Kyllä opettajien palkka on todella hyvä. Älkää unohtako että heillä on palkallista lomaa vaikka kuinka ja paljon!

on aivan helvetin suosittu. Pyrkijöitä koulutukseen on vuosi vuodelta valtava määrä. Suurin osa jää rannalle. Lisäksi erilaisissa kyselyissä opettajan työ sijoittuu kärkipäähän, kun kysytään esim. abeilta, mihin työhön isona haluaa.

Jokaisessa ammattikunnassa on niitä, jotka tekee työnsä erinomaisen hyvin ja antaumuksella. Ja niitä, jotka sluibailee mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäisenkaltaisilla opettajilla tuskin 50h viikossa riittää työajaksi, jälkimmäisille voi riittää pakollisine opekokouksineen esim. ala-asteella 30h (oletusarvona 26 viikkotuntia opetusta). Valtaosa kai kuitenkin sijoittuu välimaastoon, eli tuntien valmisteluiden, kokousten, arviointien ja erilaisten yhteistyökuvioiden/projektien kanssa työaika lienee jokseenkin tarkkaan samat 38-40h kuin muillakin aloilla.



Kesäloma on pidempi, mutta se on huomioitu vähän liiankin kanssa palkoissa jo. Ikävää opettajien lomissa on myös se, että ne on pakko pitää aina ruuhka-aikaan. Samoin työajat on oppituntien ja kokousten osalta joustamattomia, suunnittelutyötä voi onneksi tehdä monissa kouluissa kotonakin (kaikissa ei, riippuu kulttuurista). Ruokataukoja opettajilla ei ole, ne kun menevät oppilaiden ruokailua valvoessa ja vieläpä kouluruoasta maksaen... Muutenkin työ on erittäin intensiivistä ja kuluttavaa, mutta toisaalta myös tosi antoisaa. Sanoisinkin, että selkeästi kutsumustyötä!



Olen pähkäillyt asiaa paljon, koska ajauduin aika pian valmistumisen jälkeen itse " väärille urille" yksityissektorin palvelukseen, mutta yhä tekisi mieli vielä joskus taas opettaa. Kynnys vain on turhan korkea, kun laskee työn plussat (mm. oppilaat, vapaus ja luovuus oppituntien suhteen, vaihtelevat päivät, mukavat kollegat) ja miinukset (välillä aika hankalat vanhemmat, työt tulee kotiin sekä konkreettisesti että ajatuksissa) sekä lisää siihen sidotut loma-ajat ja huonon palkan. Tällä hetkellä tienaan 3200¿/kk ja saan työsuhde-etuja päälle, luokanopena palkka oli 2150¿ lisineen. Kyllä sillä lisärahalla ottaa jo aika monta palkatontakin lomaa ihan mihin vuodenaikaan tahansa...

Näin hatusta heitettynä sanoisin, että peruskoulun (kaikki luokat 1-6) opettajille oppilaiden ikään ja opettajan ainevalikoimaan katsomatta pitäisi maksaa nykyisten lomien aikanakin alkupalkkana 2400¿/kk ja eläkkeelle päästessään he voisivat tienata jo lähemmäs 3000¿/kk bruttona. Itse (FM) tienaan valtiolla 2700¿/kk, vaikka olen ollut töissä vasta pari vuotta. Siihen nähden minusta peruskoulun opettajilla on huono palkka (2100-2300 ¿/kk), etenkin kun työ on tosi rankkaa ja vaativaa. Parhaille maksaisi mielellään enemmän kuin laiskottelijoille, mutta sellaista järjestelmää on aika vaikea luoda...

Opettajilla on suunnittelu- ym. päiviä. Usein niitä on käytännössä enemmän kuin laki määrää. Illalla pitää raahautua töihin mm. vanhempainiltoihin, vanhempain tapaamisiin ym.

moni opettaja tekee oikeasti töitä vain 4-5 h/päivä, silti ne saa täyden palkan!! mä tunnen monta opettajaa ja e ei oikeesti tee yhtään kotona koulutöitä, ei varsinkaan lomilla!

En mäkään tekisi sillä palkalla ja niin uuvuttavilla työpäivillä... Onneksi mun ei kuitenkaan tarvitse valita sitä tietä, että tekisin työni huonosti, koska ehdin tehdä sen paremmalla palkalla paremmassa rauhassa helpommassa ammatissa :-) Ammatinvalintakysymyshän se on, mutta eikö kaikilla ole silti oikeus olla tyytymättömiä palkkaansa? Tai sitten tosiaan tehdä töitä minimillä, kun kerran palkkakin on minimi...

Luokanopettajaksi opiskelevat suorittavat yliopistoon viisi vuotisen MAISTERIN tutkinnon. (Voit huviksesi verrata maistereiden saamia palkkoja, löydätkö huonommin palkattuja maistereita.) Opiskelu ja asioiden käsittely tuolla tasolla ei ole aivan pelkkää käsien pyörittelyä.



Nykypäivän luokanopettaja kohtaa työssään aivan toisenlaisia haasteita kun vaikkapa vastaavan työn tekijät kymmenen vuotta sitten. Suuret luokkakoot, eriyttäminen, yksillöllistäminen, opetussuunnitelmien laajentuminen, määrärahojen radikaali vähentyminen, integroiminen, monikulttuurisuuden tuomat ongelmat sekä lasten alati kasvavat monitahoiset ongelmat tekevät tunnollisen opettajan työpäivistä todellakin työn makuisia. Suunnitteluun kuluva aika on ainakin itselläni miltei tuplaantunut näiden työvuosien kuluessa. Lisäksi yhteiskunnan paineet ja kiireet näkyvät väistämättä lapsissa, joskus todella pahoinakin ongelmina.



