G: Oletko tyytyväinen lapsesi nimeen?

Nyt ymmärrän sinua paljon paremmin. Lemppaa se nimi ja vähän äkkiä ;)

Odotellaan tässä vielä sivilisäädyn vaihtumista, niin pistetään perheen nimiasiat yhdellä rysäyksellä kuntoon :D

Meilläkään ei muuten pidetty ristiäisiä vaan nimiäiset. Esikoisen isä näki vauvan vasta lastenvalvojan luona kun isyystestit oli tulleet ja vauva oli jo 8kk.. Onneksi nykyään olemme tekemisissä. Kuopuksen isä olikin vähän " jännempi" juttu.. Raskaus oli semmonen " puolivahinko" , hän oli melko nuori. Sopeutui kuitenkin ajatukseen ja oli kanssamme siihen asti kun poika oli vähän alle 2v. Meillä oli hirvee ero, hän petti ja muutti samantien uuden muijan luo. Oli ensin todella nöyrää poikaa mutta ei kestänyt kuin pari viikkoa kun alkoi satelemaan kaikenlaisia syytöksiä sieltä suunnasta.. Tyyliin että huijasin hänet isäksi, ei hän tahtonut saada lasta siinä iässä ja että hän toivoi että sikiö kuolisi kohtuuni koko raskauden ajan. Hän EI KOSKAAN näyttänyt tätä mielihaluaan minulle. Oli synnytyksessä mukana jne...

Onneksi nyt asiamme ovat rauhottuneet, hän erosi jo viime vuonna tästä uudesta naisestaan (asui hetken jopa toisella paikkakunnallakin tämän kanssa) ja asuu nyt ihan kivenheiton päässä meistä. Ei hän mikään aktiivinen isä ole kiireidensä takia, poika oli ekaa kertaa yli vuoteen yökylässä viime viikonloppuna hänellä. Muuten tapailee pari kolme kertaa kuussa parin tunnin ajan.. Eh.. Mutta parempi sekään kun ei mitään!



Et sinäkään voi tietää miten teidän tilanne muuttuu.. Minkä ikäinen lapsesi on muuten? Mulla 8v ja 3v..



-5

En hyväksy, että välillä tahtoisi olla isä ja välillä ei.

Lapsi saa toki ottaa yhteyttä isäänsä kunhan on vähän vanhempi. Ikää muksulla nyt 3v.

Ei ole kaduttanut tai tullut tunnetta, että joku muu olisi sopivampi nimi.

Esikoisen kohdalla asia nyt vaan on niin senkin takia, että hänen isänsä asuu toisella paikkakunnalla.. Lapsi isänsä luona pari kertaa vuodessa pidempiä pätkiä. Ei lapseni siitä juurikaan kärsinyt mielestäni ole. Vaikka aikamoista takkuamista meilläkin oli ne ensimmäiset vuodet, mutta onneksi asia tasaantunut.



Ja kuopuksen isän kanssa sama juttu, että yhtä takkuamista oli sen eron jälkeen. Välillä kolmenkin kuukauden välejä, etteivät isä ja lapsi nähneet toisiaan. Varuillaan saa olla vieläkin hänen kanssaan. Välillä kunon tullut viestiä, ettei taas voi hetkeen ottaa, kun on niin mieli maassa (varsinkin sen eronsa jälkeen tästä " uudesta" )...



Morre, koska lapsesi on viimeksi sit nähnyt isänsä?



-5

Tosin miestäni on kiittäminen. Hän keksi tyttärellemme nimen.

mutta sormet näköjään hyppivät ihan omassa tahdissaan ;)

Sen jälkeen olen saanut isältä kaksi tekstiviestiä ja nähnyt sattumalta kerran.

-5



(sori, kyselyikä...)

Tosin hiukan harmitti, kun huomattiin, että oli syntymävuotensa kolmanneksi yleisin tytön ensimmäinen etunimi, mutta eipä siitä nyt sitten loppujen lopuksi ole haittaa ollut. Onpahan sitten sellainen nimi, että muutkin tykkää!

Ensimmäinen viesti oli lapsen nimipäiväonnittelu (lähetetty humalassa), toinen oli automaattinen viesti puhelinoperaattorilta hänen numeronsa vaihduttua.



Emme olleet yhdessä lainkaan. Kyseessä oli tavallaan avoin " kesäkissa" suhde, joka oli molemmille ok.

Tytön toinen nimi on maailman ihanin mun mielestä ja olenkin miettinyt kuumeisesti mistä keksin mahdolliselle toiselle tytölle yhtä ihanan nimen. Tuon nimen keksin ollessani 10-vuotias ja jo silloin päätin että sen nimen annan ensimmäiselle tyttärelleni.