kuulokykytutkimus Naistenklinikalla

Kertokaa edes onko teidän vauva ollut tutkimuksessa tai pyydetty mutta kieltäydyitte??? Vai onko meidän vauva ainut tutkimukseen osallistunut.

Emissiotutkimus (jossa laitetaan nappi korvaan ja mitataan korvan vasteet) on ollut käytössä HUSin synnäreillä n.1,5v. Teidän vauvalle tehtiin vissiin jokin erilainen tutkimus? Millai sulla jäi huonot kokemukset? Läpäisikö teidän vauva sen normaali emissiotutkimuksen? Jos ei, saittehan lähetteen korvaklinikalle kuulokeskukseen?

Naistenklinikalla tutkitaan miten terveiden vauvojen aivokuori käsittelee ääniärsykkeitä. Lainaus tiedotteesta: "Tutkimuksen avulla tutkitaan voidaanko menetelmää käyttää vastasyntyneiden aivovaurion tai lievien poikkeavuuksien toteamiseksi varhaisessa vaiheessa. Erityisen vaikean lukihäiriön varhaiskuntoutus voitaisiin joissain tapauksissa aloittaa jo useita vuosia ennen kouluikää."



Tällaiseen tutkimukseen pyysivät meidän vauvaa. Se mistä en pitänyt ja jäi huono fiilis oli se että jouduin tekemään päätöksen tosi nopeasti ja ihan kuin pienen painostuksen alla. Halusin osallistua jos sillä voidaan auttaa tulevaisuuden vauvoja, mutta olisin halunnut tehdä päätöksen rauhassa. Minua ei myöskään haluttu tutkimukseen mukaan. Sinne olisi saanut mennä, mutta se tuotiin ainakin minulle niin esille että älä tule. Se mitä asiassa kadun on se että en mennyt väkisin mukaan seuraamaan koetta. Se mikä tuntuu oudolta on se että tuntuu että meidän vauva on ainut tutkimukseen osallistunut. Sitä alkaa jo epäillä koko tutkimusta. Siksi olisi kiva kuulla onko muita osallistuneita ja onko muille tullut ikävä fiilis jälkikäteen kun ei ole ollut vauvan mukana tutkimuksessa.

Eikö todellakaan kenenkään muun vauva ole osallistunut tutkimukseen?

Luulen, että 5v tytölleni tehtiin juuri tuollainen kuulotutkimus aikoinaan naistenklinikalla 1 vrk:n ikäisenä. Aikaa on tosiaan jo reilusti yli 5 vuotta, joten onkohan kyseessä sama tutkimus.



En muista oikein kyseisestä tutkimuksesta kauhean paljon muuta kuin, että kysyttiin tulisiko meidän vauva siihen mukaan ja sanottiin, että vauvan päähän laitettaisiin elektrodeja ja tutkimus olisi kivuton. Muistaakseni tehtiin kai EEG. Muistelen vähän empineeni, kun äiti ei olisi mukana tutkimuksessa, mutta suostuin kun sanoivat sen olevan harmiton ja kivuton tutkimus ja saisin luotettavan tiedon vauvan kuulosta.



Kun vauva tuotiin tutkimuksen jälkeen luokseni, ihmettelin punaisia laikkuja vauvan naamassa. Ne olivat kuulemma elektrodilätkistä jääneitä jälkiä vauvan herkkään ihoon, jotka häviävät pian. Ne näkyvät meillä valokuvissakin ja kestivät pari päivää.



Kauheasti ei tietoa tutkimuksesta muistaakseni annettu. Ikävän fiiliksen jätti se, että tutkimushoitaja sanoi vauvalle tulleen kesken tutkimuksen nälän ja olivat antaneet korviketta siellä. Se harmitti siksi, koska en olisi halunnut vauvalle annettavan korvikemaitoa, koska omakin maito riitti hyvin. Ja vilkkaan mielikuvituksen omaavana henkilönä, muistin ajatelleeni että oliko vauvani itkenyt siellä paljonkin ja olivatko itkettäneet kauankin... Mutta tämä siis vain omaa ajatustani.



Näin jälkeenpäin ihmettelen, miksei äiti saanut olla vauvansa mukana ja miksen sitä silloin kysynyt. Tutkimuksen jälkeen ei paljon muuta taidettu sanoa kuin, että vauvan kuulo on normaali.

