Tämä yh on ihan rikki puhki poikki :(
Kolmevuotiaani aloitti päiväkodissa toukokuussa, ja hoidossa on viihtynyt hyvin (normaaleita eroitkukausia lukuunottamatta), mutta: kotipäivät on ihan kamalia! Teen lyhennettyä eli nelipäiväistä työviikkoa, lapsella siis hoitopäiviä neljä. Kolme vapaapäivää meneekin sitten siihen, että lapsi uhmaa ja kiukkuaa ja raivoaa ja tekee kiusaa aamusta yöhön asti :( Kiusantekemisellä tarkoitan nipistelyä, tönimistä, läpsimistä, nimittelyä, kaiken kielletyksi tiedetyn tekemistä uudestaan ja uudestaan. Raivareita tulee ihan mistä vaan, ja ovat sellaisia kirkumis-rääkymis-riehumis-tyylisiä, mitä lapsi on harrastanut kyllä yksivuotiaasta asti, mutta kestoltaan puolen tunnin molemmin puolin ja monta kertaa päivässä.
Oon ihan onneton :(( Nytkin kun lapsi meni törkyraivarin kautta nukkumaan, istun tässä ja itken kun ottaa niin päähän. Joo tiedän että uhma kuuluu ikään ja joo tiedän että päivähoidon aloittaminen se varmaan peilautuu käytökseen, mutta ei se tee mun mieltä yhtään paremmaksi. Mulla on jatkuvasti paska omatunto siitä, että lapsi joutuu olemaan pitkää päivää hoidossa, ja paska omatunto siitäkin että joudun kasvattamaan lapsen ilman isää (ei ole kuvioissa lainkaan, omasta valinnastaan). Ja ne vähät ajat mitä saadaan lapsen kanssa viettää yhdessä, menee sitten lähes kokonaan huonoissa fiiliksissä.
Mitä voisin tehdä? Yritän pitää lapsella selkeät rutiinit kotipäivinäkin, ei nukuta pidempään eikä valvota myöhempään (paitsi silloin, kun nukahtaminen raivarin takia venyyyyy...). Pyrin viettämään lapsen kanssa kaiken liikenevän ajan, kun toivoin siitä olevan apua sopeutumisessa, pelataan ja leikitään ja ollaan yhdessä, koti on kuin pommin jäljiltä kun en ehdi tekemään täällä enää yhtään mitään. Johdonmukaisena pidän itseäni myös, se mitä luvataan se pidetään, se mitä uhataan tehdä toteutetaan, jne. Mitään tukiverkkoa ei enää mulla ole, kun exän vanhemmat asuu kaukana ja omiani ei kiinnosta, kaverit taas elää ihan eri elämänvaihetta kuin minä.
Kaipaan tosissani vinkkejä, miten toimia lapsen kanssa, ja miten helpottaa tätä arkea? Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (29)
Yritä löytää joku kiva kaveri, jolle voit viedä lapsen esim kahtena iltana tunnin ajaksi ja käydä lenkillä. Kummasti auttaa, kun pääsee kävelylle ilman uhmaikäistä!
Meillä kans kolmevuotias aloitti tarhan keväällä ja nyt pukkaa totista uhmista päälle. Pakko vain ajatella, että aikansa kestää kunnes helpottaa ja kaikilla lapsilla se uhmis on joskus. Mua on helpottanut eniten se ajatus, että uhmaiällä on jokin tarkoitus eli erittää lapsi omaksi yksilökseen.
Voin kuvitella että hoidon aloittaminen on ollut aika suuri muutos teille molemmille, ja on varmasti aika rankkaa sopeutua ja " löytää paikkansa" uudessa tilanteessa. Teille molemmille.
Minä en ole yksinhuoltaja, mutta pitkiä aikoja yksin kahden lapseni kanssa mieheni ollessa töissä laivalla. Yksin jaksaminen ei todellakaan ole helppoa, ja voin kuvitella että tilanne on sulle tosi väsyttävä.
Minä en oikeastaan osaa antaa kovinkaan paljon neuvoja, mutta yhtä juttua voisit kokeilla. Sanoit että leikitte paljon yhdessä, eikä kotitöille jää paljon aikaa. Jos yrittäisitkin sellaista strategiaa, että otat lapsen mukaan tekemään kotihommia. Siivoatte, tiskaatte, käytte kaupassa jne jne. Keskittyisitte yhdessä tekemään tällaisia " oikeita töitä" . Minä olen huomannut että se on ainoa asia joka rauhoittaa liiaksi villiintynyttä tilannetta meillä. Kun siis itse saan kerättyä voimia niin että jaksan ruveta tekemään asioita lasten kanssa, sen sijaan että yrittäisin saada heidät esim. leikkimään elämä onkin loppujen lopuksi paljon helpompaa.
Ihan niin kuin aikuisillakin, lapsilla on tarve tuntea itsensä tarvituiksi, ja hyödyllisiksi osiksi perhettä. Pyydä lapsen apua usein kaikenlaisilla asioissa, anna hänelle tehtäviä. Tee hänelle selväksi että pärjäisit huonommin ilman hänen apuaan. Kysy neuvoja, esim. miten tämä pesukone laitettiinkaan päälle??! äiti kun on ihan unohtanut.... Kiitä aina avusta. Tulet huomaamaan, että kun lapsi on saanut tällä tavalla tehdä töitä kanssasi, hän myös pystyy ottamaan vapaata, ja leikkiä itsekseen vaikka. Luulisin että tämä saattaisi vähentää riehumisia.
