HUHTIKSET 05 ELOKUUSSA

Ihan pikajutut, sitten siivoamaan, suihkuun ja kun mies tulee, tämä mamma heittää vapaalle, ainakin näin yhdeksi illaksi. Huomenna sitten pakkaamista ja sen sellaista, lauantaiaamuna lähdetään ajelemaan miehen isän luokse.



Lyle: Niinhän se on, että kotona hommat on koko ajan näkyvillä ja vaikea rentoutua. Noista ostoksista, ensimmäistä kertaa olen näin aikaisessa, kävin nimittäin ostamassa eilen Antonille välikausihousut+toppahousut! ja esikoiselle välikausihousut+syyskengät. Huomasin tosi ikävän asian, kun olin ostoksilla, pienikokoisille lapsille saa tosi huonosti ulkovaatteita, tarjolla oli haalareita, muttei oikein sopivankokoisia kaksiosaisia ulkoilupukuja =( Pienimmät oli 92 cm housut, otin ne ja käännän sitten lahkeita.



Sma: En oikein tiedä olenko oikea ihminen antamaan vinkkejä, Anton ei nuku vieläkään öitään =( Päivän hommat saattavat tulla uniin, Antonkin näkee unta, viime yönä huuteli, että haluu muumin (kamala äiti ei antanut katsoa) Päiväunet vaikuttavat meillä nykyään negatiivisesti yöuniin ja yöunille käydään liian myöhään. Oikea ajoitus on tosi tärkeä, jos haluaa rauhallisen yön ja mukavan nukahtamishetken.



Tänään oltiin ulkona ja pitsalla ystävämme ja hänen kahden lapsensa kanssa, oli tosi kivaa ja Anton käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, kerrankin =) Ainoa miinus oli tuo sää.



Olen aloittanut kampanjan, Anton nukahtaa itse omaan sänkyyn, eilen meni hienosti, katsellaan miten jatkossa. Vielä en hehkuta, koska takapakkia tulee hyvin todennäköisesti.



Nyt siis siivoamaan, niin kerkeän ajoissa. Mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Mulla on kanssa ihan HIRRRRRVEÄ töidenaloitus/päiväkodinaloitus/koulun aloitus/miten kaikki sujuu stressi :-( On meinaan sen verran paha, että olen jo 2 iltana pyöriskellyt sängyssä yli 2:een yöllä ja yrittänyt estää itseäni murehtimasta ja sitten taas yllättänyt itseni pohtimassa tulevaa etc. Todella ärsyttävää. Mieskin sanoi eilen, että mitä hittoa mä sitä poikien kouluun ehtimistä stressaan, kun eihän se siitä miksikään muutu ennenkuin nähdään miten käytäntö lähtee sujumaan. No niinpä niin, kyllä on ärsyttävää olla tälläinen ikiaikainen piiiiiiiitkälle tulevaan stressaava tyyppi.



Elmon kanssa ollaan tällä viikolla käyty aamupäivisin leikkimässä päiväkodin pihalla ja otettu vähän tuntumaa tulevaan. Tulee toivottavasti edes vähän tutuksi, vaikka roikkuukin mun lahkeessa vielä tiukasti. Tähän saumaan pukkasi vielä kaiken lisäksi jonkin asteinen uhmapiikki, sillä kaikesta tapellaan ja huudetaan/itketään ja vastaavasti lohduttajaksi ei käy kuin äiti. Jep jep, hyvä tästä tulee....

Isot pojat ovat jo NIIIIIIIN valmiita kouluun ja kyllästyneitä toistensa naamoihin, joten pikkukinastelut alkavat jo yleensä aamulla....grrrrr

Mies aloitti työt tiistaina, joten taas ollaan poikien kanssa yksin iltaisin. Tiistai iltana soitin miehelle töihin kello 21 puhelun aloittaen sanoilla :" kaikki lapsesi ovat sängyssä ja hengissä.....vielä!!!!!" :-) joo, että tälläistä täällä.



Sma:lle en osaa muuta tuosta nukkumaanmenosta ja yöheräilystä sanoa, kuin että oiskos uhmaa päällä ja tyttö taipuvainen yökertaamiseen???? Meidän esikoinen oli sellainen, että sitten kun mielikuvitusmaailma aukesi ja uhma pukkasi päälle, niin kiukutella piti unissaankin. Onneksi ohimenevää. Selkeät täsmälliset rajat ja käyttäytyminen vaan joka ilta ja niin sitä........lehmän pinnaa ;-)



Elmo on kanssa nyt kesällä jättänyt päivä-unia väliin, mikä on toisaalta hyvä toisaalta huono, niinkuin Mareila sanoikin. Meillä kanssa väsymysvaihe silloin 16-17 aikoihin. Tällä hetkellä mennään vähän päivä kerrallaan, että nukutaanko vai ei. Sen olen ottanut nyt periaatteeksi, että kello 15 noustaan ylös oli sitten nukuttu 2 tuntia tai ½ tuntia. Meillä meinaan kanssa hiipi tuo iltanukahtaminen ihan poskettoman myöhäiseksi, kun nukahteli vasta 14 aikaan ja veti sitten 16 asti unta. Luulen, että rytmi rauhoittuu kun päiväkoti-elämä alkaa ja säännöllisempi päivärytmi.



