Tuttuni oli unohtanut vauvan kotiin!

Molemmat väsyneitä, kiukkuisia, mikään ei hyvin ja olen valmis lahjoittamaan heidät seuraavalle ohikulkijalle.



Kaikki hyvin, tarkistan taustapeilistä että molemmat istuvat paikallaan ja eikuin kotia kohti. Matkaa taitettu 20metriä ja isomman lapsen itkuinen ääni toteaa takapenkiltä " äiti, sä et laittanut mun vöitä kiinni" .

apteekissa. Vekslailin niitä vaunuja ovista sisään, laitoin kasseja ja pusseja

sinne vaunujen alle ja yritin muistaa kaikki asiat mitä piti hoitaa.



Olin kävelemässä kotiin päin, kun yhtäkkiä havahduin että herra jumala,

mihin mä olen sen lapsen jättänyt! Täyskäännös ympäri ja sitten tajusin,

että siinähän mä sitä lykkelin edelläni, en ollut sitä mihinkään unohtanut.

Olin vissiin vähän väsynyt

Vierailija:

Kotipihassa huomasin, että vauvan turvakaukalo oli penkillä enkä ollut kiinnittänyt sitä mitenkään. :(((

Saatte kaksi arvausta: tuntuiko minusta, että olen huono äiti, kyllä vai ei?

mutta olisi ehkä voinut sattua omallekin kohdalle:

Olin nimittäin esikoisen synnyttyä sairaalassa osastolla ja työntelin vauvaa käytävällä sängyssään. Naapurihuoneen perhe teki lähtöä kotiin ja pakkailivat tavaroitaan. Perhe lähti kulkemaan käytävää pitkin ja käytävän päässä isosisko (n. 4-5v?) kysyi: " Äiti, eikö me otetakaan vauvaa mukaan?" . Onneksi oli isosisko mukana ja vauvakin tuli mukaan... ;)

Kertaakaan en ole onnistunut yhtään lasta unohtamaan mihinkään, mutta turvavöiden kanssa möhlin kerran.



Meillä oli silloin kolme lasta ja tila-auto, kaksi isointa kömpi takapenkille omille paikoilleen ja minä kiinnitin vauvan kaukalon keskipenkille. Yleensä laitoin isompien vyöt ensin kiinni, nyt en jostain syystä ollut tehnyt niin.



Oli tosi liukas keli ja ajoin hirveän varovasti sen parin kilometrin matkan, mikä meillä oli. Kotiparkkiksella sitten takapenkiltä todetaan: " Onneksi äiti sä ajoit niin hitaasti, kun meillä ei ole turvavyöt kiinni" . Kyllä tuli kauhea olo... Onneksi mitään ei sattunut ja minäkin opin kerrasta tarkistamaan vyöt moneen kertaan...

Tosin minä unohdin viedä lapseni hoitoon, työpaikan pihalla huomasin että ei hitoo, pyörän istuimessa napottaa neiti 1v edelleen, ja ei kun takapakkia...



Huvittavinta on tosiaan keskustella ja heijata tyhjää kärriä



idiootiksi tunsin itseni myös ulko-ovellamme: vieras oli lähdössä vauvansa kanssa ja siinä jutellessamme vauva herkesi itkemään. Tuttava heijasi vaunujaan ja minä ulko-ovea :)

Tapanani oli jutella vauvalle ja ikään kuin selittää mitä nyt milloinkin satuin tekemään (muuten oli niin hiljaista). Eräänä päivänä menin ulos levittämään pyykkiä narulle vauvan päiväunien aikana. En älynnyt kuin vasta sisällä, että olin selostanut koko pyykkien laittamisen ajan ääneen tyyliin " äiti tässä levitää lakanoita.." . Pihalla oli porukkaa ja joku naapureista kulki ohitseni, mutta kukaan ei huomauttanut mitään. Hävetti ihan hirveästi!