TISSI-INHO ½-vuotiaalla?

Muistin juuri, että kun lehmällä on utaretulehdus, maito maistuu suolaiselta. Lehmiähän tässä ollaan itse kukin joten onko ihme jos tulehdusmaito ei ole kelvannut vauvalleni. Nyt ei taaskaan kelpaa kun maistuu antibiootti. Tai sitten vaan haen selityksiä asiaan. Lopputulos on kuitenkin se, että taas on kello puoli 1 eikä vauva ole syönyt tissiä kuin aamuyöllä kerran tänään...

vauva maistaa maidossa niin tulehduksen kuin antibiootitkin! Voi myös olla, että vauva on nyt saanut mahavaivoja antibiootista, joten kannattaa tiputtaa hänen suuhunsa rela-tippoja tai muita maitohappobakteereita. Tsemppiä lakkoiluun - kunhan saat itsesi kuntoon, vauva alkaa kaikella todennäköisyydellä syödä entiseen malliin!

Jos tilanne ei korjaudu lääkekuurin jälkeen, kannattaa kokeilla eri imetysasentoja. Meillä poika hylkii toista rintaa, mutta syö siitäkin jos saa seisaallaan syödä. Naureskellaankin, että hän on pystybaarissa... (Itse istun sohvalla ja poika seisoo haarojeni välissä. Kädellä varmistan pysyssä pysymisen)

Luojan kiitos, minulla on ollut pieniä ja siroja lapsia, muuten olisivat äidin voimat koetuksella. Meillä on kaikilla kolmella tullut ajoittain rintaraivareita. Joskus olen pystynyt jäljittämään syyn esim. hampaisiin tai rytmin muutokseen, mutta joskus syy on jäänyt ihan arvoitukseksi. Kaikille on toistaiseksi parhaiten kelvannut maito raivariaikaan kun äiti liikkuu tai tekee kyykkyyn-ylös -liikettä. Tällä kuopuksella on ollut eniten ja pahimmat raivarit johtuen ehkä siitä, kun isommat pyörivät ympärillä niin pieni ei aina malttaisi keskittyä syömiseen, mutta tosiaan, reisilihaksia on tullut tämän neidon kanssa treenattua useampaan otteeseen tämän 4 kk:n aikana.

Kiva että on tullut erilaisia kommentteja! Nyt sain hellepäivänä vauvan juomaan tissiä kun vaihdoin imetyspaikaksi sängyn. Imetystyyny + imetyssohva aiheuttaa heti itkun ja kääntää päänkin eri suuntaan päättäväisesti. Sängyllä alkoi kuin vahingossa juoda. Eli kerran on tänään onnistunut ja lisäksi on harjoiteltu nokkamukilla veden juomista ja se sujuu muuten hienosti, mutta kun silmä välttää, vauva kaataa veden päähänsä...

Minulla on esikoinen, joka söi rintamaidosta alkaen hyvin. Suurin vaikeus oli joskus se, että hälinässä piti vetäytyä vähän sivumpaan. Hänen imetysaikanaan uskoin, että vauva ei vieroitu itsekseen ja että mitään temppuja ei tarvita, vaan vauva kyllä syö, kun on nälkäinen. Nyt olen oppinut, että lapset tosiaankin ovat erilaisia.



Kakkosen kanssa oli toiveena vähintään vuoden imetys. Ensimmäiset 6 viikkoa menikin hyvin, vauva söi loistavasti, mielellään, ja kasvoi hurjaa vauhtia.