Helppoa syksyä en odota todellakaan. Esikoinen vaihtaa koulua ja aloittaa 3:nen luokan. Se tuo mukanaan uuden sopeutumisen kouluun ja kavereihin, uuden kielen , muita uusia oppi-aineita ja sitten tietysti oman vastuunkannon lisääntymistä, kun äiti ei olekkaan hyysäämässä aamusta iltaan. Keskimmäinen aloittaa ensimmäisen luokan ja se tuo tietysti mukanaan lukemaan opettelun, matematiikan, paikallaan istumisen, ohjeiden kuuntelemisen etc. Elmolla muuttuu elämä, kun astutaan äidin helmoista " maailmalle" ja minä puolestaan saan opetella uudestaan sietämään mm kaaosta kotona, kun en voikkaan siivota hullun lailla silloin kun huvittaa. Myös rytmi pitää hakea uusiksi, kun nyt on tullut kukuttua välillä poskettoman myöhään ja herätty aamulla vasta 8 aikoihin. No kai e tästä vielä suttaantuu.



Poltin muuten äsken pellillisen pullia, kun piti niin antaumuksella tänne paasata.........lähden pelastamaan edes sen toisen pellillisen ;-)

Minäkin pikaseen käväsen, kun sattui tuttua juttua silmään..



Eli nuo unijutut..meillä kans taistellaan niden kans. Yleensä illat(menipä mihin aikaan vaan yrittämään nukutusta) on alkanut olemaan yhtä taistelua, välillä pitää pitää melkein kiinni että pysyy pitkällään, ja siitäkös se huuto vaan yltyy:( Itse oonkin koittanut puhumalla saada Miian rauhottuu viereen, sanonu että mummi j ukkikin on jo nukkumassa, ja nyt on aa-aa-aika yms. Joskus auttaa joskus ei..



Ja kun yöllä, oon monta kertaa säikähtänyt ihan, kun alkaa huuto, ihan yhtäkkiä..unissaan raukka huutelee, millon mitäkin..Yleensä menee ohi iteksiään, pienellä hyssyttelyllä tms.



Aamulla on kans yleensä liian aikasin pomppaus, yleisin aika taitaa olla klo 5:( Mikä ei todellakaan oo mikään paras aika herätä..

Sittenpä nukutaankin päikyt jo klo 9 tai sinnepäin..



No, näitä uniasioita lukuunottamatta meillä meneekin ihan hyvin..miulla masu kasvaa ja Miiakin tuntuu jo ymmärtävän että vauva siellä kasvaa..Tosin, kun sanoin että Kalle-vauva(miehen siskon pieni) syö maitoa äitinsä tissistä, on Miiakin sit koittanut miun tissille päästä..oon vaan sanonut että Miia on jo niin iso tyttö, että ei oo äitin tississä enää maitoa Miialle.



Muuten on tois vihmerä tyttö ja ymmärtää paljon(tosin aina ei siltä vaikuta, ku tekee päinvastaista) ja puhettakin on alkanut tulemaan kivasti..



Mutta, nyt iltatoimille..

Milenna ja Miia 04/05 ja masu rv 25+5

Nukkumaanmenoaika on taas käsillä, mutta yritän pikaseen sanoa jotain!



Ihanalta kuulosti Lylen lomamatka, ei ihmekään että sen jälkeen kotiolot ja -puuhat saattaa masentaa. Monilla tuntuu muutenkin olevan syksyä ilmassa ja mielessä. Itse taistelen vielä ensi viikon sitä vastaan, kun mieheni on vielä lomalla. Sitten alkaa taas lasten ja minun arki, joka jännittää muttei enää niin paljon kuin isyysloman jälkeen - onneksi.



Täyttelin muuten tiistaina jälkitarkastuksen yhteydessä sellaisen synnytyksenjälkeistä masennusta kartoittavan kyselyn. Sen mukaan mulla olisi - edelleen, vaikka nyt voin jo paljon paremmin kuin alussa -" selviä viitteitä" masennukseen. En ole kovin yllättynyt asiasta, mutta en silti tiedä mitä siitä ajattelisin. Lääkäri kysyi, olisiko mulla tarvetta lääkitykselle. Torjuin ajatuksen (mieluummin haluaisin jotain keskusteluapua), mutta nyt mietin kuitenkin, että mitenköhän jotkut mielialalääkkeet tms toimisivat? Onko kellään / kenekään tutulla kokemusta sellaisista?



