Onko muita, joiden avomies aina vain lykkää naimisiinmenoa?
Ärsyttää, kun mies ilmeisesti ei silkasta mukavuudenhalusta halua alkaa puuhaamaan häitä. En edes haavele mistää isoista prinsessabileistä ja mies tietää sen. Mitään omaisuusjärjestelyjä tms. meidän avoliitossa ei ole tehty, koska mies inhoaa kaikenlaista suunnittelemista.
Kommentit (23)
10 vuotta yhdessä, 2 lasta ja kihloissa. Useasti oon yrittänyt synnyttää keskustelua naimisiin menosta mutta eipä tunnu kauheesti miestä kiinnostavan. Oon yrittäny selittää että se nyt olis jo ihan järkevääkin kun on yhteiset lapset ja kohta talon osto edessä. Mutta tuntuu että mua ei ees kuunnella. Ja kun mies on sanonu että hän on niin vanhan aikainen että hän haluu kosii. Kosintaa vaan ei kuulu..
Ja ei se siitä häiden järjestelystäkään voi olla kiinni, koska ite en ees isoja häitä haluu..
Ne miehet, ne miehet... =)
Odotin ja odotin mutta ei. Lopulta kysyin mieheltä haluaako hän naimisiin vai ei? Hän vastasi kyllä,mutta ei halua osallistua suunitteluun mitenkään,haluaa vain tulla paikalle. Asia on nyt selvä,minö järjestelen halamani häät ja mies tulee paikalle :)
ja naiset uskoo. Kai tajuat että eron tullessa teille ei tule mitään ositusta. Vaikka olisit kuinka kärrännyt soraa yhteisen talon perustuksiin niin jos se on miehen nimissä niin kassi kädessä lähdet. Ja jos mies kuolee niin lapset perii, sinä olet joku vieras lain edessä. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia muiden kuin sinun kanssa etteivät heitä sinua teidän kodista pihalle.
Mutta kun oo hajuakaan että koska. Päivämäärästä en oo saanu keskustelua aikaan. Pitäis varmaan kohta ite tilata kirkko ja sanoo miehelle että tulet sitten sinne siihen kellon aikaan =) Mitäköhän meinais???
jos mies on kerran noin vanhanaikainen ja perinteinen, miten hän on voinut tehdä lapset ennen naimisiinmenoa, aviottomia lapsia?
Painostapa vähän ja vaadi parempia perusteluita, jos kerran haluaa yhdessä sinun ja lastensa kanssa olla. Älä ihmeessä ala mihinkään taloprojektiin ennen kuin tämä asia on hoidettu kuntoon - ettet tosiaan jää puille paljaille jos huonosti käy. Tsemppiä!
Se Oikean kohdalle osumista kenties?
Mulle ja miehelleni oli itsestään selvää, että mennään naimisiin, kun haluttiin alkaa monistaa geenejämme. Ei kai se naimisiinmeno varsinaisesti mitään muuttanut meidän keskinäisessä suhteeesamme, mutta antoi jonkinlaisen pysyvyyden ja turvan tunteen. Ja lisäksi viestitti suvulle ja ystäville ja tuttaville, että tosissamme olemme.
Tuntuisi omituiselta olla vuosia kihloissa (meidän kihlausaika kesti kolmisen kuukautta, ja sitten mentiin jo naimisiin)?
Ei millään pahalla ap, mutta nostaisin kyllä itse sen kuvaannollisen kissan pöydälle - ja helvetinmoisen metakan...
Mä oon siis ihan tietoinen näistä " " riskeistä" kun ollaan avoliitossa. Oon monesti puhunu niistä miehelle,. Ja vielä tossa jokin aikaa sitten kun mies oli kolarissa ja siinä kolarissa olis ollut hyvät ainekset jopa siihen että olis kuollut.
Mutta kun mies ei vaan haluu ottaa kantaa mihinkään. Se luonne on sellanen tietyistä asioista. Ja jos siltä alan mielipidettä nyhtäämällä nyhtää niin helposti se menee sitten riidan puolelle..
Tosi kurja juttu, mutta kun en enää oikeen tiedä miten saisin sen kuuntelemaan. Järkevä fakta kuitenkin se naimiseen meno olis. Ja kun meillä menee tosi hyvin ettei olla eroamassakaan..
Kertokaan mulle millä saisin miehelle selvitettyy nää asiat..
varaa kirkko ja juhlapaikka, vaikka ihan pienimuotoiset, ja sano, että sä oot nyt tehnyt näin, että käykö tämä sulle? Jos ei osaa ottaa mihinkään kantaa, tee niinkuin itse haluat ja pakota hänet sitten reagoimaan siihen.
Tai ehkä vielä parempi, varaa aika maistraattiin jonne voitte mennä kahdestaan, varsinaisen hääjuhlan voi pitää sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Kokeile tämmöstä ???
me oltu 5 vuotta yhdessä josta 4 vuotta kihloissa. Naimisiin mies haluaa mutta kun ei ole rahaa. ja itse en oikein maistraatille lämpene. Säästää yritetään mutta olen vauvan kanssa kotona ja mies huonopalkkaisessa työssä..ja asuntolaina painaa päälle niin eihän siinä kauheasti säästetä. juuh...monesti olen asiaa itkenyt ja tuskaillut mutta mihinkäs se siitä sitten muuttuisi.