Sitten tapahtui jotain, joko maailmanavartumista tai muuta. Syömisestä tuli taistelua. Minäkin tein virheen, yritin tuputtaa (hämmennyin syömisen yhtäkkisestä vähentymisestä ja syömäaikojen lyhentymisestä, vaikka tavallistahan sekin tuossa vaiheessa on) - ja vaikka se väärin olikin, niin joskus hän jonkun aikaa rimpuiltuaan kävi syömään. Epäilin, että " vikana" olivat joko se, että vauvan oli vaikea rauhoittua rinnalle, kun maailma kiinnosti tai suihkutissit: vauva olisi mieluusti imutellut, eikä enää jaksanut syödä, kun tutti ei silloin kelvannut. Ehkä syytä on siinäkin, että yritimme joitain kertoja tarjota tuttipulloa, eikä vauva siitä pitänyt. Kuitenkin maito kelpasi aina, kun olimme makuulla. Painon kehitys muutti suuntaa niin, että vauva kyllä kasvoi, mutta hyvin vähän. Ensimmäisen 2kk:n aikana vauva kasvoi 2kg, seuraavat 2kg vaativatkin 6kk! Vaipat kastuivat, vauva oli hyväntuulinen ja kehittyi vauhdilla ja nukkui ihan hyviä päiväunia ja öisinkin yhden pitkän pätkän, joten arvelimme, että vauva saa riittävästi ravintoa. Kuitenkin kasvun hidastuminen on huolettanut minua ja vähän neuvolaakin jatkuvasti. Ehkä vauva on saanut meiltä pienimmät geenit ja esikoinen isoimmat, mutta veikkaan, että paremmalla syömisellä kuopukseni olisi isompi (kun kerran ekat 6 viikkoa kasvoi kohisten) ja loistavalla ruokahalulla varustettu 4-vuotiaani vähän pienempi. No, lapset ovat rakkaita juuri sellaisina kuin ovat, eikä heitä pitäisi vertailla ainakaan heidän itsensä kuullen, mutta hurjasti päänvaivaa tämän kuopuksen ruokailu=imetys on minulle aiheuttanut.



Yritin parhaani herkistyäkseni mahdollisimman paljon vauvan viesteille, mutta imetykseen rauhoittuminen onnistui vain hiljaisessa huoneessa makuuasennossa. Harvoin vauva halusi itse, mutta yritin olla tuputtamatta, vaikka usein kokeilinkin. Unisena ja öisin maito maistui hyvin, ja näitä sitten käytinkin.Oli ihanaa imettää, kun vauva söi tyytyväisenä! Jos jostain kuului ääni (se 3-v. esikoinen...), imetys loppui siihen. Vauva tuntui tyydyttävän vain kovimman nälkänsä - ja kun se oli hoidettu, ei häntä enää saanut rinnalle. Jäimme aika lailla kotiin, ja surin sitäkin, että jouduin pyytämään esikoista olemaan hipihiljaa toisessa huoneessa, että sain vauvan ruokittua mahdollisimman hyvin. Painoa tuli siis joka kuukausi, mutta vain n. 150g lisää.



Tutti alkoi kelvata 4,5kk iässä ja pullo 6kk:n iässä. Pullosta tai sen kokeilusta pidimme useamman kuukauden tauon, kun arvelin, että vauva oli säikähtänyt sitä tms. Vauva oli ennustamaton, " rytmi" vaihteli hurjasti. Pulloa kokeilimme uudelleen siksi, että jos siitä sitten kelpaisi paremmin tai että äiti saisi joskus öisin nukuttua paremmin tai voisi mennä kahdestaan esikoisen kanssa. Kiinteitä aloin antaa hiukan aiemmin kuin olin suunnitellut, 5,5kk iässä, juuri huonon kasvun vuoksi.

Kiinteitä hän syö kai kokoonsa nähden ihan hyvin, mutta on selvästi pieniruokaisempi kuin esikoinen. Ja välillä ruokailu menee heti alkuun huudoksi, silloin keskeytämme ja siirrymme muihin touhuihin.



Tilanne ei toistaiseksi (ja nyt uskallan sanoa, koskaan) ole palannut kovin hyväksi. Oli monia parempia päiviä, että vauva söi kohtalaisesti, jopa perusimetysasennossa (tähän asentorajoitteisuuteen en ole monista pähkäilyistäni huolimatta keksinyt mitään logiikkaa kuin: joskus passaa, joskus ei), mutta hänen syöntivälinsä osoittautuivat aika pitkiksi 6kk:n iän jälkeen. Illalla ja yöllä sitten kunnon imut.



Kuitenkin 7,5kk:n iän jälkeen päivisin syömiset harvenivat niin, ettei päivällä syönyt enää lainkaan rintamaitoa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Lopulta sitten tarjosin pullosta omaa maitoani, kun eräänä päivänä vauva oli kieltäytynyt rinnasta iltapäivään saakka (edellinen syönti yöllä). Yllättäen pullosta meni 120ml heti! Tunsin itseni surkeaksi ja haikeaksi, mutta tärkeintä tietysti on, että vauva saa maitonsa jostain. Tuskin hän ilman maitoa on ollut sitä ennenkään, mutta luulen, että syö nyt paremmin kuin ennen, kun kelpuuttaa pullon. (Tämän selvitän ylimääräisessä punnituksessa neuvolassa parin viikon päästä.) Seuraavina päivinä sama juttu, ja nyt ollaan tilanteessa, että vauva saa pullosta maitonsa (minun pumppumaitoa sekä korviketta) päiväsaikaan, n. 500ml menee, ja öisin juo sitten rintamaitoa. Mieheni ei oivalla, miksi tämä on minulle niin iso asia. Hän ehdotti imetyksen lopetusta heti, kun vauva oli kunnolla kelpuuttanut pullon. Minä en suostunut, monestakin syystä.



