miten opettaa lujaluonteinen, tempperamenttinen 2-vuotias nukahtamaan itsekseen?

joka on nukahtanut pienempänä yleensä tissille ja hyvin hankalasti siihenkin ja nukkunut pääosin meidän sängyssä. Nyt kuitenkaan se ei enää ole ajankohtaista. Viereen nukuttaminen sen kanssa sängyssä loikoilemalla ei onnistu, kun se karkaa sängystä vaikka vieressä olisi. Sinä ei auttanut muu kuin ostaa isompi ja korkealaitaisempi pinnasänky, sellainen, josta se ei pääse yli (vanhasta oli vaara päästä). Sitten tuttua ja hyvää musiikkia, kirjoja katseltavaksi ja äkkiä itse toiseen huoneseen. Jos itse jää sinne, se huutaa. Rauhoittuu jos jää itsekseen. Joskus ei huuda ollenkaan vaan jää tyytyväisenä sänkyyn kirjoja katsomaan, joskus huutaa perään kauankin. Toisina iltoina niin kauan, että on pakko mennä sinne ja ottaa syliin. Silloin tietää, että tulee pitkä ilta... Yleensä kuitenkin onnistuu ihan hyvin, tänäänkin nukahti parinkymmenen minuutin päästä ja melkein ilman huutoja. Asiaa auttaa, jos puhutaan toisessa huoneessa niin, että se kuulee että siellä ollaan.

Lapseni joka on nyt kahdeksan ei nukahtanut millään. Vaikeus alkoi suunnilleen kaksi vuotiaana, vaikka siihen asti ei ollut ollut mitään ongelmaa. Olimme usein lopussa ja epätoivoisia. Nukkuminen alkoi sujumaan paremmin viisivuotiaana, mutta vaihtelee vieläkin iltaisin.



En tiedä mitä olisi vielä pitänyt tehdä, mutta jotain olisi kyllä voinut jättää tekemättä. Yrittäkää ajatella asiaa pitemmällä tähtäimellä. Että kuitenkin aina lapsen rakastetuksi, hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tunteet säilyisivät. Yrittäkää saada joskus nukauttamisvapaata, esim. vuorottelemalla jos mahdollista tai hankkimalla välillä hoitaja.



Ajatelkaaa valmiiksi, että tässä menee kauan, ainakin kolme tuntia niin jos meneekin vähemmän se on vain hyvä. Jos menee kauan siihen on varautunut, eikä se tunnu niin vaikealta. Yrittäkää tankata läheisyyttä päivällä.



Jaksamista! Kaikella on aikansa!

Tuo kahden vuoden ikä oli nukuttamisen kannalta kaikkein hankalinta. Sitten kun alkoi rauhoittua jätin pikkuhiljaa yksin nukahtamaan, ensin kävin nopeasti ripustamassa pyykit ja lapsi jäi siksi aikaa yksin ja pikkuhiljaa pidensin tätä poissaoloa.

vähän isompana, 3-4 vuoden iässä voi kokeilla musiikin, satujen tms. kuuntelun avulla

että suurempi ongelma on saada lapsi vakuuttuneeksi siitä, että häntä rakastetaan ehdoitta ja että hän on mitä ihanin lapsi, kun koko ajan ollaan pakollisissa konflikteissa.



Sen vuoksi kaikki vähemmän tarpeelliset huudattamiset ja konfliktit haluan jättää todellakin pois, enkä mistään nukkumishuudattamisesta edes keskustelisi. Se ei ole mikään itseisarvo, että lapsi nukahtaa yksin. Suurempi mielekkyys on siinä, että lapsi nukahtaa onnellisena ja rauhassa kuin merkitsevän osaavasti yksin.



toivoo eräs hyvin haastavan ja tahtovan ja tuntevan lapsen äiti

mutta kyllä tuo itsekseen nukahtamisen opettelu VOI olla hyvinkin tarpeen joidenkin lasten ja perheiden kohdalla. Esim. meillä molemmat lapset ovat olleet aika huonoja nukahtajia, ja jos heidän vierellään olisi pitänyt aikuisen keikkua nukuttamassa, niin siinä se ilta olisi sitten hurahtanutkin aika tehokkaasti. Tunti pimeässä huoneessa siinä vaiheessa, kun itsekin on jo väsynyt ja haluaisi rentoutua voi kiristää pinnaa aika lailla.



