Meikkaavatko naiset tosiaan lähtiessään synnyttämään?

Ei tullut mieleenkään meikata synnyttämään lähtiessä tai synnärillä ollessakaan.

Vähän pohjia, poskipunaa, huulikiiltoa ja taisin vähän luomiväriäkin laittaa. Ripsaria en, kun tiesin että se tuhrisi. Ja heti seuraavana aamuna taas samat sekä hiusten laitto ja vauva kainalossa kotiin =)

ja hyvin meni-

" kauniina" mieliala oli korkealla-



vinkki:

vedenkestävä ripsari tietenkin!!!

välineitä ja muutenkin meikitkin vanhenevat ajankuluessa...

Ei oo todellista. Minkä ikäisiä nämä tyypit oikein on? Voiko enää pinnallisempaa ollakaan kuin että h-hetkellä miettii ITSEÄÄN eikä käynnistyvää ihmettä?! Itse olin vahingossa täysissä meikeissä ja hiukset kampauksella, koska lapsivedet meni keskellä päivää ihan yllttäen ennenaikaisesti. Mutta ei kyllä tulisi mieleenkään erikseen alkaa laittautua h-hetkellä...

Pienestäpä vedät johtopäätöksen pinnallisuudesta!!! Aamuisin laittaudun ennenkuin lähden ulos. Kuten sektioaamuna. Ei se laittautuminen ole mikään ihmeellinen asia paitsi ehkä sinulle. Se on rutiini. Mikä teitä ihmisiä vaivaa, kun teette pienestä kärpäsestä härkäsen? Ihanko ajattelit, että kävin leikkauttamassa lapsen vatsasta ja pyysin heti peiliä että voin tarkistaa kampauksen ja meikin??!! =)



t. se sektioon mennyt ulkonäöstään huolehtiva äippä

Kun supistuksilla oli vielä useampi minuutti väliä, niin niiden välillä meikkasin (vedenkestävä ripsiväri on pop) ja föönasin hiukseni nätisti. Oli rauhoittavaa näpertelyä siinäs ynnytyksen etenemistä odotellessa:) Eihän ne hieukset ihan ojennuksessa olleet kun vauva oli syntynyt, mutta mukava oli mennä huoliteltuna synnyttämään! Ei olisi toisaalta haitannut mennä naturellinakaan, mutta kun tuossa kerkisin, niin miksei?

No ei ollut päälimmäisenä mielessä :). Ai että supistusten välillä maskia naamaan... juu ei.

tässä mainitsemassasi käynnistyvässä " ihmeessä" .

Vai olitko kenties itse eri huoneessa??



Lähdin kummallakin kerralla yöllä laitokselle joten en ehtinyt laittautua, mutta kättärillä laitoin hiukset ojennukseen samalla reissulla kun kävin suihkussa heti ompelun jälkeen ja meikkasi vähän ennekuin ensimmäinen sukulainen tuli katsomaan lasta (n.tunti synnytyksen jälkeen).



Ensimmäisellä kerralla mies toi h&m:stä tilaamiani uusia vaatteita sairaalaan kun en halunnut hiihdellä niissä sairaala kauhtanoissa, oltiin muutama päivä sektion takia.



Muut voivat tehdä mitä haluavat mutta itse en välitä olla luonnontilassa montaa päivää peräkkäin kun en ollut sairas enkä halvaantunut.

ripsari taisi unohtua.

Nimittäin toisen vauvan synnytykseen. Ärsytti nimittäin, kun ekan jälkeen synnärissä otetuissa kuvissa olen ihan järkyn näköinen. Tukka oli rasvainen ja naama kirjava. Olisin halunnut heti synnytyksen jälkeen pestä tukkani, mutta kätilö kielsi (liian raskasta kuulemma, menee helposti taju).



Toista odottaessa pidin huolta, että tukka oli koko ajan nätisti leikattu. Kuvissa sitten olenkin tosi hehkeä, ihan oikeasti. Sekä keskellä synnytystä että sen jälkeen otetuissa kuvissa.



