Luitteko Pirkka-lehdestä alle 400-grammaisena syntyneestä keskosesta
Jutussa siis kerrottiin alle 400 gramman painoisena raskausviikolla 29 (muistaakseni) syntyneestä vauvasta, joka oli juttua kirjoitettaessa 8 kk. Oli ollut monta kuukautta ensin keskoskaapissa ja kaikenlaisissa toimenpiteissä ja pääsi vasta 2 kk:n ikäisenä syliinkin. Oli tietenkin koko ajan epävarmaa, selviytyykö vauva hengissä, eikä siihen kovin vahvasti uskottukaan. Modernin lääketieteen ansiosta kuitenkin on siis hengissä tuo vauva, joka painoi viiden kuukauden ikäisenä kotiin päästessään 2,5 kiloa. Ja letkuruokinnassa oli tuolloinkin vielä, ja kauheat infektioriskit.
Minua vain rupesi mietityttämään noin pienten keskosten pelastamisen eettisyys. Olenkohan ainoa, jonka mielestä on epäinhimillistä pitää keinotekoisesti hengissä noin heikkoa ihmisenalkua? Olen itsekin äiti ja ymmärrän että olisi kamalaa, jos kyseessä olisi oma lapsi, mutta en jotekin voi ymmärtää, että 400-grammaista rääpälettä, joka ei ole kehittynyt ollenkaan valmiiiksi, pidetään hengissä keskoskaapeissa ja letkuissa kuukausitolkulla. Minusta se on luonnotonta.
Kommentit (36)
jos et ole itse moista kokenut. itsellä myös keskonen ja kummasti on ajatusmaailma muuttunut.
Mutta jos synnyttäisin pienen keskosen niin varmasti toivoisin, että hänen eteensä tehtäisiin kaikki mikä on mahdollista.
ja jos kerran jo pystytään hoitamaan noinkin pienet kuntoon niin eikö olisi luonnottomampaa jättää silloin hoitamatta?! Haloo sun kanssas!!
Mutta itse olen ajatellut, että ennen rv 25 syntynyttä lasta en haluaisin väkisin pitää hengissä jos joskus niin kävisi, että silloin syntyisi.
Se on minusta se raja.
Mutta 2 raskautta takana ja en tiedä pystyisinkö todella tuollaisen päätöksen tekemään jos tilanne tulisi eteen. Eiköhän sitä vaan yrittäisi kaikkensa että pieni selviäisi ja olisi hengissä.
SE on luionnotonta, ei keskosten auttaminen
Ja on myös vissi ero, syntyykö keskonen vähän alle kilon painoisena vai siitä 50 % pienempänä.
Totta kai on hienoa, että vauva selviytyi ja pääsi kotiin, mutta silti minusta elämän keinotekoinen pitkittäminen tai luominen, niin kuin tässä tapauksessa, on pelottavaa ja outoa.
Joskus iso hyvä viikkoinenkin vauva (keskonen) pitää hoitaa keskoskaapissa ja vaatii paljon keinotekoista ylläpitoa, lapsi oli jo kuitenkin viikoilla 29 syntynyt.
Onko kaikki keskoshoito sinun mielestäsi lopetettava, entäs täysiaikaiset lapset jotka vaativat syystä tai toisesta hoitoa, pitäskö nekin jättää hoitamatta.
Pitäiskö mielestäsi laittaa joku raja että esim yli kiloset hoidetaan mutta alle ei " oho valitettavasti rouva keskosenne painaa vain 980 g, joten emme voi hoitaa"
Olisiko minun lapseni pitänyt jättää hoitamatta kun syntyi SGA:na ja oli teholla 2 kuukautta. ja on nyt reipas " normaali" 3-vuotias.
Nimimerkki " herneitä nenään"
mutta kyllähän se raja johonkin vedetään nytkin.
En ikinä pysyisi päättämään, kenen lapsi saa hoitoa ja kenen ei, eikä se olekaan minun tehtäväni, onneksi.
Halusin vain herättää ajatuksia ja kysellä, onko muiden mielestä noin pienen keskosen hoitaminen normaalia. Ja yleensä lääketieteen kehitys, jossa ei ole kohta mitään rajaa enää.
Tottakai alkuvaiheen hoito vaati kaikenlaisin toimenpiteitä; leikkauksia on tehty jo useita, ja alussa selviäminen oli epävarmaa, mutta menisitkö nyt sanomaan hänelle päin naamaa, että hänen tyttärensä olisi kuulunut kuolla?
Tyttö pärjää jo kotona ihan samaan tapaan kuin kuka tahansa muu pieni vauva, ja kehittyy hurjaa vauhtia. On muuten syötävän suloinen pikkuneiti.