Vastuullani on jokaisena päivänä 25 ihanaa, persoonalllista ja haurasta lasta. Jos teen pienenkin virheen, inhimillisen erehdyksen tai unohduksen kaiken sen hektisen kiireen keskellä, tiedän, että iltapäivälehdet muistavat. Työni ei todellakaan lopu oppilaiden koulupäivän jälkeen, tämän jälkeen alkavat suunnittelu, tuntien ja materiaalien valmistelu, erilaiset raportit ja suunnitelmat (näitä nykykoulu vaatii uskomattomia määriä), kokeiden ja aineiden ym. tehtävien tarkistus ja valmistaminen. Usein työtä jää vielä kotiinkin ja poikkeuksetta viikonloppuisin tulee tehtyä jotain kouluun liittyvää. Oppitunneilla kohtaan usein sellaisia haasteita mitä en osannut aiemmin edes kuvitella. Valitettavasti myös minun luokkaani mahtuu oppilaita joiden vanhemmat ovat hyvin välinpitämättömiä lastensa koulun suhteen, kotitehtävissä ei saa apua, lapsi ei tule ajoissa kouluun, oppiminen estyy tai ainakin on huomattavasti vaikeampaa kaiken tuon alla. Tukiopetusta annetaan ja kaikki voitava lasten oppimisen, kasvattamisen ja tulevaisuuden eteen tietenkin tehdään, ilman vanhempien yhteistyötä on koulu kuitenkin voimaton. Olen vanhempien käytettävissä virka-ajan jälkeenkin, minulle saa soittaa kotiin jos jokin asia askarruttaa, oppilaalla/perheellä on ongelmia, on kysyttävää tms. Myös kaikki kollegani ovat antaneet kotinumeronsa vanhemmille.



Päivästä toiseen antaudun työlleni täydellisesti, olen lapsien käytettävissä 100% koko koulupäivän ajan. Yritän tehdä opetuksesta uutta, mielekästä, innostavaa ja samalla rakentaa tehtäviä jokaisen oppilaan tasolle sopivaksi. Tarkkailen, arvioin ja kehitän sekä oppilaita että itseäni. Teen parhaani, että olen ystävällinen, turvallinen, tasapuolinen, aito ja välittävä aikuinen.



Välillä tuntuu masentavalta, kun ajattelen mitä aliarvostettuja luokanopettajat täällä Suomessa ovat. Rahallisesta arvostuksesta en juurikaan edes välitä, mutta se, että ihmiset eivät todellakaan nää luokanopettajantyön kokonaiskuvaa. Tiedän, että täysin samanlaisten paineiden parissa työskennellään myös muilla aloilla.



Työni on haastavaa, välillä turhauttavaa, opettavaa, joskus kohtuuttoman rankkaa, mutta siltikin äärettömän ihanaa. Työviikkoni on helposti 40 tuntisia, joskus kun on vanhempainkeskusteluja, juhlia, todistustentekoja tms. työaikaa menee tietenkin paljon enemmän.



Mielestäni teen työtä jolla on tarkoitus enkä koe ollenkaan yhdentekevänä sitä kuka lapsiani opettaa ja miten. Kaikki jotka kokevat luokanopettajan työn ylipalkatuksi tai lomat liian pitkiksi, tervetuloa/tervemenoa opiskelemaan luokanopettajaksi!



Heinäkuussa näin ensimmäisen kerran unia, jotka eivät liittyneet millään tavoin kouluun tai oppilaisiini. Tänään aloitin lukuvuosisuunnitelman teon ensi vuodelle.



Koen olevani etuoikeutettu, että saan olla paraatipaikalla seuraamassa tulevaisuuden kasvua, mutta en todellakaan pääse helpolla!

Molemmat vanhempani ovat olleet opettajia (toinen luokan- ja toinen aineenopettaja), itsellänikin opettajan paperit + työkokemusta. Silti en todellakaan halua opettajan hommiin, paljon helpommalla tienaa enemmän . Tämä siis kun puhutaan maisterin papereita vaativista hommista! Sääli että työtä arvostetaan niin vähän, etenkin nuoret miehet pakenevat alalta.

jos hiukan kärjistää....Oppilaat tietää oikeutensa muttei velvollisuuksiaan.... siinä ok lähtökohta taas pitkään syksyyn



Olen jutellut liian monen vanhan oppilaani kanssa ja todennut jääneeni palkassa jälkeen... Ammattikoulun käyneet pojat tienaa enemmän kuin heidän aineenopettajansa.

Mainittakoon että ajelin tuossa kesän rekkaa ja jos kärjistäen 2viikossa saa saman käteen kun kuukaudessa opettajana, niin ei paljon naurata. (ulkomaan päivärahat tekee asiaa...)

Juttelin sielläkin yhden oppilaani kanssa joka kovasti kiitteli menneistä...

(Totesinkin että lienee parhaiten palkattu oppilaani...)



Tuntuu että kaikki valittaa työnsä vaativuutta ja vähättelee muita ammatteja.... ja palkka on aina huono.....



Tähän asti olen laskenut arvoasteikossa sen että saan olla yöt kotona opettajan työn parhaaksi puoleksi, minkä vuoksi en ole vaihtanut alaa. Väitän että jos ajattelen työn mielekkyyttä vaihdan opetustyön vielä jonain päivänä tuohon rekan ajoon....

Mene itse siihen työhön viiden vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen tuolla palkalla. Katsotaan naurattaako (tai pääsetkö edes yliopistoon!).

Ensinnäkään ei ole ja toisekseen on kirjastonhoitajan työssä vähän eri vastuu.