Luitteko Pirkka-lehdestä alle 400-grammaisena syntyneestä keskosesta

21, lääkärihän siitä päättääkin. Ja mitä kalleuteen tulee, niin uusia veronmaksajiahan heistä tulee.

Vierailija:

Mielekkyydestä tehohoitoon pitäisi saada päättää lääkärien - ei vanhempien.

aivan varmasti teholla. Ja pidettäisiin vielä hyvänä " sijoituksena" rahoille. Monilla keskosilla prosentit on vielä paremmat ja silti joutuu aina perustelemaan hoitamista. Miksi? Siksi, ettei vauvoilla ajatella olevan ihmisoikeuksia.



Mikä minun mielestäni on kyllä aivan väärin. Tosin itse kannatan ihmisoikeuksia sikiöillekin, niin saatais odottavat äidit pakkohoitoon tarvittaessa. Ehkä oon siis kiihkoilija.

Tajuatko miten oksettava ihminen olet?? Mieti vaikka kaikenmaailman oopperataloja ja urheiluhalleja joihin koko ajan syydetään rahaa.

Vierailija:

Kun eihän niillä normaalisti olisi mitään edellytyksiä elämään. 30 vuotta sitten tätini lähetettiin kotiin vastasyntyneiden kaksosten kanssa lausahduksella " tuskin nämä henkiin jäävät, mutta saatte ainakin viettää aikaa kotona" . Nyt ovat aikuisia, terveitäkin - muttei missään nimessä tehohoidon vaan oman elinvoimansa ansiosta.

Omani ovat syntyneet täysiaikaisina ja hyvänkokoisina, mutta keskosiakin olen nähnyt. Mielestäni pelottavan näköisiä ohuine ihoineen - enemmän linnunpoikasen kuin ihmisen näköisiä. Ja nämä kuitenkin hyvänkokoisia, alle 500g en osaa enkä halua kuvitellakaan. En pysty uskomaan, etteikö sellaisena syntyneelle jäisi joitain vikoja ja vaivoja, suuriakin. Mielekkyydestä tehohoitoon pitäisi saada päättää lääkärien - ei vanhempien. Kyllähän keskosten hoito on niin kallistakin, yhteiskunnalle...

Eikö myös silloin kaikki sektiot pitäisi kieltää sillä verukkeella, ettei viallisten geenien tarvitse antaa jatkua? Eikö silloin myös muiden erilaisten leikkausten tekeminen, jotka " keinotekoisesti" jatkavat elämää, tulisi kieltää? Eikö antibioottien syöminenkin ole luonnotonta, koska nehän myös jättävät henkiin vastasyntyneitä, jotka kuolisivat muuten infektioihin? Entäs raskaana olevien naisten hoito yleisesti ottaen? Että annetaan vaan " luonnon" hoitaa kaikki vaan ja taannutaan takaisin pimeään keskiaikaan. Ap, jätä tällaisten asioiden pohtiminen itseäsi fiksummille lääketiedettä tunteville, joilla on myös kyky tulkita lääketieteen etiikkaa.

Katsoin jokunen aika tv:stä dokumentin jossa kerrottiin olikohan se Englannista näiden keskosten elämästä. Osa toki selvisi vähäisin vaurioin mutta sitten oli näitä joiden olisi kuulunut kuolla, täysin toisten hoidettavia monivammaisia vaikeahoitoisia sairaita lapsia.



Kunnianhimossaan keksivät keinoja pitää vauva hengissä ja nämä pelastajat tyytyväisiä kun onnistuivat pitämään lapsen hengissä. Kukaan ei kykene arvioimaan niitä seurauksia mitä on tulossa, nämä ongelmat näkyy muutaman vuoden kuluttua.



Mielipiteeni on että liian pieniä ja heikkoja pelastetaan elämälle elämänlaadusta viis.

Vauvan huono painonnousu ei luultavasti johtunut pelkästä istukan toimintahäiriöstä, jutun kirjoittamishetkellähän vauva oli 8kk ja siis ollut kotona 3kk, minä aikana paino oli noussut huiman kilon! Kuvitella, 3,5 kiloa painava kahdeksankuinen vauva.

näytti kääpiöltä; kenties onkin. Eikä ollut ns. pikkukeskonen kun oli jo sen verran raskausviikkoja takana. Juttu oli todella postiviinen ja sympaattinen. Toivottavasti elämä kohtelee perhettä hyvin jatkossa.