Tavallisesti en ole edes kovin tarkka ulkonäöstäni.

Siinä minun meikkini;)

Vaikka olin valvonut koko yön supistusten takia ja pohtinut, pitäisikö lähteä, aloin yöllä pikkuhiljaa valmistautumaan. Eli meikkasin ja muistan vielä tarkkaan sen, kuinka valkkasin sopivia ja nättejä kenkiä :) ja taisin kaksia vaatteita sovittaa ennen mieleisiä, kun otin huomioon, että voin tulla samoissa vaatteissa vielä kotiinkin.

Huvittaa itseänikin tuo lähes neljän vuoden takainen touhu, mutta siinä kai itsekin sitten valmistautui ja tsemppasi itseään siihen lähtöön. Ja suurin muistikuva on, kun autiolla sairaalan käytävällä käveltiin miehen kanssa synnärille ja korot kopisivat kovasti :)

Eli, todellakin huvittaa, mutta näin se vaan meni.

Eipä tullut edes mieleen meikkaaminen, oli aika paljon muuta ajateltavaa.

ja tietenkin olin varannut omat sisävaatteet sairaalaan hyvissä ajoin. Ei olis tullu mieleenkään hiihtää siellä laitoksella siinä vaaleanpunaisessa pyjamassa.

Tai en nyt mitenkään erityisesti synnytystä varten tälläytynyt, vaan ihan sen verran mitä muutenkin esim. kauppareissulle mennessä. Miksi synnyttämään menon pitäisi olla jotenkin eri asia, jos normaalissa elämässäkin ulkonäöstään huolehtii? Olettaen siis ettei tule mitään äkkilähtöä tms. Totta kai lapset ja terveys aina menevät ulkoasun edelle. Musta silti ainakin on kivempi olla esim. valokuvissa vähän siistimmän näköinen. Tämä on tätä suomalaista " turhamainen se ulkonäöstään huolehtii.." -löpönlöpöä, siis tyyliin että jos synnyttämään lähdössä laitat ripsaria olet huono äiti. :-D

Ja lapset kans syntyi nopeasti.

mutta en ollut kyllä ihan varma olinko menossa synnyttämään vai van tarkistukseen. ;o) Supisteli tasaisesti koko yön ja päätin aamuun pinnistellä kotona. Mutta aamulla yhdeksältä ei enää supistellutkaan kuin harvoin ja aika laimeasti. Puolilta päivinä lähdin käymään äitipolilla ja siellä totesivat, että olen 4cm auki eli synnytys oli käynnissä... Mutta seuraavan kahdalla kyllä varmaan kuitenkin vähän laitan itseäni ellen sitten ole jo laittanut. Riippuu mihin aikaa synnytys alkaa ja millä voimalla. Puuhastelu oikeasti rentouttaa ja saa ajan kulumaan. Viime kerralla käärin pyykkejä, pesin astioita, kävin suihkussa, meikkasin jne... Eikä siinä mistään välinpitämättömyydestä syntyvää lasta kohtaan ollut kyse - kunhan kului aika pystyasennossa jonka pitäisi avautumista edistää!

Mulla mies nauroi ääneen, kun luki noita meikkauskommentteja. Ei meinannut millään uskoa, että tosissaan jotkut ovat noin tehneet. Sitten kun sen tajusi, niin kysyi, että onko joku juuri niin ruman näköinen, ettei voi edes synnyttämään lähteä ilman pakkelia ;)



Aikaisemmin on nauranut tosissaan, kun kaverin vaimo ei vie edes roskia ulos ilman pakkelia.

Yleensä ne nätit naiset juuri meikkaa, mutta osaavatkin taidon niin hyvin ettei sun tohelo miehes sitä huomaa... Ne rumat taas meikkaa niin harvoin, etteivät osaan senkään vertaa mitä joskus yrittävät. Sori vaan.