Unista oli puhetta, ja sehän onkin kautta aikain lempiaiheeni! Olisikohan jotain ikään liittyvää tuo unitaistelu ja yöheräämiset? Meillä mieheni nukuttaa Lauran yöunille, ja siinä menee kyllä aika kauan tällä haavaa - puolesta tunnista ylöspäin yleensä. Mitään " tappelua" he eivät saa aikaiseksi, mutta aikaa menee silti. Öisin Laura on itkeskellyt äitiä vauvan kotiintulosta lähtien, mikä tuntuu musta surkealta. Päikkäreille neiti nukahtaa itse ja nopsaan, minkä toivon jatkuvan vielä piiiiitkään! Laura myös nukkuu tällä hetkellä ihan kunnon päikkäreitä, 1,5-3 tuntia joka päivä. Tosin kun yöunet ovat jotain 9 tunnin luokkaa, niin kyllähän niille päiväunille onkin tilausta.



Sma, Laurahan heräsi vuosi sitten kesällä aina klo 5. Joskus meillä toimi se, että emme reagoineet heräämiseen mitenkään vaan leikimme nukkuvia. Silloin L saattoi jopa nukahtaa uudestaan. Mutta: hänhän nukkui vielä silloin pinniksessä eikä siis päässyt sieltä itse pois. Nyt sama ei tietenkään enää toimisi. Musta ei taida olla teille apua, muuta kuin että jaksamista! Toivotaan että on joku vaihe ja menee pian ohitse.



Meillä vauva nukkuu päikkärinsä pikkupätkissä kuten siskonsakin aikanaan, ja se ei yllätä mua yhtään! Siitä en stressaa enkä murehdi (sentään), vaikka kivahan sellainen nukkuvakin vauva varmaan olisi... Muuten Tuure on aivan ihana ja koko ajan tyytyväisempi ja iloisempi tapaus. Hän on ihan syötävän suloinen, on juuri alkanut hoksata kätensä ja leikkii iloisena jumppalelulla.



Mun piti vielä kysyä teiltä syömisasioista. Laurasta on tullut pikku hiljaa aika nirso. Todella monesti tuttukaan ruoka / leipä / puuro / jugurtti / yhtään mikään ei kelpaa, ja tyttö saattaa olla lähes syömättä melkein koko päivän. Mitä tehdä?!? Yksi pelkoni on, että hän osoittaa mieltään vauvan syntymän vuoksi näin, mutta mitä siitä luulette? Entä miten itse toimisitte, annatteko olla syömättä vai " pakotatteko" syömään edes vähän? Annatteko vaihtoehtoja (että söisi edes jotain)? Itse olen tähän asti toiminut niin, että jos ei maistu tällä kertaa, niin seuraavaksi syödään seuraavalla aterialla - ei muita vaihtoehtoja eikä syödä siinä välissä. Mutta nyt toi syömättömyys / vähäruokaisuus on tullut enemmän tavaksi kuin poikkeukseksi, ja siksi olen " sortunut" ehkä liikaakin palvelemaan neitiä. Vinkkejä kaivataan!



Jaa mutta nyt nukkumaan. Hyviä öitä kaikille,

t.Ompunäiti

Kesälomat on vietetty ja ollaan päästy muuttamaan uuteen kotiin (eli loma meni muuttaessa), melkeinpä tuntui lomalta päästä takas töihin.. Tosin kotona tietysti odottaa vieläkin kamalat röykkiöt purkamattomia laatikoita.



Mutta sitähän mie lähinnä tulin kirjottelemaan, että IHANAA, että ootte olemassa. Sekä nuo uni-ongelmat että syömisongelmat kuullostaa niin tutuilta ja " kiva" kuulla että toisillakin on ihan samanlaista (siis kiva ja kiva, ymmärrätte mitä tarkotan).



Meidän pienellä miehellä on myöskin joku uhma tms päällä. Mikään ei ole hyvin ja kamala huuto ja raivo tulee heti, jos vähänkään menee asiat pikkuherran mielestä väärin. Uniongelmia meillä on ollu nyt kuukauden verran kohta, siitä lähtien, kun muutettiin, joten osittain johtuu ehkä siitäkin. Myös nuo kiukut tuntu lisääntyvän muuton myötä ja ehkä paheni vaan mun loman jälkeen, kun piti palata päiväkotiin (vaikka E siellä viihtyykin tosi hyvin).



Iltasin mie en saa poikaa aikanaan muutoin unille kuin, että mennään meidän sänkyyn vierekkäin pötköttämään ja sitten kannan nukkuvan pojan omaan huoneeseen. Mieheltä onnistuu nukutus poitsun sängyn vierellä päivystämällä. Näihin molempiin nukutustapoihin menee yleensä aikaa puolesta tunnista ylöspäin...

Yöllä sitten E herää useimmiten huutaman äitiä, viime yönä alkoi iha parkumaan ja silloin yleensä haetaan poitsu meidän väliin nukkumaan niin päästään kaikista helpoimmalla.



