Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin viimein on myönnettävä: minulla on tyhmä lapsi.
29.07.2007 |
Olen uskonut poikaani, kannustanut häntä, kehunut maasta taivaisiin... mutta jos ei opi, niin ei opi. Vielä parivuotiaana mietin, ettei hänellä tule olemaan mitään ongelmia, koska kyllähän niistä olisi jo merkkejä. Poika osasi silloin kirjaimet ja teki ihan hyvin palapelejä.
Pikkuhiljaa olen alkanut epäilemään, että onkohan hän sittenkään niin suurenmoisen taitava lapsi, millaisena olen aina esikoiseni nähnyt. Hän unohtelee asioita, mitä on oppinut. Ei enää edes muista, mikä numero tulee kymmenen jälkeen....Vaikka osasi sen jo vuosi sitten.
Nyt poika täyttää 7 ja aloittaa koulun. Eilen sanoin, että nyt opetellaan lukemaan kelloa. Hän apinoi sitä hyvin. Illalla kyselin, mitä hän muistaa -ei muistanut mitään. Aamulla kyselin, eikä hän muistanut yhtään mitään. Taas kyselin niitä samoja asioita - eikä muistanut. ... Ei luulisi olevan kamalan vaikeata, ei.
Nyt kirjoituksestani kuultaa hermostuminen, mutta en ole ollut aikaisemmin hermostunut kuin nyt. Sitä paitsi olen kasvatustieteilijä... ottaa vain koville huomata, ettei poikani äo ilmeisesti ole niin korkea kuin olen toivonut... En ole häneltä paljoa vaatinut, mutta toiveeni on ollut vain sellainen.
Onko kohtalotovereita? Miten olette päässeet pettymyksestä yli?
Kommentit (32)
Minäkin opin vasta koulussa kellon ja aivan niin nopea en ollut kun moni muu. Mutta täysin olen elämässä pärjännyt ja opiskeluista suoriutunut. On tainnut ap unohtaa että ihmiset ovat erilaisia oppimistahdin suhteen ja mielenkiintokin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmesta lapsestani kahdella on erilaisia oppimishäiriöitä, vanhin lapseni ei esim. nyt 14-vuotiaana osaa kunnolla digikelloa. Ovat kuitenkin pärjänneet tavallisella luokalla, matematiikka on mukautettu ja muissakin aineissa opettajat ottavat todella hyvin oppimisvaikeudet huomioon. Lasten koulunkäynti on vaatinut minulta erittäin paljon paneutumista ja aikaa, läksyissä ja kokeisiin valmistumisissa. Alussa oli vaikeaa ja itselleni, jonka on ollut aina helppoa oppia asioita, lähes mahdotonta ymmärtää, että lapsi ei todellakaan pysty oppimaan tiettyä asiaa, vaikka sitä yrittäisi millä keinoilla tahansa.
En ole pettynyt siihen, että lapsistani ei tule milloinkaan akateemisesti koulutettuja; tässä vaiheessa toivoo, että he löytäisivät oman alansa, pärjäisivät myös peruskoulun jälkeen ammatillisissa opinnoissa ja pärjäisivät elämässä ja käytännön asioissa.
Vierailija:
Mitäkö? Jos ei sytytä niin ei voi mittään. Osasitko ekaluokalla kellon? Pieni epäonnistuja taidat tosiaan olla kasvattajana..Lastasi säälin kun on tollaset " kasvattajat" jokka niuhottaa selän takana. :(
tai sitten appron aloittamassa tänä syksynä ja silmäillyt kirjoja jo vähän etukäteen.
Eikä kukaan kirjoittaisi tälläistä, lapsi on " tyhmä" jne. jos itsellä paukut olisi riittänyt yliopistoon. Tää keskustelu kuuluu lähiöbaarin terassille.