Nyt, kun vauva on 8,5kk ikäinen, maito kelpaa rinnasta enää öisin. Jos voisin, vaihtaisin tämän pumppaus- ja pullorumban mieluusti imettämiseen. Kuitenkin minusta tuntuu, että 7kk:n taistelun jälkeen on ihan viisasta luovuttaa, aikamoinen stressi tästä on minullekin muotoutunut. Olen pumpannut ja tarjonnut maitoa edelleen jonkun verran eri tilanteissa, mutta nyt vauvaa ilmeisesti harmittaa se, ettei rinnasta tule riittävän nopeasti maitoa/hän on tottunut pulloon. Mutta koska yöllä kelpaa ja joskus myös muulloin, olen halunnut jatkaa imetystä. Ilmeisesti toivon, että ihme vielä tapahtuisi. En halua joutua tilanteeseen, että vauva tekee pullolakon ja imetys on lopetettu, vaikka onhan nokkamukit ja lasit keksitty. Kiinteän ruoan kanssa minun on paljon helpompi ajatella, että " jos vauva ei halua syödä, niin ei sitten. Seuraavalla ruokailulla varmaan menee" . Neste on kuitenkin niin tärkeää, ja se maito vauvan ekan vuoden pääravinto. Ja ne vasta-aineet. Teen kaikkeni, että ruokahetket ovat mahdollisimman rentoja ja mukavia, että vauvani suhde ruokaan ei vinoutuisi (tämän enempää). Vauva on kehittynyt vauhdilla ja on kaikesta kiinnostunut 8,5-kuinen, joten ehkäpä tuulesta temmattu ei ole se ajatus, että häntä kiinnostavat kaikki asiat ruokailua enemmän.



Talvivauvat saavat nyt hampaita, oppivat liikkumaan ja elävät ensimmäistä hellekesäänsä. Nämäkin varmasti vaikuttavat. Onneksi tosiaan vettä voi tarjota myös ja mukeja löytyy joka lähtöön :-)



Lyhyesti: En arvannut, kuinka monenlaisia ongelmia imetyksessä voi yhden vauvan kanssa olla enkä sitä, kuinka tunnepitoinen tämä asia voi olla. Vaikka nämä ovat kurjia juttuja, oli minulle helpotus lukea, että meitä on samassa veneessä muitakin. Toivon, ettei ihan ensimmäisenä ajateltaisi, että pullo on otettu heti ensimmäisen hankalan imetyskerran jälkeen kehiin. Ei siinä, etteikö niin voisi tehdä, mutta uskon, että meitä, jotka kokeilevat ensin kaiken muun ja imettäisivät mieluusti, on muitakin kuin minä.



- tiukkis

Juuri kun olin luopumassa siitä ajatuksesta, että kuopukseni vielä joskus nauttisi imetyksestä, tapahtui " ihme" . Vieroitimme muutama päivä sitten pikkuisemme tutista. Hän ei ole tuttia juuri muuten imenyt kuin nukahtamisapuna, mutta koska yöt alkoivat mennä tuttirumbaksi, ajattelimme, että tutti saa nyt jäädä pois. Tiukkaa on ollut tutista vieroittuminen ja vieroittaminen, mutta jotakin hyvää on ohessa tapahtunut ja se on se, että imetys on lähtenyt lopulta sujumaan. Nyt se menee niinkuin olen seitsemän kuukautta haaveillut eli lapsi on aloitteellinen ja syö autuaan oloisena pitkään ja hartaasti. Ihan itseäni itkettää tämä ilo. Kiinteitä menee nyt kyllä vastaavasti toki vähemmän, mutta eiköhän tämä tästä tasaannu.