Mie kanssa toivon, että tää on nyt vaan joku vaihe ja menee ajan kanssa ohi. Kaiholla muistelen vielä muutamien viikkojen takaisia aikoja, kun E jäi ihan rauhassa omaan sänkyyn iltaisin ja riitti että makuuhuoneen oven jätti raolleen, ni hää nukahti sinne ihan itsekseen.



Mitä syömiseen tulee, niin siinä meillä kanssa on lähiaikoiina tullut selvä muutos. Ennen niin hyväruokahaluinen lapsi ei nykyään syö kuin muutaman haarukallisen, joskus enemmän, jos äiti tai isä vähän avittaa liikuttamalla sitä haarukkaa suuhun päin... ;)



Mie oon välillä kyllä käyttäny tuossa syömisasiassa hyväkseni lahjontaa. Eli luvannu jonkin E:n rakastaman jälkiruuan (omenan, banaanin tms.), jos syö ruuan ainaki melkein kokonaa. Joskus toimii, useimmiten ei.. Pakottaa ei tietysti voi, kun kyllähän nuo lapset taitaa tietää, mikä määrä ruoka on tarpeeksi. Ja joskus kun on annettu poitsun syödä sen minkä haluaa/jaksaa sen enempää tuputtamatta ja pidetty vain säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni, niin kummasti on aina jollakin aterialla uponnutkin sitten ihan järettömiä määriä sapuskaa. Että kai ne lapset sitten jossakin välissä tankkaa riittävästi???



Vaakamomille tsemppiä, kyllä ne arkirutiinit lähtee siitä hyvin rullaamaan vaikka elämään tuleekin vähän muutosta :)

(itse olen kyllä ihan samanlainen etukäteen stressaaja, mikä on kyllä aika turhaa, kun tulevaisuutta ei kuitenkaan voi tietää)



Jaaha, töitä on jatkettava taas. Mukavaa viikonloppua!



S ja E (170405) ja Maha rv 30

POjat kattovat dvd:tä, että äiti saa siivoiltua, pakattua ja tehdä muuta yleishyödyllistä.



Ompunäidille syömisestä, lempi aihe ja niin kovin lähellä sydäntä =) Mahdollista on, että Laura reagoi syömättömyydellä vauvaan, mahdollista on myös, että kokeilee rajojaan. Esikoiselle tuli pari vuotiaana syömättömyys kausi ja minä tein siitä tosi ison ongelman, aloin lahjoa poikaa ja syöttämään, joka johti siihen, että poika lopetti syömisen itse ja alkoi kiristämään minua syömisellä esim. syön, jos saan namia (oli jo isompi tuolloin) eli sain tästä pitkäaikaisen riesan itselleni, samoin sorruin antamaan välipaloja -> ei sitten ruoka aikaan maistunut. Silloin vannoin, että tähän en ikinä lähde, jos toisen saan. Antonin kanssa olen toteuttanut, minä päätän mitä syödään, Anton päättää paljonko syö-periaatetta. Eli laitan ruokaa pöytään, poika syö/nousee pois ja seuraava ruoka tulee kun tulee (saatan tosin aikaistaa seuraavaa ruokaa) Neuvolan ohje oli, että ei pitäisi tuputtaa/pakottaa, koska lapsen oma nälän-ja kylläisyyden tunteen järjestelmä voi häiriintyä. PArhaiten syömiseen/syömättömyyteen toimii mielestäni se, ettei kiinnitä asiaan mitään huomiota (tiedän, vaikeata) Antonilla on välillä kausia, että saattaa syödä tosi hyvin ja välillä tuntuu, että pyhällä hengellä elää.



Vaakikselle tsemppiä tulevaan syksyyn, kyllä ne asiat siitä suttaantuvat ja arki alkaa rullata. Tulehan kertomaan kuulumisia ja miten Elmon päiväkoti on lähtenyt sujumaan.



Kiva, oli kuulla Milennasta ja Sanna-P:sta, nyt takaisin siivoilemaan, jotta saan asiat valmiiksi, meille tulee eräs ystävämme syömään illalla, joten ruokaakin pitäisi miettiä



Hauskaa viikonloppu kaikille



Mareila+Anton

Joo, erittäin tuttua meilläkin tuo ruuasta kieltäytyminen. Reissussa Pihla tosiaan saattoi mennä koko aterian haukkaamatta palaakaan. Ilme oli kovin päättäväinen.. Reissussa oli keksittävä jippoja, koska muuten ei kuumuudessa olsi jaksanut. Etenkin juomaa tuli tuputettuakin.



Mutta, kuten Mareilakin sanoi, ei se tuputtaminen ole kotioloissa todellakaan hyvä ratkaisu. Meillä ei myöskään (kotona) lahjota jälkiruuilla, kun se ei vain tunnut toimivan. Siispä, PIhla syö minkä syö ja kiittää sitten kauniisti, menee pissille ja odottaa seuraavaan ruokaan.