Taidan ottaa miehen puhutteluun tänään illalla, kun pääsee töistä kotiin. Ite niin kyllästynyt tähän odotteluun että pakko yrittää kaivaa joku ratkaisu esiin...
T:nelonen
Vierailija:
Naimisiin mies haluaa mutta kun ei ole rahaa. ja itse en oikein maistraatille lämpene. Säästää yritetään mutta olen vauvan kanssa kotona ja mies huonopalkkaisessa työssä..ja asuntolaina painaa päälle .
Mikä ihme pakkomielle jengillä on järjestään jotain mega(kalliita)häitä?!?!? Naimisiin meno ei maksa euroakaan.
Tuntuu että pääasia ei näillä megamorsiamilla ole naimisiin meno vaan prinsessajuhlat.
Vierailija:
10 vuotta yhdessä, 2 lasta ja [b]kihloissa[/b]....Ja kun mies on sanonu että hän on niin vanhan aikainen että hän haluu kosii. Kosintaa vaan ei kuulu..
Kosintahan on tullu jo kun kerran kihloissa olette!
4 vuotta yhdessä, joista 3 kihloissa.
2 lasta ja oma koti.
Mutta mies ei tunnu lämpeevän hää-ajatukselle millään.
Oon kyselly ja kyselly, mutta aina on se sama vastaus: EI!!
Oonkin tuuminu, että jos vaan varaan kirkon ja papin, järjestän häät, ja talutan vain sen miehen sinne alttarille. Mitähän se siitä tuumais?? =D
Omaisuus meillä on kyllä miehen nimissä, mutta eihän sen oo pakko häiden jälkeen muuttua.
Mulle olis itselle vaan niin tärkeää, että olisin samalla sukunimellä kuin mies ja lapset. Eri sukunimellä kulkeminen tuntuu niin rikkonaiselta mun mielestä. Vaikka perhe ollaankin.
Ja kuitenkin tahdon isot häät, sellaisen päivän, joka olis vaan meidän.
Pitää taas puhua tuolle ukolle, se kyllä tietää miten tärkeää se mulle on.
Mutta sitä en tiedä, miksi sitä ajatusta pitää olla niin vastaan :(
Mutta ensvuonna taitaa olla karkausvuosi, jos en väärin muista. Niin silloinhan saan kosia uudelleen ja lyödä päivän lukkoon =D
Näin " älykkäitä" mammoja tapaa kain vaan AV:lla...
Miten ajattelit tulla toimeen, jos jotain tapahtuu??
Koska mies oli ensiasunnon ostaja, mulla itellä on ollut jo oma joskus aikoinaan.
Sen takia tupa on miehen nimissä.
Niinku sanoin, hyvin yksinkertaista!!
Ja tämähän kuuluukin teille =D
Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, joista 11 vuotta kihloissa. Tarkoitus oli mennä naimisiin lapsen kastetilaisuuden yhteydessä 4,5 vuotta sitten. Mutta kaikki ei mennyt alussa vauvan kanssa ihan niin kuin käsikirjoituksissa lukee. Nyt viime perjantaina otin sen asian esille, että josko ensi kesäksi varattaisiin kirkko ja pidettäisiin pienet häät max.20 hlöä. Sain vastaukseksi: no järkeväähän se olis, mutta mua kyllä vähän ajatus pelottaa. Pelottaa mikä, historiaa on yli kymmenen vuoden takaa ja tunnetaan toisemme melkein kuin omat taskumme. Ehkä hän haluaa sulatella hetken asiaa, painostamaan en kuitenkaan ala siitähän ei mitään tuu.
Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, joista 11 vuotta kihloissa. Tarkoitus oli mennä naimisiin lapsen kastetilaisuuden yhteydessä 4,5 vuotta sitten. Mutta kaikki ei mennyt alussa vauvan kanssa ihan niin kuin käsikirjoituksissa lukee. Nyt viime perjantaina otin sen asian esille, että josko ensi kesäksi varattaisiin kirkko ja pidettäisiin pienet häät max.20 hlöä. Sain vastaukseksi: no järkeväähän se olis, mutta mua kyllä vähän ajatus pelottaa. Pelottaa mikä, historiaa on yli kymmenen vuoden takaa ja tunnetaan toisemme melkein kuin omat taskumme. Ehkä hän haluaa sulatella hetken asiaa, painostamaan en kuitenkaan ala siitähän ei mitään tuu.
Mutta ehkä te tosiaan kyselette niiltä miehiltä liikaa sitä mielipidettä. Kyllä sille miehelle voi myös vain ilmoittaa, että aion järjestää häät silloin ja silloin. Ja että jos mies ei aio olla silloin paikalla, niin olisi kohtuullista ilmoittaa siitä pikimmiten.
Ja tää toimintatapa ei tietenkään sovellu vasta tutustuneille. Mutta jos ollaan oltu vuosikaudet - kymmenen vuotta kihloissa, niin mitä sitä miehen tahdonilmausta enää odottelemaan.
Vai ettekö uskalla alkaa järjestämään häitä itse. Ettekö ole varmoja, tuleeko se mies paikalle.
jos ei kerran haluu järkätä niin sano et järkkäät ja suunnittelet senkin puolesta. et kuhan saapuu paikalle?!