Vertaus antibiootista oli ehkä hieman ontuva, myönnän. Tarkoitin lähinnä vain sitä, että on vaikeaa päättää ketä hoidetaan, ketä ei koska nykytekniikka kuitenkin mahdollistaa sen, että yhä pienempiä voidaan hoitaa. Ei ole varmuutta siitä, kuka saa niitä vammoja ja kuka ei. Tämän vuoksi rajanveto ei olekaan aina niin helppoa, eikä voida ajatella yksilökohtaisesti koska ei voida tietää, millaisia mahdollisuuksia kenelläkin on. Lasten aivovauriot ovat sen vuoksi hieman hankalia ennustaa.
joskus aikaisemmin ei olisi hoidettu samanlaisia tapauksia huonommilla tuloksilla ja opittu niistä.
saivat keskosen viikolla 25, joka selvityi. He olisivat halunneet, että lapsi olisi saanut kuolla. Tällä lapsella on ollut mm. aivoverenvuoto ja saattaa olla, että hän on vaikeasti vammainen loppuelämänsä. Kyllä keskosen itsekin saanut voi pohtia hengissäpidon eettisyyttä.
mutta viikkoja niin paljon että edellytykset esim. keuhkojen suhteen ovat paljon paremmat. Jos olisi syntynyt vaikka 500 gr vauva viikolla 23+5, niin todennänöisesti olisi kuollut. Paino ei ole se oleellisin asia keskosvauvan hoidossa, vaan viikot.
Tällä lapsellahan varmasti on joku syynsä miksi ei kasvanut, se syy ei ole vaan vielä selvinnyt. Mutta hengisä on, varmasti se on vanhemmille kaikkein tärkeintä.
Aina kun jokin hoitomuoto kehittyy, niin alkaa parku että tästä tulee uusi ongelmallinen ihmisryhmä joka kansoittaa laitokset. Tiedoksenne, nykyisin on paljon vähemmän erityislapsia kuin ennen, kiitos kehittyneiden hoitojen. Ja vammaisena eläminen ei vähennä ihmisarvoa.
Ja oma pieni keskoseni lähtee elokuussa kouluun ikätoveriensa tavoin. Alku oli raskasta, mutta kaikki se ilo ja rakkaus lapseen voittaa kaiken. Lapsi on terve, normaalisti kehittynyt kaikista vaikeuksista huolimatta. Olisi ollut kamala virhe jättää näin ihana ( ja nyt terve ) lapsi hoitamatta.
...pienestä vastasyntyneestä voidaan heti sanoa, että yhtä kärsimystä tulee olemaan ja tuskin selviää edes hengissä ja jos selviää, niin mitä vaikeimmin on vammainen. Olen kehitysvamma-alalla ja välillä tulee mieleen sitä tuskaa katsoessa, että miksi " väkisin" hoidetaan...annettaisiin luonnon valita ja ratkaista omalla tavallaan.
On kauhean helppo jeesustella ja olla hoitavalla kannalla, jos ei ole nähnyt todellisuutta...kaikki vanhemmat eivät edes halua käydä tällaisia lapsiaan katsomassa hoitolaitoksessa.
eli aivokuolemasta:
aivokuolleita ei pidetä hengissä. Piste. Aivokuolema on kuolinsyy siinä kuin sydänpysähdyskin. Mikäli henkilö todetaan aivokuolleeksi (anestesialääkärin ja neurologin toimesta), hänet irroitetaan välittömästi hengityskoneesta (aivokuollut ei hengitä itse), jonka seurauksena myös sydän pysähtyy.
Ainoastaan, jos aivokuollut on menossa elintenluovutukseen, häntä hoidetaan kuten elävää tehohoitopotilasta, jotta turvataan siirrettävien elimien kunto.
Henkilö voi kyllä olla pysyvästi tajuton, mutta silloin ei voi olla aivokuollut... pysyvästi tajutonta voidaan kyllä " pitää hengissä" ...
Kun eihän niillä normaalisti olisi mitään edellytyksiä elämään. 30 vuotta sitten tätini lähetettiin kotiin vastasyntyneiden kaksosten kanssa lausahduksella " tuskin nämä henkiin jäävät, mutta saatte ainakin viettää aikaa kotona" . Nyt ovat aikuisia, terveitäkin - muttei missään nimessä tehohoidon vaan oman elinvoimansa ansiosta.
Omani ovat syntyneet täysiaikaisina ja hyvänkokoisina, mutta keskosiakin olen nähnyt. Mielestäni pelottavan näköisiä ohuine ihoineen - enemmän linnunpoikasen kuin ihmisen näköisiä. Ja nämä kuitenkin hyvänkokoisia, alle 500g en osaa enkä halua kuvitellakaan. En pysty uskomaan, etteikö sellaisena syntyneelle jäisi joitain vikoja ja vaivoja, suuriakin. Mielekkyydestä tehohoitoon pitäisi saada päättää lääkärien - ei vanhempien. Kyllähän keskosten hoito on niin kallistakin, yhteiskunnalle...
Vierailija:
Mielekkyydestä tehohoitoon pitäisi saada päättää lääkärien - ei vanhempien.
Lapsihan jäi henkiin ja on nyt kotona. Olisko yhtä luonnotonta elvyttäminen? Yhtä luonnotonta on sitten vaikka aivokuolleiden pito hengissä, tai todella dementoituneiden vanhusten.