti nukuttua yötä. Aamulla mieli ei suinkaan ole tasaantunut, vaan väsynyt ja raihnainen ja koko asia ottaa pattiin vielä enemmän.
jopa sekunnin sadasosassa. Se on vain yksi välähdys ja se raivostus tuntuu käsissä ja jaloissa.
Meillä vain minä heittelen, paprikoita ei vielä ole tullut kokeiltua tosin ;) Avioerollakaan ei ole vielä uhkailtu, mutta ei vielä niin kauaa olla naimisissa oltukaan (tosin kun mies on eronnut, niin aihe on meillä vähän erityissuojeluksessa).
Aggressio voimavaraksi - se onkin tämän taipumuksen myönteinen puoli. Sitä virtaa on onneksi aika paljon asioiden toteuttamista varten.
Mä olen joskus miettinyt ihan samaa kuin ap. Siis onko suhteessamme jotain vikaa (naistenlehtien mukaan on), kun emme koskaan riitele? :) Olen tullut siihen tulokseen, että ei ole. Olemme ihan aidosti edelleen vuosien avioliiton jälkeen onnellisia.
Syynä riitelemättömyyteen on varmasti se, että olemme kumpikin rauhallisia luonteita ja olemme aidosti samaa mieltä niistä asioista, joista usein pariskunnat riitelevät (lasten kasvatus, rahan käyttö, kotityöt). Kumpikin tekee kotitöitä tasapuolisesti. Mielestäni olemme aidosti tasavertaisia, kyse ei ole siitä, että toinen aina alistuisi (tätäkin olen miettinyt).
Meitä kiinnostaa hyvin pitkälle samat asiat ja esim. lomakohteista olemme aina samaa mieltä siitä, mihin mennään tai mitä lomalla tehdään. Keskustelemme todella paljon politiikasta, taloudesta, maailman tapahtumista, uskonnoista... ja suurista linjoista olemme hyvin samaa mieltä. Jos jostain pikkuasioista on erimielisyyttä, niin ei siitä saada kuitenkaan riitaa aikaiseksi.
Helpoiten saisimme kaiketi riidan tilanteessa, jossa minä olen kovin väsynyt, pitäisi laittaa perheelle ruoka ja joku täysin perheen ulkopuolinen asia ottaa päähän. Saatan tuolloin kiukutella miehelleni, mutta hän on onneksi niin ihana ja fiksu, että ei lähde sellaisiin riitoihin mukaan vaan pysyy rauhallisena. Jos pitkään olen pahalla tuulelle, hän keksii jotain kivaa ja tuo esim. kukkia kotiin :) Eli on kyllä maailman ihanin mies!
Olen nähnyt, että mieheni on kiukkuinen, kun joku asia ei suju, mutta hän ei ole tainnut suuttua varsinaisesti minulle suhteen aikanamme koskaan! Itse joskus naputan jostain pienestä, mutta lepyn nopeasti ja haluan aina sopia kaiken nopeasti.
Mutta kuinka usein - en osaa siihen vastata. Itse suutun herkästi ja pinna palaa nopeasti, mutta haluan hieroa sovinnonkin sitten nopeasti. Meilläkään ei toimi tuo yhden yön nukkuminen, niin että asia tasaantuisi omassa mielessä. Ehkä miehelleni se sopisi, sillä hän on rauhallinen luonne (ja joskus olen hänelle todennutkin että jos eläisi kaksoisolentonsa kanssa tuskin riitoja koskaan tulisikaan) mutta itse en saa rauhaa ennen kuin riita on sovittu eikä kaunoja ole kummallakaan mielessä.
Meillä on aika pitkälle samat arvot ja mielipiteet mieheni kanssa. Ei tietenkään täysin - olemme yksilöitä. Kyllä se pinnan palaminen liittyy etupäässä väsymykseen ja sen aiheuttamaan informaatiokatkokseen. Ja varmaankin tarpeeseen tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, ainakin omalla kohdallani. Haluan sanallistaa harmini aiheen. Sen takia yksin mököttäminen ja sillä tavalla kiukun yli päseminen ei tule omalla kohdallani kysymykseenkään - päin vastoin -asia vain suurenee. Meidän parisuhteessamme riiteleminen puhdistaa ilmaa. Mutta en pidä sitä todellakaan "ainoana oikeana" parisuhteen riitelymallina. Kukin tavallaan, enkä tosiaan ajattele että riitelemättömyys olisi parisuhteelle jotenkin miinusta. Meitä on niin moneksi, hyvä niin!
Meillä on varsin pitkä ja rikas suhde, joho on mahtunut monia hyviä jaksoja ja välillä koettelemuksia. Mutta riitelyä? Täytyi ihan mieheltä kysyä, että koska viimeksi riitelimme. Hän puisteli päätään, kun ei muista. Enkä muista minäkään. Olemme toki suhteemme aikana ottaneet yhteen, kinasteltu ja väitelly, joskus. Mutta kyllä se kertaan tai kahteen / vuosi on jäänyt. Eikä nekään yhteenotot ole olleet kovin vakavia, kun kumpikaan meistä ei oikein edes muista niitä.
Mutta meillä menee niin, että mielen laskiessa mies vetää moottorisahalla turpa rullalla monta tunita ja tulee sitten tupaan hymyssä suin. Juuri tänään minä tein 5 tuntia jauhelihaa käsimyllyllä ja kirosin syksyn harmautta. Eli puramme omiin töihimme paha olon, emme toisiimme.
Pörssikurssit vaihtelevat, energian hinta nousee, tehtaat lomauttavat, ruoka kallistuu jne. Mitä turvaa meillä tavallisilla kulkijoilla on? Meillä on toisemme!!!