Tiedän, että kun väsyttää tämä että ottaa lapsen mukaan tekemään töitä on aika rankkaa aluksi, varsinkin jos lapsi pistää hanttiin eikä haluakaan auttaa ja osallistua... mutta kannattaa kuitenkin kokeilla. Kolme vuotias osaa ihan älyttömän paljon juttuja jo, ja hänestä on ihan oikeasti apua!! Tuli mieleen nyt sellainenkin, että mahtaako lapsesi kertakaikkiaan olla liian väsynyt, saako hän tarpeeksi unta?
En tiedä, koetko että tästä oli yhtään mitään hyöytä... ellei muuten, niin ajan kanssa ihan varmasti helpottaa, kun totutte uuteen tilanteeseen, ja lapsi kasvaa pahimman uhman ohi. Voimia, ja kärsivällisyyttä!!
Kuulostaa ihan omaltani 3-vuotiaalta temperamenttiselta tytöltä. En ole yh, mutta olen paljon lasten kanssa yksin kotona. Toinen lapseni on jo koululainen. Mutta ymmärrän täysin miten rankkaa on yksin uhmaikäisen kanssa. Mua väsyttää jo nyt kauheasti ja tuntuu, että loma on mennyt vain neidin kiukkuamista kuunnellessa. eniten ottaa päähän se, että hän kiljuu, huutaa ja kitisee, jos ei saa tahtomaansa läpi. En tietenkään anna periksi vaan annan huutaa. Toivon, että ajan mukaan tajuaa, että kiukkuamisella ja huudolla ei saavuteta yhtään mitään. Mutta rasittavaa on. Kaiken kruunaa vielä älytön puheripuli ja jatkuva kysymysten tulva, huoh!
Voimia ja jaksamisia! Tiedän kokemuksesta, että uhmaiän jälkeen helpottaa, mutta aina näillä tuntuu olevan jokin " kausi" meneillään...
Tosiaan, jos saisit lapselle hoitajan edes muutamaksi tunniksi silloin tällöin päiväkodin lisäksi, että itse pääsisit vaikka ihan yksin kävelylle, tai kahville tai mitä tahansa haluaisitkin tehdä, sekin auttais sua tosi paljon jaksamaan vähän paremmin. Ehkä MLL olisi ratkaisu, ellei tuttuja hoitajia ole?
en tiedä lohduttaako tämä, mutta kuuluu ikään. Ja temperamentin mukaan uhma " oireilee" eri astein. Ja varmasti päiväkodin aloitus myös vaikuttaa. Kirjoittamasi perusteella toimit kuitenkin oikein ja johdonmukaisesti, tärkeintä on se, ettei mene mukaan lapsen kiukutteluun ja uhmaan vaan pysyy aikuisena. Sitähän se lapsi testaa, omia rajojaan, vanhemman rajoja, omia tunteitaan.
Rankemmaksi (sinulle) tuon tekee tietysti se, että kasvatat lasta yksin ja että sinulla ei ole tukiverkostoa. Ymmärrän hyvin, ettet halua laittaa lasta hoitoon päiväkodin lisäksi. Mutta mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää, että saisit edes hiukan omaa aikaa. Onko sinulla mahdollisuutta palkata kotiin MLL: n hoitajaa esim. kerran viikossa muutamaksi tunniksi? Taloudellisesti se ei olisi iso satsaus, mutta hetken oma aika tekisi varmasti hyvää: voisit mennä leffaan, kävelemään, syömään jne. Sen jälkeen jaksaisit uhmaa taas ihan eri tavalla =)
Tiedän mistä puhun, olen yh eikä lapsen isä pahemmin ole mukana kuvioissa (lapsi n. 5 yötä vuodessa isällä). Onneksi vanhempani ottavat lapsen välillä yökylään ja minä saan siinä sivussa vapaa-aikaa.
Pienikin breikki yh: n arjessa antaa voimia pitkälle eteenpäin, yritä järjestää asia. Esim. MML: n hoitaja tulee teille kotiin, eli se ei ole lapselle liian iso juttu, varsinkin jos tulet kotiin ennen iltatoimia. Ystäväni lapset ovat innoissaan MML: n hoitajasta, tämä kun antaa tietenkin 100% huomion sen parin tunnin ajan. On niin sanotusti privaatti leikkitäti.
Hei, Kuullostat viestin perusteella tosi hienolta ja jaksavalta aidilta.
Kaikki oireet kuullostaa ikaan ja tilanteeseesn (paivakodin aloitus) liittyvilta.
Yrita jaksaa ja hae lastenhoitoapua etta saat v
..etta saat vahan omaa aikaa.
Kuulllostat tosiaan tosi hienolta ja jaksavalta aidilta.
Ei vielä yhtäkään sitä-saa-mitä-tilaa-vastausta :) Mieli paljon parempi jo. Yritän tosiaan palkata lapselle hoitajan pariksi tunniksi viikosta, ja käytän sen ajan puhtaasti omaan napaani. Kyllä tämä tästä taas... :) ap
Teillä yksinhuoltajilla on aina rankempaa, jos ei ole kunnon tukiverkkoa ympärillä.
Itselleni tuli ekana mieleen, että jos tuo olisi kapinointia päiväkotiin " joutumisesta" ?!
Siskon lapsi käyttäytyi ihan samalla tavalla.
Sisko otti sitten aina kotiin tultua lapsen syliinsä ja piti tiukassa otteessa (halaten), kun lapsi itki ja huusi. Rauhoittui pian tilanne siinä perheessä!
Omani läpsii kanssa ja kiellän häntä tekemästä niin korottamalla vähän ääntäni. Mutta mitään muutakaan en nyt voisi (esim. jäähylle laittaa) koska on vasta 1v9kk. Jos hän saa raivarin niin otan syliini ja pidän tiukasti kiinni ja saatan laulaa.
Toivottavasti tästä oli edes vähän apua.
Voimia sinulle !!!