Kiitos vastauksestasi :) juuri tästä tutkimuksesta on kysymys. Mä luulen että mulla on kanssa vilkas mielikuvitus ja kuvittelen kaikkea mahdollista tapahtuneen sinä aikana kun olin erossa vauvasta. Mua asia jäi niin paljon vaivaamaan, että annoin jälkikäteen palautetta. Harmittaa että hyvästä tutkimuksesta jäi ikävä fiilis joka näyttää vaivaavan pitkään. Veikkaan että se putkahtelee sieltä aikojen saatossa aina silloin tällöin mieleen.



Olisi kiva kuulla lisää muitten kokemuksia.

Aurinko12:

Kiitos vastauksestasi :) juuri tästä tutkimuksesta on kysymys. Mä luulen että mulla on kanssa vilkas mielikuvitus ja kuvittelen kaikkea mahdollista tapahtuneen sinä aikana kun olin erossa vauvasta. Mua asia jäi niin paljon vaivaamaan, että annoin jälkikäteen palautetta. Harmittaa että hyvästä tutkimuksesta jäi ikävä fiilis joka näyttää vaivaavan pitkään. Veikkaan että se putkahtelee sieltä aikojen saatossa aina silloin tällöin mieleen.

Olisi kiva kuulla lisää muitten kokemuksia.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että mitähän mahdoit kuvitella tapahtuneen sinä aikana kun olit vauvastasi erossa? Että hänelle tehtiin mystisiä kokeita, jotka salattiin sinulta? Että häneltä poistettiin sisäelin jälleenmyyntiä varten? Että häneen asetettiin mikrosiru, jolla häntä tullaan seuraamaan hamaan tulevaisuuteen saakka? Suo anteeksi sarkastinen tyylini, mutta minun on erittäin vaikea kuvitella että Suomessa ja Naistenklinikalla tehtäisiin vauvoille mitään sellaista, johon ei olisi vanhempien selkeää suostumusta ja josta ei tarkoin informoitaisi vanhempia. Ehkä sinun mielikuvituksesi synnytti senkin vaikutelman, että sinun ei missään tapauksessa haluttu osallistuvan tutkimukseen, vaikka näennäisesti hoitohenkilökunta antoikin siihen luvan? Synnytyksen jälkeen nainen on usein vähän poikkeuksellisessa tilassa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Mielestäni sinun on täysin turha hermoilla asiasta. Ihan oikeasti. Jos asia vaivaa sinua niin kannattaa ihan reilusti soittaa NKL:lle ja pyytää että puhelu käännetään tutkimuksesta vastaavalle lääkärille. Kerro huolesi hänelle ja kysy häneltä kaikki mahdollinen tutkimuksesta ja sen kulusta, pyydä vaikka vauvasi paperit tutkimukseen liiittyen. Kyllä he siellä Naikkarilla ovat tottuneet kaikenlaisiin kysymyksiin, joten uskon että sinut otetaan vakavasti ja saat haluamasi vastaukset ja lopulta myös mielenrauhan. Todellakin turhaa hermoilla tuollaisesta asiasta!!! Olet tehnyt nyt kärpäsestä härkäsen, älä anna sen paisua enää suuremmaksi!

Olen ottanut yhteyttä tutkimuksen tekijöihin ja he ottivat palautteeni asiallisesti vastaan. En ole kuvitellut sitä ettei minua haluttu mukaan tutkimukseen. Se tuotiin kyllä ihan selkeästi esille ettei sinne äitiä kaivata mukaan. Toki jos sinne väkisin olisin tunkenut mukaan niin olisin kuulemma saanut nurkassa seistä hipi hiljaa. Se miksi kritisoin sitä että päätös piti tehdä liian nopeasti johtuu ihan siitäkin että olisin halunnut kysyä mieheni mielipidettä ja todennäköisesti olisin mennyt mukaan ja seissyt sitten hipihiljaa siellä nurkassa tai ainakin olisin käynyt katsomassa ne alustavat toimenpiteet jos olisin saanut tehdä päätöksen hetken miettien. Varsinkin siksi olisi pitänyt saada tehdä päätös rauhassa koska juuri synnyttäneenä tunteet jyllää. Sinulla tuntuu olevan todella hurja mielikuvitus. Itse lähinnä mietin miten vauvani koki sen. Se lähinnä minusta tuntui/tuntuu oudolta on se että tällä palstalla olevista moni on synnyttänyt varmasti Naistenklinikalla niin meidän vauva tuntuu/tuntui olevan ainut tutkimuksessa käynyt. Voihan se vaan olla että ihmiset eivät viitsi vastata. Mutta siis tutkimus muuten on ihan ok. ja toivon että meistäkin on jotain hyötyä tulevaisuuden vauvoille ja taaperoille.