Ihan asian vierestä, PIhla on harjoitellut ahkerasti konsonantteja, jotka siis osittain halkion vuoksi puuttuvat. Eilen hän sanoi ekan kerran t-kirjaimen. Marraskuussa saa puheterapeutti olla ihmeissään ;=)

Meilläkin mies palasi loman jälkeen töihin ja koitetaan päästä tyttöjen kanssa jonkinlaiseen arkeen käsiksi.

Viime viikko reissattiin. Käytiin mm. Ähtärin eläinpuistossa ja Puuhamaassa. Ihan kiva reissu, vaikka rankaahan se on kahden noin pienen kanssa. Helmille iski flunssa heti reissun aluksi ja Hilma takertui minuun vieraissa paikoissa. Hän ei viihdy vaunuissa ollenkaan, joten olen kantanut vauvaa selkä todellakin väärällä.



Kovin tutulle kuullostaa ongelmat syömisten ja unien kanssa. Helmi nukahtaa hyvin, mutta huutelee yöllä unissaan kaikenlaista. Nukkuu meidän välissä ja rauhottuu kun otan kainaloon ja rauhotan puhumalla. Olisi tarkoitus siirtää molemmat tytöt omaan huoneeseen nukkumaan joskus lähiaikoina... Vaavisängyllekin soitin lisäaikaa jo. Onneksi Hilma on niin pieni että mahtuu siihen vielä jonkin aikaa.



Helmi syö joten kuten kun syötetään. Pitkään söi jo itse reippaasti. Nyt alkuviikosta otin projektiksi että söisi taas itse. Lahjomalla saa syömään (jätskiä jälkkäriksi) mutta kun en halua tuohon Mareilan mainitsemaan oravanpyörään. Pisimmillään syö melkein tunnin ennen kuin lautanen on tyhjä. Laitan tosi pienen annoksen ja annan aikaa. Pitkää pinnaa tämä vaatii, mutta taitaa toimia.



Vaippa on jäänyt kokonaan pois ja Helmi osaa käydä korokkeen kanssa jo pöntölläkin!



Hilma on edelleen vaativa vauva ja tulee olemaan varmasti monessa suhteessa haastavampi kuin siskonsa. Kädet ja jalat on jo kovassa käytössä ja eilen pääsi jokusen sentin eteenpäinkin! Kovin on seurankipeä neiti. Ehkäpä helpottaa sitten kun oppii kunnolla liikkumaan itse, nyt kun on viihdytystä vailla koko ajan. Helmille naureskelee kovasti. Ihanaa katsoa miten tärkeitä siskokset ovat jo toisilleen!



mallu ja tytöt

Kotona Saksassa ja töitä niin pirusti!! Huomenna alkaa koulu ja tarha, mutta Amanda pääsee vasta keskiviikkona ekaa kertaa, sillonkin tunniksi. Hyvä toki että on pehmeä lasku, mutta tiedän, että siitä nousee aivan tajuton rääkynä, kun haen Amandan tunnin jälkeen pois ja Emil saa vielä jäädä! Viime viikko oli hassu ja stressaava, mulla oli periaatteessa töitä tavallisesti 8 h /päivä ja kaikki lapset kotona. Noh, maksoin Matildalle 2 euroa tunti, että " hoitaa" pieniä kolme tuntia päivässä, ettei mun tarvi tehdä koko kahdeksaa tuntiani illalla. Ihan kivasti meni, mutta eihän sitä nyt ihan täysin voi keskittyä kun kaikki pyörivät ympärillä. Mutta se työjutuista.



Amanda on nyt yhtäkkiä muuttunut jotenkin " isoksi tytöksi" . Se puhuu niin paljon ja " viisaita" , kyselee, perustelee ja väittelee (ja kantelee). Leikkii sisarusten kanssa kaikkia rooli- ja muita leikkejä ja höpisee miten hän on leikissä perheen vauva ja hänen pitää sanoa vaan kääkääkää ja äiti (" matila" ) vaihtaa vaipat ja syöttää jne. Eilen naapurin tyttö (esikoisen paras kaveri) kiusas Amandaa niin tuli mulle ihan vihoissan kertomaan että " nyt Zoen pitää mennä kotiin, se vaan kiusaa mua" , sitten A otti leikkipuhelimen ja sanoi, että " nyt mä soitan poliisit" . sitten puhui puhelimeen " haloo, onko poliisi, tulkaa hakemaan tuo Zoe vankilaan, se työnsi minut sohvalta" .



Juu, jotenkin tuntuu, että elämä " loksahtaa paikoilleen" , Amanda rupeaa olemaan " kuin ihminen" , mä saan nukuttua, ja ajatukset on joskus jopa itsessä, ja parisuhteessa jne, ei vaan koko aikaa lapsissa. Hehe, siitä tuli mieleeni, työpaikka järkkää risteilyn tukholma-helsinki-tukholma tammikuussa ja olen menossa mukaan. Tuntuu ihan uskomattomalta tollanen luksus =))



Äh, sori aivan pelkästään omaa napaa, nyt luen teidän muiden kaikki jutut!!!