Tutista vieroittaminen on ollut yllättävän rankkaa. Ihan samanlaista unikoulua on pidetty kuin esikoisella yösyömisten lopettamisen yhteydessä. Tuntuu itsestä kurjalle, kun näkee, kuinka toinen kaipaa tuttia, mutta hereillä ollessa ilo on ihan mieletön. Imetys tuntuu nyt ihan lahjalta ja on ihanaa, kun lopulta näkee, että lapsikin pitää imemisestä.



Joskus asiat kääntyvät ihmeen kaupalla toisinpäin. Jos näin ei olisi käynyt, olisi imetys meillä varmasti hiipunut lähikuukausina ihan kokonaan.



Tituliini

Nyt tissi alkoikin kelvata, kun sain ensin alulle antibioottikuurin rintatulehduksen takia. tulehdus on muhinut ainakin kaksi viikkoa, mutta luulin että pitää olla kuumetta ennen kuin kantsii syödä kuuri. Kun kova päänsärky, huimaus ja tissijomotus vain jatkuivat, menin lääkäriin. Kuumetta ei siis ole ollut koko aikana vaan tulehdus oli piilevä muhiva sorttia. Ja kohta sen lääkkeen alkuhelpotuksen jälkeen vauvalle alkoi kelvata tissi vaikka luulin että tämä nyt ainakin lopettaa tissin kun maito maistuu lääkkeelle. Ilmeisesti tulehdus oli maistunutkin maidossa?!

Minullakin on takana sekä yksi oikein onnistunut pitkä imetys esikoisen kanssa että puoli vuotta taistelua kuopuksen kanssa. Tässä saa omat haaveet heittää surullisena romukoppaan, kun ei millään keinolla imetys lähde sujumaan. Ei väsyneenä, ei pirteänä, ei milloinkaan. Tekee pahaa, mutta tärkeintähän olisi se, että lapsi saisi riittävästi ravintoa, oli se mitä tahansa. Meillä on ollut pari kuukautta ongelmia painon nousun kanssa eikä ratkaisua oikein meinaa löytyä. Lapsi ei huoli pulloakaan, joten ne maidot, mitä menee, menee sitten mukista. Määrät ei ole kaksisia. Joka päivä yritän tuoda rintaa tarjolle tavalla ja toisella pitkin päivää. Välillä saan lapsen imemään hetken, välillä himpun pidemmän hetken, mutta yleensä saan aikaiseksi vain suuren ahdistuksen. Lapsi ei koskaan ole itse aloitteellinen rinnan suhteen. Ei, vaikka olisi selvästi nälkäinen. Ja nälkäisenäkin hän saattaa vain raivota niin etäällä rinnasta kuin suinkin vain pääsee. Pyristely, kaarelle meno ja huuto on jotain sellaista, mitä en koskaan olisi voinut kuvitella. Jos en itse tarjoa rintaa, imetyksiä ei tule ollenkaan, koko päivänä. Maitoa minulta kyllä tulisi, joten siitäkään ei ole kyse.



Vaikka imetys takkuaa, silti yritän vielä. Toisaalta elätän toivetta, että ihme tapahtuisi ja lapsi alkaisi yhtäkkiä vain huolia rintaa. Toisaalta yritän varmistaa, että lapsi saisi mahdollisimman paljon, vaikka edes vähänkin, maitoa päivässä. Toki puuron seassa maitoa menee oma määränsä, mutta uskoakseni tarve olisi suurempi. Paljonkohan on runsaasti kiinteitä syövän maidon tarve päivässä?



Entä tetääkö kukaan, miten turvata lapsen kalsiumin saanti, kun imetys takkuaa ja muutenkaan maitoa ei saa menemään kovin montaa desiä päivässä? Pitää toki neuvolastakin taas asiaa kysellä.



Huolestuneena Tituliini, joka tulee surulliseksi aina kun kuulee kommentin, ettei puolivuotias tmv. itsekseen vieroitu. Joskus totuus taitaa olla karumpaa, mitä toivoisi. Meillä on, mutta onneksi vain tältä osin.

Tituliini:

Minullakin on takana sekä yksi oikein onnistunut pitkä imetys esikoisen kanssa että puoli vuotta taistelua kuopuksen kanssa. Tässä saa omat haaveet heittää surullisena romukoppaan, kun ei millään keinolla imetys lähde sujumaan. Ei väsyneenä, ei pirteänä, ei milloinkaan. /--/ Välillä saan lapsen imemään hetken, välillä himpun pidemmän hetken, mutta yleensä saan aikaiseksi vain suuren ahdistuksen. Lapsi ei koskaan ole itse aloitteellinen rinnan suhteen. Ei, vaikka olisi selvästi nälkäinen. Ja nälkäisenäkin hän saattaa vain raivota niin etäällä rinnasta kuin suinkin vain pääsee. Pyristely, kaarelle meno ja huuto on jotain sellaista, mitä en koskaan olisi voinut kuvitella.

