Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En ymmarra miksi joku haluaa vapaaehtoisesti sektion! Olen itse katilo ja nahnyt niin monta synnytysta ja sektiotapausta elamani aikana,

Vierailija
26.07.2007 |

että ehdottomasti itse valitsisin alatiesynnytyksen sektion sijaan.

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

laitettiin ensimmäisenä päivänä, siis leikkauspäivänä, lääkettä suoneen yhtenään - eikä kerrottu mitä lääkkeitä milloinkin laitetaan!

Kerran sitten satuin kysymään mitä lääkettä nyt laitetaan ja hoitaja sanoi, että tämä ehkäisee ilmavaivoja.

Muista lääkkeistä en sitten kysynyt.

Jep, minullekin tuli jonkin sortin ummetusta, leikkaus oli ma klo 9, ja edellisenä iltana kävin isolla asialla, ja seur kerran vasta ke iltana klo 23 maissa, tuon peräpuikon avustuksella. Mutta kipuja ei ollut.

Onneksi en pelännyt sektiota, ei jäänyt pelkoja tms, mutta silti ihmettelen, että leikkauksen jälkeen ei kukaan hoitaja missään vaiheessa kertonut leikkauksesta tms jatkoista yhtään mitään.

Kätilö oli kertonut miehelleni, että joku tulee keskustelemaan kanssani, mutta eipä kukaan tullut. Kaikilla oli tosi kiire.

Se jäi tästä sairaalavierailusta päällimmäisenä mieleen, hoitajien julmettu kiire.

Kun viimeisenä päivänä kysyin vauvalasta milloin pääsen kotiin, sanottiin että omahoitaja tulee keskustelemaan kanssasi. Kun hän sitten tuli, oli hän hoitaja joka ei ollut kertaakaan käynyt huoneessani!

Ja hänelläkin oli kiire... Olisiko 5min ehtinyt kanssani jutella.

Tämä kaikki tuli vaan mieleeni kun kerroit tuossa että esim ilmavaivat ovat yleisiä leikkauspotilailla. Kuulin tämän ensimmäistä kertaa vasta nyt, mielestäni minua briifattiin siellä todella huonosti. Minulle ei missään vaiheessa kerrottu millainen leikkaus oli, miten se meni tms. Ei ollut lääkärin jälkitarkastusta sairaalassa, hoitaja vain katsoi että nätti haava, hyvältä näyttää.

Huonekavereitakaan ei ollut koska olin sektiopotilas niin olin omassa huonessa ma-pe jonka sairaalassa olin.

Eli onneksi pärjäsin omillani, oli kyllä kauhea koti-ikävä ja itkeskelinkin siellä, mutta ehkä se johtui juuri siitä, että olin niin yksin, hoitajat vain juoksivat huoneeseen, kellään ei ollut aikaa. Onneksi mieheni kävi siellä joka ilta, vaikka ajomatkaa kotoa oli yli tunti suuntaansa.



26



Vierailija
22/22 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

huomaa että synnytystapa oli sektio, sen huomaa alakerran ulkonäöstä ja ahtaudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän viisi