Kent ja Amanda

Hetki ehkä aikaa joten moi kaikille! En ole käynyt edes lukemassa tätä meidän pinoa moneen päivään (?!?), joten olipas kiva silmäillä monet uudet jutut äsken läpi. Vähän kuin olis saanut postissa oikean kirjeen! : )



Tänään mulla on rauhaisaa, sillä Laura meni mummolaan leipomaan ja me ollaan vauvan kanssa kahdestaan kotona. Ostettiin meidän pätkänukkuja numero kakkoselle eilen sellainen riippukeinu (amazonas koala), ja viimein koko aamupäivän kokeilujen jälkeen hän todella nukkuu siinä! On käynyt jotenkin hankalaksi nukuttaa vauvaa koko ajan vaan liinassa, joten olen enemmän kuin onnellinen, JOS toi keinu alkaa toimia.



Sinänsä huvittavaa: me ajateltiin, että eihän tuo toinen vauva tuo just mitään kustannuksia - meillähän on jo kaikkee valmiiksi. No joo - onhan sitä tullut kumminkin ottettua vyöhyketerapiaa ja ostettua riippukeinua, kudottua liinaa, uutta sitteriä... varmaan on mennyt enemmän rahaa tähän kaveriin kuin Lauraan vauvana konsanaan!



No. nyt siellä heräillään. täytyy mennä.



Terkut,

Ompunäiti

Silmät sikkurassa tässä työpöydän ääressä kahvimuki nokan edessä. Ukkonen piti hereillä aamuyöstä, mutta lapset onneksi nukkuivat.



Taas on työ/hoito/luentoviikko takana päin ja kunnialla ollaan selvitty. Pihla oli eilen niin suloinen, kun ehdinkin poikkeuksellisesti kotiin ennen hänen nukkumaan menoaan. HÄn juoksi syliin ja halaili pitkään. Meillä on uudet hellittelynimetkin: Pihla on lihapulla ja minä ketsuppi. Mutta kellekään muulle Pihla EI ole lihapulla.



Kirjoittelinkin eri pinossa tuosta munuaisten kontrollista johon Pihla sai kutsun. Eli hänen sairastaman virtsatientulehduksen (helmikuussa -06) vuoksi menemme nyt Jorviin kontrolliin. Olin tuosta aika kauhuissani, kunnes sain tietää, että tällä kertaa ei laiteta katetrilla sitä varjoääniainetta.. Eli toivon mukaan kivuton operaatio edessä syyskuussa.



Viikonloppuna on edessä kivaa, eli ystäviemme häät. Lapset tulevat mukaan, mutta ukki hakee heidät seiskan pintaan ja me vanhemmat jatkamme juhlintaa. Yövymme pois kotoota ja jatkamme vielä sunnuntaina brunssilla. Mukava yhdistelmä kaikkea.. Odotan jo viikonloppua innolla!



Kaikille muillekin rentouttavaa viikonloppua!

Hieman huonon omantunnon saattelemana kirjoitan, pyysin nimittäin äitiäni lapsia katsomaan, jotta saisin käytyä heidän vaatteet läpi ja tässä koneella vaan istuskelen..



Uusi ajanjakso on alkamassa, eli olen lähdössä syyskuun alusta töihin. teen kolme päivää viikossa töitä ja palkkasimme kotiin hoitajan lapsille. Hoitaja aloittaa ensi maanantaina. Vakaasti uskon ratkaisun olevan oikea, mun pää ei oikeasti meinannut enää kestää tätä kotona olemista. Lievää masennusta ehkäpä.



Ja tadaa, T on oppinut kuivaksi!!! Autoreissullakin hienosti ossasi sanoa, että pissahätä ja eikun tienpientareelle retkipissalle. Yövaippakin on kuiva myös, joten aion senkin jättää pois. Ja Mareilalle vastaus, en ajatellut mitään froteita viritellä, toisaalta varastosta löytyy muovitettua froteeta, joten kyllähän sen tietty voisi laittaakin. Ei kait se siellä lakanan alla paljoa hiosta.



Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä, nauraa saa useasti pienen elämän viisauksille. Oltiin viikolla isäni luona ja T pääsi mukaan maatilan hommiin, niin tottesi minulle, että me miehet mennään traktorilla, tule sinä äiti autolla... Joopa joo, mieshän tuo 2vee jo onkin. Pikkusiskoltakin tulee jo muutama sana, eli yllättäen " äiti" ja " anna" . Ensi askeleet on myös nähty, ihan samaa tahtia kehityy veljensä kanssa. Rauhaisampia öitä edelleen toivoisin, mutta eiköpähän jo kohta.. L kuitenkin on " jo" 10kk. T oli 11kk, kun nukkui ensimmäisen kerran yön heräämättä.



Nyt pitää oikeasti mennä siivoamaan. Kaikille mukavaa viikonloppua!