Paljonkohan on runsaasti kiinteitä syövän maidon tarve päivässä?

Entä tetääkö kukaan, miten turvata lapsen kalsiumin saanti, kun imetys takkuaa ja muutenkaan maitoa ei saa menemään kovin montaa desiä päivässä? Pitää toki neuvolastakin taas asiaa kysellä.

Joskus, jos vauva kovin lakkoilee rinnalla ja sitä jatkuu pitkään, tai kuten itse kirjotit, imetys on yhtä taistelua aina ja kaikkialla, yhtenä mahdollisena syynä voivat olla ns. sensorisen integraation ongelmat:

http://www.mobimotherhood.org/MM/article-sensory2.aspx

Suositeltu maidon määrä yli puolivuotiaalle on n. 5-6dl vuorokaudessa. Jos maitoa ei mene, niin sitten voi antaa kalsiumia purkista. Kalsiumrakeita saa apteekista.

Tsemppiä ja voimia!

Ja syy miksi en ole antanut vastiketta on se, että mielestäni se ainakin lopettaisi tissin syömisen. Nyt vaan alkaa epäilyttää, että vauva ei saa riittävästi maitoa. 5 kk neuvolassakin paino oli mennyt alaspäin käyrillä. Neuvolan täti ei kommentoinut asiaan mitenkään, sanoi vain että kun poika liikkuu paljon, se näkyy painon kehityksessä.



Kuinka kauan kannattaa yrittää tissin tyrkytystä ja missä vaiheessa on luovutettava ja alettava antaa pullosta?? Kahden ekan lapsen kohdalla ei tällaista ollut, he söi tissiä niin kauan kuin annoin eli 7-9 kk. Nyt kun juuri olin ajatellut että imetän tätä viimeistäni 1-vuotiaaksi asti ja annan sitten suoraan tavallista maitoa, vauva ei haluakaan!!!

Jotkut päättävät jo aiemmin lopettaa tissittelyn jos eivät sitä mielestään enää tarvi. Ja tuossa vaiheessa on tissimaidosta jo katoamassa kaikki tärkeä aine. Itse en enää tuossa vaiheessa väkisin sitä vauvalle tyrkyttäisi jos hän ei sitä haluaisi.



Itse jouduin lopettamaan tissittelyn kun poika oli alle 5 kuukautta allergian vuoksi, lääkärin suosituksesta ja minua harmitti kovasti, poika kun kovasti olisi vielä halunnut tissiä ja nyt imee kovasti tuttia mikä ei aiemmin kelvannut. Imutarve on vielä kova. Yritän nyt vain muuten antaa paljon hellyyttä ja läheisyyttä.



Itse kuuntelisin vauvaa tässä asiassa.



Terveisin Hermione

Monella on juuri noin loppunut imetys ja jatkunut pullomaidolla ihan normaalisti.

Meillä poika syö mielellään paljon soseita ja juo pullosta maitoa päälle.



Itsekkin olisin huolissani noista painokäyristä kun puolivuotiaat kuluttaa kovasti varsinkin jos liikkuvat jo.



Sinuna kokeilisin jo sitä vastiketta. En ole ainakaan koskaan kuullut mitään keinoa siihen että saisi vauvan imemään tissiä jos ei sitä selvästikkään halua.

Sinut muistankin odotus-puolelta, taisi sinun vauvasi syntyä helmikuisten puolelle? No kuukauden vanhempi vauva löytyy täältä ja se mitä kirjoitat kuulostaa tutulta.



Mulla on takanapäin 2 onnistunutta imetystä, ja nyt kolmatta kertaa jouduin toteamaan ettei imetyskään pelkästään äidin päättäväisyydestä ole kiinni. Minun poikani aloitti tissi-inhon (hyvin kuvailtu) jo alle nelikuisena. Edellistä täysimetin 6 kk ja ehdottomasti olisin halunnut samaa tällä kertaa. Helppoa kuitenkin oli imettää kun vauva imi, ja nyt ongelman oli juuri tuo lapsen oma kieltäytyminen.



