Se on kyllä jännä yhteensattuma että samaan aikaan
kun erojen ja uusperheiden muodostuminen lisääntyy niin myös lasten psyykkinen pahoinvointi kasvaa.....
Kommentit (13)
Ja uudella kierroksella paineet siitä, että NYT kaikki menee nappiin aiheuttaa suorituspaineita-> perhe voi huonosti kun pitää todistella jotain mikä ei pidä aina paikkaansa.
Kulissien pitäminen on rankkaa..
Mikä tuo hukkumiskommentti oli? Tämä on selvä syy->seuraus juttu ja niinhän se on kun Suomessa järvet kesäsin lämpenee, että hukkumisriski kasvaa, ei siinä jäätelön kanssa ole mitään tekemistä.
Ihan on yhteiskunnan rakenteissa muutakin muutossyytä kuin tuo ero-/uusperhekuviosysteemi.
syyttäisin sitä, että vanhemmat ovat niin erillään lapsistaan henkisesti. Ura ja yksinhuoltajuus ei estä hyvää äitiyttä ja lapsen menestymistä, kuten voidaan todeta vaikka Tarja Halosen ja Anni Sinnemäen tapauksissa.
Mutta se, olivat ne vanhemmat uusiota tai ydinperhettä, mutta jos lapseen ei olla henkisesti sitouduttu. Se varmasti vahingoittaa kaikesta eniten.
Ei välitetä, missä lapset ovat ja mitä tekevät. Sitten vapaa-aika täytetään kaikenlaisilla harrastuksilla ja muulla. Aina pitää SUORITTAA sitä aikaa lapsen kanssa. Ei voida vain pysähtyä siihen arkeen ja antaa sen mennä omalla painollaan.
Siisteyskasvatus ja muu tuollainen jätetään päiväkodin tehtäväksi. Omaa lasta nähdään ehkä pari tuntia hereillä päivässä ja nekin siellä harrastuksessa sitten. Lapsia ei edes oteta perheen lomille mukaan, koska on oltava sitä omaa aikaa.
Vierailija:
Ja uudella kierroksella paineet siitä, että NYT kaikki menee nappiin aiheuttaa suorituspaineita-> perhe voi huonosti kun pitää todistella jotain mikä ei pidä aina paikkaansa.Kulissien pitäminen on rankkaa..
Hän on väkisin päättänyt, että hänen lastensa ei enää toistamiseen tarvitse kokea vanhempien (tässä tapauksessa siis äitinsä, ja heille kuulemma rakkaan ja tärkeän isäpuolen) eroa. Hän sanoo, että uhraa vaikka itsensä kunhan lapset ei joudu taas eroa kokemaan. Hänen miehensä harjoittaa sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa vaimoaan kohtaan, myös lasten nähden. Mutta ystävä väittää, etteivät lapset siitä oikeastaan kärsi, sillä he näkevät myös sen, että seuraavana päivänä (hakkaamisen jälkeenkin) kaikki on taas kunnossa, ja riidat+anteeksianto kuuluu elämään. Kulissit pystyssä, hinnalla millä hyvänsä. Surullista ja sairastakin.
Ei nämä syy-seuraussuhteet etenkin näin isoissa asioissa ole noin mustavalkoisia ja itsestään selviä.
Koko yhteiskunnan rakenne on muuttunut. MM. tehdään pitkiä päiviä hirveässä urapaineissa ja lainat niskassa, lapset unohtuvat ja seuraukset ovat tässä.
Olisi hirveän helppoa syyttää vain avioeroja ja uusperheitä. Sitä nähdään vain mitä halutaan nähdä.
mutta esim. alkoholin kulutuksella, urahakuisuudella, " oman ajan" tarvitsemisella, parisuhteen hoitamisella (=lapset hoitoon vaan jaloista pois) ei ole mitään tekemistä lasten pahoinvoinnin kanssa??
Luulen että johtuu meidän aikuisten järjettömästä itsekkyydestä. Työ, kaverit, harrastukset ja oma aika on tärkeintä, lapset jää ilman mitä tarvitsevat. Eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa onko uusperhe vai perinteinen - kaikenlaisia ihmisiä löytyy molemmista..
Kasvoin itse uusperheessä, ja lapsuuteeni ja nuoruuteni oli takuulla onnellisempi ja turvallisempi kuin useamman kaveri, koska meistä pidettiin hyvää huolta eikä meillä juotu viinaa tms. Seiska puhuu asiaa.
Sensijaan avioerot voivat olla toisinaan tosi riitaisia ja välienselvittely jatkuu pitkään. Kyllä lapsi vaistoaa äidin ja isän ongelmat ja mielialat. Itse asiassa lapsi ne vasta vaistoaakin! Joku viisas on joskus sanonut, että lapsi on kuin pesusieni, joka imee itseensä kodin tunnetiloja. Joten ei ihme jos nykyään lapsilla on pahoinvointia kun sitä on aikuisillakin paljon. Alkoholismia, masennusta ym ym. Lisäksi vielä sitä välinpitämättömyyttä, lapset sysätään syrjään, jotta päästään työelämään ja uraa luomaan.
vaan näistä pahoinvoivista lapsista suuri osa on ihan ydinperheiden lapsia.
Pahoinvointia aiheuttaa yhteiskunta ja sen paineet: paineet vanhempien työelämässä joka heijastuu vähentyneenä läsnäolona arjessa, paineet koulussa, yhteiskunnan koventuminen jne.
On tietenki osoittaa syyttävä sormi näennäiseen syyhyn eli eroihin ja uusperheisiin. Toki niissäkin on ongelmansa ja aivan liian moni eroaa aivan liian heppoisin syin, rientää uuteen suhteeseen ottamatta lapsia huomioon. Mutta nuo eivät ole se perimmäinen syy lasten lisääntyneeseen pahoinvointiin.
Yksinhuoltaja pystyy luomaan ihan yhtä hyvän ja tasapainoisen kasvuympäristön kuin ydinperhekin, usein jopa paremman.
Näen työssäni (olen ope) päivittäin näitä pahoinvoivia lapsia ja suurin syy on vanhempien läsnäolon puute ja perheen muut ongelmat. Samaa sanovat myös asiantuntijat ja tutkimustulokset.
t. ope ja yh-äiti
vaan näkisin, että kyse on laajemmasta ilmiöstä. Kulttuurimme korostaa yhä enemmän yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden kustannuksella, ja erot ja lasten pahoinvointi ovat saman asian eri puolia.
Ettekö oikeasti muka tajunneet tuon jäätelön ja hukkumistapausten analogiaa?
Lapset on väliinputoajia noissa kuvioissa