K

Täällä vähän samoissa fiiliksissä Errj:n kanssa. Pari kaveria palasi hoitovapailta töihin elokuun alussa ja mulla iski kateus. Aivan taatusti töissä ollessa haluisin kotiin. Jotenkin tuntuu etten pääse nyt tähän kotiäidin hommaankaan kunnolla sisään... Että kaikkiin perhekahviloihin ja muihin lähtisi. No, ens viikolla alkaa muskari ja vauvauinti. Ja seuraavalla mun jumppa! En ole yli kahteen vuoteen omannut säännöllistä harrastusta, tuntuu ihan luksukselta päästä edes kerran viikossa johonkin! Ja joulukuussa menen kansalaisopiston viikonloppukurssille. Pakko saada nyt olla muutakin kuin äiti!

Mulla kyllä tuli ihan hiki Lylen tekstiä lukiessa, tsemppiä vaan! Niin kuin teille kaikille muillekkin, Tuntuu että kaikilla on jotenkin kiireistä muutoksen aikaa meneillään.

Hauska tuo kinkkukiusaus!

Helmilläkin on pari hauskaa. Tiedättekö millainen on kovapäinen ihminen? Entäs kun Helmi sanoo että " älä ole ruma" niin miten ei saa olla?



Jaahas, Hilma heräsi nälkäisenä tietenkin...



mallu

Lylelle tsemppiä luentoihin ja töihin, jos en aikaisemmin ole toivotellut. Hurjalta kuulostaa teidän syksy.



Katsura: Minäkin mietin, että en froteeta virittäisi, mutta toisaalta ei huvittaisi pestä patjojakaan. Mietin vielä. Tsemppiä töihin, toivottavasti L alkaisi nukkua yönsä.



Ompunäiti: Toivottavasti poju alkaisi uinua riippumatossa, mulle kanssa sellainen =)



Kiva kuulla Mallusta pitkästä aikaa.



Minä olen löytänyt uuden harrastuksen, golfin. Tämä on laji, mitä pidin oikeasti vähän hölmönä, enkä tykännyt ollenkaan. Menin kuitenkin green gard kurssille, periaattella " kaikkea voi kokeilla" ja otin parin yksityistuntia meidän opettajalta. Nyt kun sain tartuttua ideaan ja alkoivat lyönnit sujua, sehän on niin ihana laji, hermo lepää. Harmi vaan, ettei ole oikein aikaa pelata hirveästi.



Anton juttelee paljon, koko ajan päpättää ja juttuja on ihana kuunnella. Saatiin aika kasvukontrolliin lokakuun alussa, ihan kiva käydä siellä. Ensi viikolla alkaa puisto Antonilla, alkuun mennään vaan tutustumaan ja ihmettelmään paikkoja. Nukkumisesta tuli mieleen, Anton NUKKUU yönsä, ihan oikeasti =)



Nyt jotenkin ryydyttää tämä kotona olo, koti on sekaisin, vaikka miten siivoaa ts. pojat sotkee kun minä siivoan. Pitäisi käydä laatikot läpi ja vielä kamaa pois, pitäisi käydä poikien lelut ja vaatteet läpi, pitäisi, pitäisi ja perkule pitäisi...Mutta kun ei jaksa/ole aikaa, aina on jotain. Ehkä vaan otan itseäni niskasta kiinni ja siivoan. Anteeksi valitus, ärsyttää vaan oma saamattomuus.



Taidan siirtyä nyt oikeasti siivoamaan, mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila *ryytyneenä* ja Anton

Nostelen vähän pinoa =)



Huh, olipahan viikonloppu. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, oltiin koko viikonloppu kotosalla. Meillä oli yökylässä Antonin kummien lapsukaiset, tyttö ja poika iältään about meidän poikien ikäiset. Kivaa, mutta rankkaa. Ei sitä aikaisemmin ole ajatellut, miten paljon aikaa vie neljän kanssa kaikki normaalit rutiinit (lähtemiset, syömiset yms.) Yökyläläiset ovat kyllä niin kilttejä, että sen puolesta ongelmia ei ollut =) Käytiin äiskän luona kylässä ja siellä söin niin, että napa pullottaa vieläkin =)



Nyt esikko on kaverin synttäreillä ja Anton torkuilla, joten minulla on hetki omaa aikaa (joka menee kyllä siivotessa) Vissiin vieraat saivat Antonin väsytettyä kunnolla, kun uni maistuu, kohta pitää A:ta herätellä.



Ompunäiti: Mekin mietittiin, ettei se toinen niin paljoa tule maksamaan ja hah, melkein kaikki on ostettu Antonille uusiksi (osa tavaroista on annettu pois ja osa rikki) jotain oli jäänytkin esikoiselta. Jospa kolmannelle ei niin paljoa tarvitsisi ostella (toivossa on hyvä elää =))



Nyt jatkan siivoiluja, kaveri tuo esikoisen kohta kotiin ja Anton saa heräillä, mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille



Mareila+Anton

Pinoa hop ylös, jos joku innostuisi kirjoittelemaan. Enpä ole kyllä itsekkään viime aikoina oikein kunnostautunut, täytyy koittaa parantaa tapoja.