Tietysti edellisilläkin kerroilla lapsillani on olut näitä imemislakkoja ja rintaraivareita, ne ovat kestäneet pisimillään viikonkin niin että ainut kunnon imetys on tapahtunut öisin unenpöpperössä, muttei näillä muilla kestänyt ollenkaan näin kauan.



Kun vauva oli 4 kuinen aloitin soseitten antamisen koska vauva ei kunnolla suostunut imemään ja neuvolassa sekä pituus etä paino olivat laskusuunnassa. Suurin syy oli kuitenkin se että itse olin sitä mieltä että poika sai ihan liian vähän nesteitä. Aloitin iltapuurolla ja se upposi todella hyvin ja huto oli aivan hirveä kuin se loppui, eli lisäsin sen määrän tuplaksi ja kun se ei riittänyt otin kehiin iltavellin. Yösyötöt jatkuivat samaan malliin kuin ennen puuroa ja velliä, eli 2-3 kertaa yössä mutta illat helpottuivat huomattavasti.



5 kk tietämissä puurokaan ei enää riittänyt ja poika söi rintaa todella lyhyen ajan ja alkoi sitten raivoamaan, ja kun suuttui niin sitten ei kannattanut enää yrittää. Ainut mikä toimi oli että kävelin samaan aikaan kuin imetin, ja kun poika painoi yli 8 kiloa, se oli aika raskasta.

aloitin soseet ja poika söi iahn hotkimalla kaiken minkä laitoin eteen. En kuitenkaan ottanut lisämaitoa kuvioihin kun olin niin vakaasti sitä mieltä että tilanne menee ohi kun vain jaksan olla päättäväinen ja koska tiesin että tuttipullon mukaan ottamisen jälkeen ei välttämättä rinta enää riittäisi. 5,5 kk ikäisenä alkoi tissi-inho eikä poika suostunut enää edes yrittämään, parin päivän totaalisen lakon jälkeen kävin vuokraamassa sähkökäyttöisen rintapumpun ja pumppasin sillä ja jo päivän päästä tissi taas kelpasi kun maitomäärä kasvoi. Ensin imetin ja sitten pumppasin, 2 tunnin välein 9 päivää. Sitten poika jo söi hyvällä ruokahalulla. Muttei mennyt kuin 2-3 viikkoa oltiin taas samassa tilanteessa, että imetys onnistui melkein vain öisin (2-3 kertaa) ja päivisin vain jos kävelin.



6½ kk ikäisenä imetys oli minuutin pituinen 3 kertaa päivässä ja soseita meni nin paljon kuin uskalsin antaa, silloin päätin että nyt annan tuttipullosta edes vähän. Nyt poika on pari päivää vajaa 7 kk ja 5 päivän ajan olen antanut tuttipullosta korvikkeita, ensin vähän ja lisännyt tarpeen mukaan. Viime yö oli eka yö koskaan kun ei tarvinnut imettää kertaakaan ja se tuntuu tosi haikeelta. Olen tietysti vielä yrittänyt tarjota rintaa mutta poika hermostuu jo imetysasentoon joutuessaan. Nyt en taida enää edes yrittää. Imetus on nyt loppu, mutta todella haikein melin, olisin niin kovasti halunnut imettää vielä monta, monta kuukautta, haaveena 1 vuoden imetys.



Toisaalta tässä ei nyt ollut mitään vaihtoehtoja, olen todellakin yrittänyt ja tehnyt kaikkeni, imettänyt tiheään, juonut paljon, pumpannut jne. Lopultakin korvikkeen antaminen tuntui enää ainoalta järkevältä idealta kun ajattelin että poika ehkä kärsii nesteen vähäisyydestä. Ongelmana on myös ollut päiväunien yhtäkkinen muuttuminen tuossa 5,5 kk ikäisenä, ennen sitä nukkuin 3-4 tunnin päikkärit 2 kertaa päivässä ja sen jälkeen on unet vain vähentynyt ja vähentynyt että nukkuin ½ tuntia- 45 minuuttia 3-4 kertaa päivässä, lisäksi hereillä ollessaan on ollut kränttyinen. Syitä voi tietysti olla monia muitakin, mutta kun imetus on takunnut 3 kuukautta, annoin itselleni luvan luovuttaa.



Tottakai se surettaa ja tuntuu haikeelta, mutta uskon että lapsen kannalta tämä oli nyt järkevin päätös.