Se tuotiin kyllä ihan selkeästi esille ettei sinne äitiä kaivata mukaan. Toki jos sinne väkisin olisin tunkenut mukaan niin olisin kuulemma saanut nurkassa seistä hipi hiljaa. Se miksi kritisoin sitä että päätös piti tehdä liian nopeasti johtuu ihan siitäkin että olisin halunnut kysyä mieheni mielipidettä ja todennäköisesti olisin mennyt mukaan ja seissyt sitten hipihiljaa siellä nurkassa tai ainakin olisin käynyt katsomassa ne alustavat toimenpiteet jos olisin saanut tehdä päätöksen hetken miettien. Varsinkin siksi olisi pitänyt saada tehdä päätös rauhassa koska juuri synnyttäneenä tunteet jyllää. (...)

Se lähinnä minusta tuntui/tuntuu oudolta on se että tällä palstalla olevista moni on synnyttänyt varmasti Naistenklinikalla niin meidän vauva tuntuu/tuntui olevan ainut tutkimuksessa käynyt.

Olen jostain käsittämättömästä syystä seurannut tätä ketjua taustalta ja pakko sanoa nyt ap:lle että en ymmärrä miksi yhdestä tutkimuksesta on tullut tällainen pakkomielle? Kertooko se enemmän sinusta kuin itse tutkimuksesta? Miksi sinulle tuntuu olevan ongelma, että vauvasi olisi kenties ainut tutkimuksen osallistunut? (Näinhän ei tietenkään ole. Voi tulla yllätyksenä, mutta Vauvan keskustelupalsta ei aina anna asioista kattavaa kuvaa.)

Kirjoitit ensimmäisessä viestissä että alat epäillä koko tutkimusta. Mistä? Sen luotettavuudesta? Siitä miten se tehtiin? Sen tarpeellisuudesta? Oletko itse miettinyt, mistä tätä tutkimusta oikein epäilet ja millä perustein? Jos ainoa perusteesi on se, että et mennyt tutkimukseen mukaan vaikka sellaista mahdollisuutta tarjottiin, niin mitä se kertoo??

Ja lopuksi: miksi ylipäätään suostuit koko tutkimukseen jos se ketutti ja epäilytti sinua jo alusta lähtien? En todellakaan usko että missään painostettaisiin tuoretta äitiä mihinkään. Vauvalle tutkimuksesta tuskin oli mitään haittaa, sillä "haitallista" tutkimusta ei vastasyntyneille tehtäisi kun jos vauvan terveys sitä ehdottomasti vaatii.

Tätä ketjua seuranneena tulee vain mieleen, että tutkimus saattaa symbolisoida sinulle jotain ihan muuta kuin mitä se itse asiassa on, ja ehkä kanavoit pelkojasi / ahdistuksiasi ko. tutkimukseen. Oletko miettinyt, että kävisit juttelemassa asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, jos kerran tutkimuksen tekijöiden rauhoittelutkaan eivät saa sinua vakuuttumaan, että kaikki on ok?

Sanon tämän nyt näin suoraan siitä syystä, että tämä ketju alkaa tosiaankin vaikuttaa hieman kummalliselta, että oli pakko kommentoida. Ja kun itsekin viestissäsi sanoit, että todennäköisesti tämä tutkimus ja sen aiheuttamat tunteet pulpahtelevat esiin jatkossakin. Näin ei tarvitsisi olla, ja sinä ja vauvasi voisitte varmasti paremmin jos saisit tämän asian pois mielestäsi. Tsemppiä sinulle!

Sen verran kommentoin että menin tutkimukseen mukaan sen vuoksi että koin tärkeänä auttaa tulevaisuuden vauvoja ja taaperoita.



Arvasin sen että tästä voi muodostua väärinkäsityksiä. Kirjoitetussa tekstissä on se vaara ja varsinkin kun et ehdi paneutua tekstiin mitä kirjoitat.



En kommentoi enää enempää ettei synny lisää väärinkäsityksiä.

Koitan jos saisin koko tekstin pois näiltä sivuilta.



Aurinkoista syksyä.