Meillä on puisto ja muskari alkaneet. Muskarissa Antonia vähän pelottaa, mutta toisaalta siellä on tosi kivaa. Tiukasti mamman sylissä Anton istuu, mutta suostuu jo soittamaan =) Puistossa on mennyt vähän paremmin, eilen (eka päivä) Anton oli vaan lähellä äitiä ja kun muut lapset oli lähteneet, suostui leikkimään, mutta tänään jo meni leikkimään reippaasti, välillä vaan piti tarkistaa, että äiti oli paikalla. Tarkoitus olisi, että Anton kävisi arkisin puistotädillä, katsellaan miten alkaa sujumaan.



Muuten elämä soljuu normaalia uomia, yöt menee taas vaihteeksi vähän huonommin, eli Anton herää noin kerran ja tulee viereen. Toi ei sinänsä haittaa mitään. Mutta rytmit on ihan hukassa, joten ajattelin laittaa rytmigallupin (pitkästä aikaa) pystyyn, eli millaisia rytmejä teillä muilla on?



Nyt välipalaa lapsille, mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Toivottavasti muuten Lylen vikonloppu meni kivasti, kuulosti ihanalta. Voi kun ne hippusten pikkusisaruksetkin kasvavat kovaa vauhtia. Kiva kuulla aina juttuja pienokaisistakin.



Mareila, huh, en tiedä, olisinko ottanut viikonloppukyläilemään noin pieniä... Tosi ihailtavaa teiltä!



Amanda on viihtynyt tarhassa todella hyvin. On niin innoissaan aina kun menee sinne ja kertoo hirveästi mitä on tehnyt. Syö kuulema hyvin ja on kovin avoin ja iloinen. Amanda vallan ihailee paria isompaa poikaa siellä, nauraakin niiden jutuille aina ihan kippurassa. Nyt A:kin on ollut täysiä päiviä, eli puoli neljään asti, ihmettelen, ettei edes kotona ole kapinoinut.



Hauskaa, Amanda uusin käsite, minkä on oppinut, on " Düsseldorf" . Musta on aina ihanaa lasten kanssa autoilla kun sillon äityvät keskustelemaan ja väittelemään. Amanda juuri tohkeissaan intti eilen Emilile (ihanasti änkyttäen...) " Eemi, kyllä se soomi-koulu on täällä duffeltoofissa" ja sitten vielä innokkaampana " kun kun kun MINÄ oon 12 vootta niin minä saa pyölittää täällä duffeltoofissa" Toi pyörittäminen tarkottaa että mennään maailmanpyörään.



Jo vain, palaan askareisiini. Hipuille ja perheille mukavaa viikkoa!!

Pikaisesti tulin kirjottelemaan, Anton on puistossa ja minun pitäisi siivota+pakata, mutta hetken varastan itselleni =)



Anton tosiaan aloitti puistossa, tänään ekaa kertaa on pidemmän ajan, eli tunnin. Minulla on kamalan huono omatunto, mutta pakko saada luettua, kun luennot alkavat tiistaina, joten A siis menee puistoon, niin minulla on aikaa lukea aamupäivisin ja iltaisin. Hienosti on mennyt pojulla, joten eiköhän tuo viihdy siellä ja saapahan hyvät ulkoilut ja tottuu olemaan muiden lasten kanssa ja vähän erossa äidistä (kun äiti tottuisi olemaan erossa pojasta)



En muista olenko kertonut, että Anton osaa pukea täysin itse (ulkovaatteissa autan, mutta muuten) Jotenkin elämä Antonin kanssa tuntuu helpommalta nykyään, kun poika syö, pukee ja käy vessassa itse ja tuntuu paljon seesteisemmältä. Josko uhma alkaisi vähitellen helpottamaan. Toki poika on vieläkin hyvin tempperamenttinen ja saa raivareita, mutta ei ehkä niin paljon kuin aikaisemmin. Ovat esikoisen kanssa alkaneet leikkiä enemmän yhdessä, eilenkin leikkivät 2 tuntia ihan kiltisti autoradalla ja minä sain siivottua rauhassa (yleensä saa vähänväliä pompata selvittämässä jotain riitaa)



Esikoisen eskarin aloittaminen oli vähän vaikeata, en muista kirjoittelinko siitä. Esikoinen siis itkeskeli aamuisin, ettei halua mennä ja tulee äitiä ikävä, juttelin siitä sekä neuvolan ja tarhantätien kanssa, ja nyt se on helpottanut. Ollaan vuorotellen koitettu antaa esikoisella aikaa ihan vaan äidin tai isin kanssa, en tiedä auttoiko se, vai mikä, mutta nyt poika menee mielellään eskariin =)



Nyt pakkaamaan ja siivoilemaan, kohta pitää hakea Anton, oikein mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Nostan vaan pinoa, oltiin A:n kanssa shoppailemassa ja minä olen lopen ryytynyt.



Mareila+Anton