Joten älkää turhaan meuhkatko, joko provo tai harvinaisen taukki mamma muuten.
t:oikea kasvatustieteilijä
on, että " jokainen" toivoo oman lapsen olevan älykäs ja pärjäävä, mutta tosiaan yksi vanhemmuuden haasteita on, että oppii hyväksymään lapsen sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on, että " jokainen" toivoo oman lapsen olevan älykäs ja pärjäävä, mutta tosiaan yksi vanhemmuuden haasteita on, että oppii hyväksymään lapsen sellaisena kuin hän on.
En ymmärrä, että miksi äiti ei itsekseen saisi puida tai tuntea pettymyksiä, kunhan niitä ei pura omaan lapseensa. Ap käytti hieman ronskeja sanavalintoja, mutta mitä siitä, ei hänen lapsensa sitä tiedä. Ja täytyy myös muistaa, että kasvatustieteilijänkin on äitinä vaikea irrottautua vanhemman roolista ja sen tuomista tunteista, joten sallittakoon ap:lle hieman tunteikas ja ei niin ammattimainen suhtautuminen. Minusta se on aivan inhimillistä.
Muistaakseni ap kysyit?, kuinka muut ovat selvinneet näistä tilanteista.
Itse olen suht kärsimätön ja vaativa ihminen, enkä siinä mielessä mikään ihanne äitityyppi, mutta parhaani mukaan olen pettymysten tunteiden noustessa yrittänyt ajatella, että nämä tunteet johtuvat minusta itsestä, eivätkä lapsesta.
Aloita sisäinen prosessointi asiasta, niin varmasti pääset kanssa sinuiksi eli et aseta lapsellesi ja itsellesi turhan kovia odotuksia. Niin käy kuin hyvä on:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa muistaa illalla ihan esim. milloin kello on tasan, 15 yli, puoli ja 15 vaille, mutta aamulla ei enää muistakkaan kun tasan ja puoli ja ehkä joskus 15 yli.
Menee meilläkin lukkoon liiasta kyselemisestä ja välillä tuntuu kun ei kertakaikkiaan edes yrittäisi. Mutta tälläistä se on, olen varma etä oppii ne ekaluokan aikana, onhan jo nyt oppinut sitomaan kengännauhansa, ajamaan ilman apupyöriä, käymään itsenäisesti vessassa, kuorimaan perunat, kantamaan tarjotinta ja kaatamaan maidon...kaikki muut mitä koulun antamassa lapussa oli. Oppi myös nopeasti lukemaan juuri 6v täytettyään, joten eiköhän tuokin suju - anna vaan aikaa!
Ensinnäkin tiedoksi epäilijöille, että olen kasvatustieteen maisteri Helsingin Yliopistosta. En kuitenkaan ole luokanopettaja.
Toiseksi totean, että lastentarhanopettajilta olen kysynyt, onko heillä epäilystä, että lapsellani voisi olla jonkin sortin oppimisvaikeutta. Molemmat ovat sanoneet, etteivät ole huomanneet mitään siihen viittaavaa. Eli mitään merkittävää " ongelmaa" ei siis liene olevan. Siksi käytin ilmaisua " tyhmä" .
Kolmanneksi: vain 35 on ymmärtänyt viestini oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitteen vielä koulun alkuun uskoin lapseni olevan erityisen taitavan ja osaavan monissa jutuissa. Koulu on kuitenkin mennyt vain keskinkertaisesti ja jopa alle. Mitään oppimisvaikeutta ei ole todettu, mutta välillä ihmetyttää miten hankalaa voi olla esim. muutaman kasvinnimen opppiminen.
Olen vähän pettynyt, mutta toisaalta yritän myös kannustaa lasta. Kyllä se paikka maailmassa löytyy.
Yliopistolla opiskelija varmaankin osaisi kirjoittaa oppilaitoksensa nimen oikein. Eikä Yliopistoa isolla :-)
että hyvä koulumenestys ala-asteella = älykkyys.
Oikeastihan se on usein jopa päinvastoin.
Eikä älykkyys ole samaa kuin kaikenlaisten jippojen konemainen osaaminen... En usko että ap olisi ihan tosissaan.