Itse olen sitä mieltä ettei ole mielekästä yrittää pelastaa aina vain pienempiä ja pienempiä keskosia.

Eikö siihen nykyisin ole rajana se 24 raskausviikkoa? Jos lääketieteellisesti kerran on todistettu että sen ikäinen voi selviytyä hoitakoot minun puolestani.

Joskus tosin hoitamatta jättäminen voi olla inhimillisempää.

Lukemattomat keskosvauvojen vanhemmat ovat joutuneet luopumaan vauvastaan vakavien aivoverenvuotojen takia. Kun ennuste on todella huono (moniraajahalvaus tms.), tehohoito lopetetaan lääkärien päätöksellä.



Toisaalta sadat perheet ovat saaneet alle kilonpainoisena syntyneen vauvansa terveenä kotiin. Keskoslapsellaan on edessään 80 vuotta rikasta ihmiselämää. Eikö hoito ole sen arvoista?

vastaa:



oma poikani syntyi 25 viikolla alle 800 g:n painoisena. Teholla yli 2 kk ja osastolla sitten vajaan kuukauden.



Missään vaiheessa kukaan ei edes kysynyt, hoidetaanko poikaa aktiivisesti sektion jälkeen vai ei. Täysin lääkärien päätös. Luojalle ja lääkäreille kiitos siitä.



Nyt poika on melkein viisivuotias miehenalku. Mitään näkyviä/näkymättömiä jälkiä pikkukeskosuudesta ei ole tähän mennessä ilmennyt. Aika kuitenkin tulee näyttämään...



Pirkan jutun lapsella ja perheelä on pitkä taival vielä edessään ja toivon sydämestäni heille voimia.

Vierailija:

joskus aikaisemmin ei olisi hoidettu samanlaisia tapauksia huonommilla tuloksilla ja opittu niistä.

musta on tosi hienoo, että se juttu oli Pirkassa.

Ihan itkeskelin liikutuksesta kun sitä luin...



i h a n a a e t t ä s u o m e s s a h o i d e t a a n





kekskosia niin hyvin!



Se on Arvo Ylpön perintö meille kaikille.



Päätin samalla ostaa niitä banaaneja ja paljon meidän muksuille.

Siinä jutussa olisi voinnut olla tuki tili numero!

sanoi kerran minulle, että aineisto on muuttunut viime aikoina paljon. Downwja ei tule enää laitoksiin hoitoon, koska ne abortoidaan. Mutta nyt on hoidossa tosi paljon näitä keskosena syntyineitä ja ovat todella vaikeasti hoidettavia nenämahaletkuineen ja asentohoitoneen.



Tämä on hanakala eettinen kysymys. Itse alan ihmisenä en ala miettimään sen enempää. Hoidan kaikki, jotka hoitaa pitää.

Miten siis määritellä kuka hoidetaan ja kuka ei?

Kuka haluaa olla valitsemassa hoidettavat vauvat ja ne, jotka jätetään hoitamatta?

voi varhain aloitetuilla terapioilla yms. tehdä todella paljon.

Ennustaminen on vaikeaa ja välillä täysin mahdoton sanoa minkälaiseksi lapsen elämä muodostuu. Joskus aivoverenvuodot voivat olla pahoja, mutta lapsi voi olla terve, tai vain lievästi cp-vammainen tai ylivilkas.

Toki joskus on tilanteita, jolloin täytyy osata luovuttaa.

eivät voineet tietää kuinka lapsi selviää hapenpuutteesta. Vammautuuko vakavasti vai selviääkö ilman vaurioita. No, selvisi ilman vaurioita. Ainakaan tähän mennessä ei ole ilmennyt hapenpuutteesta aiheutuneita vammoja. Elokuussa aloittaa koulun.

vammoja on vähemmän ja vammat ovat lievempiä. Esim. keskosuuden takia ei tänäpäivänä enää sokeuduta, ennen se oli enemmän sääntö kuin poikkeus.



Itselläni on cp- vammainen keskonen. Tilastoissa näyttää siltä, että on monivammainen. Kuitenkin vamma-aste on tosi lievä, ei lähelläkään niitä englantilaisen dokkarin tapauksia. Älyllisesti ei mitään vikaa, kävely, kuulo ja näkö vaan vähän kremppaa. On paljon helpompihoitoinen kuin kaverin terveenä täysiaikaisena syntynyt moniallerginen dysfaatikko, jolla epäillään myös ad/hd:ta.