Mutta ilman muuta jokainen arvioi itse, missä määrin on järkevää ja tarpeen joustaa.



Meillä auttoi se, että molemmille tenaville järjestettiin omat huoneet. Eivätpä villitse toisiaan! Samoin ovat auttaneet selvät ja toistuvat rutiinit: iltapesu ja iltasatu ja -laulu. Sitten pusu ja lähtö. Ovi jää raolleen ja huoneeseen tulee hiukan valoa. Mihinkään äänettömään hissutteluun ei kannata lasta myöskään opettaa, mutta tv:n ääni on toki aika hiljaisella viereisessä olkkarissa.



Sitkeyttä se on kyllä vaatinut. Ylöspunkeava lapsi on jaksettava RAUHALLISENA kantaa takaisin sänkyyn tarvittaessa kymmeniäkin kertoja. Mutta sitkeys palkitaan lopulta.



VOI olla, että juuri kaksivuotiaana tuo ei onnistu (kuten joku jo mainitsikin). Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa, joten jos joku asia on aivan mahdotonta 2-vuotiaana, se voi onnistua muutama kk myöhemmin.

Meillä kaivettiin korkealaitainen pinnasänky varastosta uudelleen esiin, laitettiin lapsi sinne, ja annettiin huutaa. Välillä käytiin toteamassa että ei hätää, nyt nukkumaan, ja sitten taas huoneesta pois.

Ekana iltana lapsi huusi lähes kaksi tuntia. Toisena iltana parikymmentä minuuttia. Kolmantena iltana muutaman minuutin. Neljännestä illasta saakka tajusi, että huuto ei auta, ja on siitä saakka nukahtanut ilman huutoa yksikseen.

Kaikkea muuta oltiin kokeiltu sitä ennen, tuloksetta. Olin aluksi todella paljon huudattamista vastaan, mutta se keino tepsi. Lapsi tiesi, että olemme viereisessä huoneessa, ja että hänellä ei ole hätää. Kunhan vaan karjui, kun oli tottunut siihen, että karjumalla ja sängystä karkaamalla pääsee äidin tai iskän kainaloon nukkumaan (siis potkimaan ja sätkimään, jolloin kukaan muu ei saa nukuttua), ja oli näreissään kun joutuikin pinnasänkyyn josta ei päässyt itse pois, eikä kukaan tullut nostamaan kainaloon vaikka miten karjui.

Tai varmaan jossain ajassa kyllä, mutta ei missään järkevässä ajassa, eli muutamassa päivässä.



Juu minä oon ja sitä mieltä, että luovu tuollaisesta haaveesta. Se itsekseen nukahtaminen ei todellakaan ole kaikkia varten.

T: Nimimerkki kokemusta täälläkin. Ja miksi pitäisikään. Tulet vielä huomaamaan, että loppujen lopuksi 2v on aika pieni.

2-3-vuotiaana tyypillisesti tulee pelkoja jotka liittyvt esim. pimeään tai yksin jäämiseen. Jätä siinä nyt huutamaan.

Nim. kokemusta täälläkin

me nukutamme 4- ja 6-vuotiaat makaamalla vieressä niin kauan että nukahtavat;). 2-vuotias on tosiaan aika pieni vielä..