En tiedä auttaako sua mun sepostus, mutta toivon että saat vielä voimia yrittää ja kun tiedät tehneesi kaiken, sitten voit luvouttaa jos se on järkevintä!



paljon tsemppiä ja halauksia tuttuun tilanteeseen!!



nenn ja poika 2.1.2007

Välillä epäilen, että tissi tympii vauvaa siksikin, että hän ei malttaisi keskittyä asiaan kun olisi kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa koko ajan. Lisäksi istuminen on ajan hittijuttu, ja vauva-asento typerin asento. Joten imetysasento ei kelpaa.



On näitä tissi-inhopäiviä ollut ennenkin just esim. kun vauva oppi kääntymään ym. kehitysjuttuja ja tilanne siitä vielä muuttunut suosiollisemmaksi tissitykseksi. Näin voimakasta tissi-inhoa ei tosin ole ennen ollut. Nyt innostuksena tosiaan tuo istuminen ja ryömiminen, koko ajan pitäis olla vaan mahallaan. Odottelen kun ryömintä- ja istumistilanne tasottuu niin ehkä vielä maitokin maistuisi. Jos ei, on lähdettävä pullon ostoon. Eihän tän nyt pitäis olla kovin iso juttu mutta jotenkin imetys on herkkä asia, etenkin kun tämä on viimeinen vauvani ja olen tällä kierroksella nauttinut imetyksen läheisyydestä kovasti ja nähnyt miten vauvakin on ollut onnellinen tissillä, silmät muljehtelee ympäri kun lussuttaa.



Kommentteja luen edelleen mielelläni jos jollain on mielipiteitä aiheesta...

Kuten toisessa viestissä itsekin epäilit, niin todennäköisin syy rinnan kelpaamattomuuteen löytyy ikäkauteen kuuluvasta uteliaisuudesta. Rinnalle ei malteta rauhoittua, vaan pää pyörii hyörii, jotain pitää nähdä, saada käteen, rapistella, maistella lattialta löytyviä aarteita jne. Maailmassa on niin paljon nähtävää =) Ja tätä päätelmää vahvistaa vielä se, että vauvallesi unisena (kun ei jaksa virikkeitä) rinta kelpaa aivan hyvin. Siis inhosta ei voi olla kyse, silloinhan vauva inhoaisi tissiä myös unisena.



Itselläni on 2 lasta ja molempien kanssa samat hommat menty läpi. Tietyssä iässä rinta on kelvannut vain öisin ja muutoin puoliunessa. Joko niin, että olen nukuttanut vauvan syliin päikkäreille ja kun vauva on unessa, niin vaihtanut tutin tissiin (ja vauva on juonut maitoa masun täyteen unessa) tai sitten niin, että heti kärppänä vauvan herättyä olen nostanut vielä unisen vauvan rinnalle (talvella jopa ulkovaatteet päällä...). Mutta näillä keinoilla tuosta noin kuukauden kestäneestä vaiheesta on päästy yli ja imetys on sen jälkeen jatkunut ihan normaalisti sinne vuoden ikään saakka esikoisen kanssa ja nyt tämä toinen on 9kk ja imetys jatkuu.



Itse olen ollut valmis näkemään vähän vaivaa imetyksen eteen ja vähän huijaamaan vauvaa pahimman yli. Kuitenkaan minusta 6kk ikäinen ei voi " päättää" , ettei tarvitse rintamaitoa. Ei vauva tiedä, että maitoa tulee pullostakin, jos sitä ei tarjoa... Minä en siis ikinä ole pulloa lakkoilevalle tarjonnut, se on minusta ihan vihoviimeinen keino, jos rinta ei todellakaan mitenkään kelpaa ja vaipat alkaa olla kuivia. Siis jos toivoo imetyksen jatkuvan. Minä haluan imettää sinne vuoden ikään ja samaa nämä mun vauvatkin näkyy haluavan, kun on tuo yksi vaihe ylitetty hiukan temppuillen :)

Minulla on nyt nuorempi 8kk ja muistan että esikoisellakin oli vastaavaa. Vauvani on pitkän aikaa syönyt ainoan päivätissinsä toisten päiväunien aikaan. 7kk neuvolassa täti laskeskeli että 3 kunnon imetystä riittää/vrk(6kk nlassa ei oltu kun oltiin vesirokossa mutta sama meno taisi olla jo silloin). Loput imetyskerrat ovat yöllä. Tämä liittyy mielestäni siihen, että päiväsaikaan on niin paljon muuta touhuttavaa ja katsottavaa, yöllä ei häiriinny. Parhaiten imetys onnistuu kun vauva on vähän tokkurainen unien jälkeen päivällä. Päiväsaikaan kun saa kiinteitä ja nokkamukista vettä, ei ole " pakko" syödä tissiä.



