Lapselle lukemisesta - Lapsi ei jaksa kuunnella, vaan kyselee koko ajan.

meillä on lapset jaksaneet kuunnella varsinaista sadun lukemista vasta yli 3-vuotiaina. sitä ennen on ollut ihan samanlaista kuin teillä + lisäksi lapsi kääntää sivua silloin kun itse haluaa eli kesken tekstin lukemisen...



nuorimmainen on nyt 2v2kk enkä edes yritä lukea hänelle vielä tekstejä kirjasta. katsellaan vain kuvia ja jutellaan niistä.

Esikoinen alkoi jaksaa kuunnella n. 2,5-vuotiaana kun ostimme hänelle ekan satulevyn automatkoille. Ensin ei osannut ollenkaan hahmottaa puhuvaa vierasta naisenääntä tarinaksi, mutta muutaman kerran jälkeen klikkasi ja sen jälkeen on muukin lukeminen helpottunut. Mutta me kyllä määrätietoisesti " treenasimme" sitä lukemista, eli kun luettiin satua niin luettiin sitten eikä saanut keskeyttää lausetta eikä kääntää sivua liian aikaisin. Sitten erikseen oli sessiot, jolloin vain juteltiin paljon kuvista. (Joo, pinkovanhemmat...)

on hyvä jos lapsi kyselee!!! Ei ole tarkoitus vaan paasata kirjasta tekstiä siitä tai kuvista keskustelematta! Tekstit ovat sitäpaitsi usein huonojakin, on parempi että keksit tarinat ja jutut kuvista itse/ muokkaat tekstistä juuri oman lapsesi kehitysvaiheelle sopivaksi! Ja samalla voit painottaa niitä asioita joita haluat/ joista juuri nyt on lapsellesi hyötyä.

t. 3 pienen kyselijän äiti & ope

Sit kun lapsi kysyy, niin kerrot.



Ei 2.5v malta millään odottaa 3 sivua eteenpäin että kuulisi vastauksen kysymykseensä.



Ne keskustelut ovat minusta juuri antoisimpia.

kuunnella satuja.. Ja jo vähän päälle kaksivuotiaana luki pikkusiskolleen satua ja käänsi hänelle sivuja.. :)

Pikkusiskonsa on taas sellainen tapaus ettei jaksaisi kuunnella, nyt 1v. vaan jos luen heille yhteisesti iltasatua niin kuopus on kääntämässä heti sivua.. meinaa mennä aika mahdottomaksi.. Sitten siinä pyörii ja hyörii pään vieressä.. (kun luen makuultaan..)

Me yritettiin venyttää sitä lapsen pinnaa... kun oli huono istumaan paikallaan eikä osannut keskittyä mihinkään. No, nyt tehtäisiin ehkä toisin, mutta jälkiviisaus ei aina ole parasta viisautta; kukin lapsi on erilainen eri ikäkautena ja ainakin koimme vastaavamme lapsen tarpeisiin. Jollain tasolla. Ja kyllähän me keskusteltiinkin, ja jutellaan ihan ilman kirjoja tosielämästä hirveän paljon.