Vierailija:

me nukutamme 4- ja 6-vuotiaat makaamalla vieressä niin kauan että nukahtavat;). 2-vuotias on tosiaan aika pieni vielä..

että lapsella on yövalo ja sängyssä saa olla muutama lelu ja kirja, iltasadun jälkeen laitan unimusiikkia tai unisadun vielä cd:ltä. Lapset on kaikki aikanaan jääneet ihan tyytyväisenä omaan sänkyynsä omien juttujensa kanssa. Jossain vaiheessa lapsi vaan on körmähtänyt. Tästä ei ole mitään haittaa tai ongelmaa ollut. Nyt isompina päin vastoin mielellään menevät sänkyyn ja kertovat mitä kirjaa aikovcat lukea oikein odottavat toisinaan, että sitten menen aikaisin vuoteeseen niin on paljon aikaa lukea uutta lehteä tsm.

Tuo on varmasti paljon parempi tapa kuin jättää lapsi yksinään loukkaantuneena ja lannistuneena huutamaan äitin perään pimeään ja hiljaiseen huoneeseen pinnojen sisään.

Vaikea kuvitella, että meidän 2-vuotias nukahtaisi itsekseen. Varmaan kaksi tuntia hilluisi sängyssä. Tuo ei vaan koskaan ole halunnut mennä nukkumaan. No ehkä silloin, jos on niin väsynyt ettei silmät ei enää pysy auki.

On siis ihan eri asia peitellä rauhallinen lapsi joka haluaa nukkumaan kun lapsi joka vastustaa sitä kun teuraalle vietäisi.

Meidän 2v tulee pinnasängystä kevyesti yli, jollei ihan täydellisesti niin pääedellä puolikierrosta voltein..

Ainoa miten saan lapsosen nukkumaan ja pitämällä itseni jotenkuten järkissäni on, että käymme tähän koneen ääreen ja lapsi rauhottuu nätisti syliin ja simahtaa..

Meillä neiti 2v 4kk ja nukutetaan viereen josta sitten nostetaan omaan sänkyyn. Nukahtaa tyytyväisenä ja turvallisin mielin =)

Mutta ei lapsi sängyssä pysynyt: juoksi koko ajan pois, olohuoneeseen. Veimme hänet aina takaisin omaan sänkyyn, mutta hän juoksi aina takaisin olkkariin. Sitkeä sissi jaksoi tätä väsytystaistelua eräänäkin iltana klo 20-02...

Viereen nukahtaminenkin alkoi olla sellaista, että lapsi joko juoksi sängystä pois tuntikausien ajan, tai sitten makasi sängyssä silmät auki, taputellen käsiään, pelleillen. Nukuttamisessa alkoi mennä tuntikausia, pahimmillaan yli 3 tuntia vaikka makasin vieressä, ja meillä tosiaan on muitakin lapsia ja muutakin elämää...

Joten otimme kovat keinot käyttöön, ja annoimme lapsen huutaa itsensä uneen. Kaikki muut keinot kun oli jo kokeiltu, kuukausien ajan. Lapsi olisi kyllä saanut nukahtaa viereen, jos olisi nukahtanut viereen, mutta siihen emme alkaneet että nukuttamisessa olisi mennyt tuntikausia.

Isommat lapsemme ovat oppineet nukahtamaan omaan sänkyynsä yksikseen esim. satukasettia kuunnellen tai tuutulauluja kuunnellen+kirjaa selaten, mutta nuorimmainen on " hieman" sitkeämpää ja kovapäisempää sorttia. Tai oli, kunnes oppi nukahtamaan itsekseen ja inhimillisessä ajassa, muutaman illan huudettuaan.

T: olinkohan nro 4

että vaihtelee se nukahtaminen aika paljon riippuen päivän ohjelmasta ja muusta. Emme ole panneet pahaksemme, jos ei heti nukahda. Itsekseen hiljentyvät kuitenkin. No menee joskus ihan hetki vaan, toisinaan puolituntia se taitaa olla aika yleinen, josksu harvoin menee tuntikin että makaavat hiljaa vaan ja kuuntelevat koko sadun loppuun ja katselevat vaikka pikkuautoa kädessään. Ei paljon koskaan sen enempää.