henkistä tukea äidille päivähoidon alkaessa
1 v 3 kk ikäinen tyttömme on aloittamassa perhepäivähoidon ensi maanantaina. Ensimmäinen tutustuminen hoitopaikkaan ja hoitajaan oli tänään, eikä tyttö suostunut menemään hoitajan syliin. Muutenkin typsy on tällä hetkellä erittäin takertuvainen äitiin tai isään, vaikka onkin muuten reipas, iloinen ja rohkea tyttö. Nyt lähinnä äiti kaipaa rohkaisua hoidon aloittamiseen, kun kotihoito ei ole mahdollista. Kertokaa siis hyvät ihmiset kokemuksistanne sekä ongelmistanne ja miten niistä selvittiin!
Kommentit (5)
Omat lapseni ovat aloittaneet päivähoidossa roimasti nuorempina eli 3 kk ikäisinä! Emme arvatenkaan asu Suomessa. Tuossa iässä lapset eivät osaa takertua äitiin, mutta usko pois että äidin silmät ovat vuotaneet katkeria kyyneliä. Kaikkeen on kuitenkin totuttu, niin lapset kuin vanhemmatkin.
älä kuuntele liikaa muita, sillä syyllistäminen tuntuu olevan päivän sana. TEIDÄN perheen tilanne ratkaisee mikä on parasta juuri teille.
Hoitoon tottuminen saattaa viedä viikkoja ja takapakkia on taatusti luvassa jossain vaiheessa. Pakon edessä on vaan kovetettava sydämensä ja selviydyttävä. Puhu hoitajan kanssa, kerro lapsesi tavoista ja tottumuksista. Kysele reippaasti päivän tapahtumista.
Meilläkin on taas muutoksia edessä sillä pikkuisemme täyttää syksyllä 3 v ja aloittaa esikoulun syyskuun alussa! Tutusta päiväkodista siirrytään isoon kouluun ja paljon itsenäisempään toimintaan. Esikoulussa on 45 min tunnit ja välkkärit. Lasten pitää osata pukea itse, käydä vessassa, kukaan ei juurikaan vahdi heidän syömistään jne. Meidän tyttö jo odottaa innolla koulun alkamista, jotta pääsee veljen kanssa samaan paikkaan. Silti olen varautunut itkuun ja hampaiden kiristykseen syyskuussa. Esikoinen vastusteli esikouluun menoa koko syksyn, kun hänen paras kaveri ei tullut samaan kouluun. Tytönkään bestis ei tule samaan, kun he ovat valinneet toisenkielisen koulun.
Meillä lapset ovat ottaneet lempinallensa mukaan lohduttamaan.
Esikoinen poika 2v8kk aloitti viime viikolla päiväkodin. :
Ensimmäisenä aamuna jäi hyvin,
toisena itki hysteerisenä
Kolmantena aloitti jo autossa
neljäntenä jo kotona(en saanut poikaa millään turvavöihin rimpuili,potkija huusi niin kovaa)
Viidentenä ISÄ VEI meni hienosti oli vain kerran nyyhkäissyt pk ovella.
Kuudentena minä vein ja nyyhkäisi vain minulle.
TÄNÄÄN:tuli autoon nätisti ja päiväkotiin ,mutta kun olin lähdössä rupesi täysillä huutamaan ja rimpuilemaan eikä halunnut jäädä.=(
Kauvanko kestää tämä huuto ja rimpuilu melkein 3vuotiaalla???
Sitä tuntee itsensä ihan kauheaksi ihmiseksi kun jätää omansa itkemään hoitotädille..
Äitini on hoitanut poikaa vuoden kun olen ollut töissä,mutta nyt äitinikin aloitti taas työelämän ja ajattelin että pojasta olisi kiva saada leikkikavereita ja mennä päiväkotiin mutta huh.
mutta kuulopuheiden perusteella: mitä vanhempi lapsi menee hoitoon ekaa kertaa, sitä pidempi itku seuraa.
Toki persoona yms. varmaan vaikuttaa tosi palljon asiaan, mutta tottumuskin ja asian tajuaminen. Oma esikoiseni meni hoitoon jo vähän alle 1v ja alku meni kyllä hyvin. Parina päivänä vähän itkaisi, mutta sopeutui tosi nopeasti. Tuttuni lapsi meni 3v1kk hoitoon, ja tottuminen kesti aika pitkään. Silti mahdollisen toisen lapsen saatuani toivon voivani olla vähän kauemmin kotona...
Meillä ei siis tutustumiskäynnin ujostelusta huolimatta ollut mitään ongelmia hoidon aloittamisessa. Jäi aina aamulla mielellään leikkimään muiden kanssa ja iltapäivälläkin sai yleensä alusta saakka houkutella lopettamaan leikit ja jäämään kotiin. Oli 1,5 vuotta hoidon alkaessa.
tsemppiä sinulle kovasti! Kokemuksesta tiedän, miten äidin sydäntä raastaa, kun pieni aloittaa päivähoidon. Meilläkin tuo on ajankohtainen asia, nimittäin vuoden ikäinen kuopukseni aloittaa 1,5-kuukauden päästä tutustumisen päiväkotiin.
Esikoinen aloitti perhepäivähoidossa 1 v 11 kk ikäisenä ja alku oli kyllä takkuinen. Pari ekaa viikkoa poika jäi aina aamuisin itkemään perääni. Alkuun se itku alkoi aina vähän aikaisemmin. Ensin vasta eron hetkellä, sitten jo pph:n ovella, sitten jo autossa, sitten jo kotoa lähdettäessä. Mutta tuon parin viikon jälkeen tapahtui muutos. Poika ei enää jäänytkään huutamaan perääni. Pph oli myös kertonut, että noina itkuaamuinakin itkut loppuivat melkein heti, kun olin sulkenut pph:n oven.
Ei kannata vielä ensimmäisten päivien jälkeen ahditustua. Kyllä varmasti tyttösi sopeutuu, kun muutama päivä on takana. Ja siihen kannattaa varautua, että lapsi on alkuun tosi takertuva ja kiukkuinen kotona. Sekin kyllä muuttuu ajan kuluessa.
Tsemppiä!!