Tosiaan, ei kannata antaa pullosta tai imetys tyssää todennäköisesti. Tuon ikäinen ottaa jo nokkamukistakin jos on pakko joskus antaa korviketta jostain syystä, mutta itse olen sitä mieltä että kyllä homma tasaantuu ja muutamatkin imetyskerrat riittävät kun vauva syö kunnolla. Muistelisin esikoisen kohdalla, että rinnalle paluu alkoi kun tuli eroahdistuskausi ja sitten imetinkin 2v4kk!

Tosiaan, imetysasentoon kallistaminen aiheuttaa vaan pystyyn punkemista. Voithan koittaa imettää niin että vauva istuu reidelläsi tai jotenkin muuten. Jotkut tykkää syödä niinkin että äiti on selällään ja vauva siinä polvillaan vieressä, taaperot varsinkin ovat hyviä keksimään miten saa huikat nopsasti siinä touhutessa;-). Mutta vaikka imetyksiä ei ole tuon enempää, pärjäilee vauvasi varmasti. Joko alkaa sitten syömään päivisin kiinteitä tilalla tai taas tisua jonkun ajan päästä...Ei tuon takia mielestäni kannata pullo-ostoksille lähteä.

Että mitä enemmän tyrkytät, sitä enemmän saat vastustusta aikaiseksi. Näät jo kun otat paitaa ylös, onko vauva halukas rinnalle vai ei. Mua alkoi tuo kuopus jo puremaan kun tarjosin vaikkei ollut halukas. Ehkä vauvasi syö nyt tiettyyn aikaan päivästä kuten meillä on ollut jo pitkään, tietysti on tylsää kun vauva kitistelee. Kokeilin esikoisen kanssa jotain kuulemani vinkkejä, imetin pimeässä makkarissa makuultaan ja pimeässä vessassa jne. mutta eipä ne meillä ainakaan kauheesti auttaneet.

Hermione-79:

Ja tuossa vaiheessa on tissimaidosta jo katoamassa kaikki tärkeä aine. Itse en enää tuossa vaiheessa väkisin sitä vauvalle tyrkyttäisi jos hän ei sitä haluaisi.

Itse asiassa äidinmaidosta ei mikään aine katoa, vaikka aikaa kuluukin. Päin vastoin, äidinmaidon rasvapitoisuus lisääntyy, mitä pidempään imettää. Lisäksi äidinmaidossa on runsaasti mm. proteiineja ja vasta-aineita, myös silloin, kun rinnalla käy vaikka kaksivuotias taapero :)

Vauvan kasvaessa hänen energiantarpeensakin kasvaa, joten on luonnollista alkaa antaa lisäenergiaa kiinteiden muodossa. Se ei kuitenkaan mitenkään vähennä äidinmaidon energiapitoisuutta!

Henkilökohtaisesti en usko, että alle vuoden ikäinen vauva vain päättäisi olla haluamatta rintaa. Siis että vauva ajattelisi, että kiitti mulle riitti, en enää äidinmaitoa tarvitse, syön mieluummin jotain muuta. Ennemminkin kyse on mielestäni siitä, että imetyksiä aletaan jollain muulla (korvike, kiinteät) korvata siinä määrin, että vauva menettää kiinnostuksensa rinnan imemiseen, kun masu täyttyy muusta ravinnosta. Myös kehitysvaihe vaikuttaa: jotkut vauvat ovat ns. virikerajoitteisia, eivätkä päivisin rauhoitu rinnalle.

Tällaisissa tilanteissa äiti voi halutessaan vähentää kiinteiden määrää sekä pyrkiä imettämään etenkin silloin, kun vauva on uninen. Desissä äidinmaitoa on energiaa n. 70-90 kCal, eli hieman enemmän, kuin purkillisessa kasvissosetta. Yli puolivuotias vauva voi rinnalla ottaa yhden imetyskerran aikana jopa 2dl maitoa. Jos kiinteitä vähentää, ja vastaavasti imetyskertoja lisää, energiamäärän ei pitäisi juurikaan laskea.