Snobit äidit leikkipuistossa

Asun Espoossa ja ainakin täällä kaikkia leikkipuistossa käyviä äitejä tunnutaan kohtelevan ihan samanarvoisesti. En minä tosin keneltäkään ole mennyt kyselemään, että asuvatko he kerros- vai omakotitaloissa, millainen auto heillä on tms. Kyllä se on kaikinpuolin henkilökemia kenen kanssa juttu luistaa tai sitten ei.

ja oikein positiivisin kokemuksin! Itse asustelin Aurinkolahden ja vanhan Vuosaaren välimaastossa, eikä kyllä kertaakaan tullut puistossa puheeksi missä kukakin asustelee!

Toiset äidit vain tuli tutummiksi kuin toiset. Yhdistävä tekijä saattoi olla vaikka lapsen ikä tai oma palkkatyö. Ihan niinkuin muissakin ystävyys suhteiden muodostuksessa.

Ihan järkyttävää tuollainen luokka-ajattelu! Minullekin on aivan sama miten muut pukeutuu, minkälaisessa aviosäädyssä elelevät jne. Pääasia että tiedän omat arvoni.

Nyt asutaan tällaisella perinteisemmällä asuinalueella Helsingissä ja ikävä on Vuosaaren puistokavereita!

Minsku

En nyt tiedä niin snobiudesta, mutta on varmasti selvä juttu, että myös puistoissa muodostuu " kuppikuntia" kuten niin monessa muussakin naisporukassa. Jos jotkut ovat vuositolkulla kotona ja ystävystyvät tiettyjen äitien kanssa, he myös jakavat päivittäin puistossa hyvin arkojakin henkilökohtaisia asioita. Ei niitä ole valmis toitottamaan heti uusille tuttavuuksille.



Itse olen aika hassussa tilanteessa. Asun ihan puiston laidalla ja lähes kaikki puistossa kävijät ovat minulle tuttuja. Välillä tuntuu, että pitäisi revetä viiteen eri suuntaan ja mennä juttelemaan kaikille tutuille. Mutta myönnettävä on, että tietyt äidit ovat " suosikkejani" , joiden kanssa jutustelu ei ole " jonnin joutavaa" vaan jutellaan ihan syvällistäkin. Juuri tällainen keskustelu on mielestäni erittäin tärkeää virikettä normaalikotipäiviin. Silloin en siis kanna hirveästi huolta, ellen nyt ehdi ihan kaikkien uusien äitien kanssa jäädä jutulle.



Mitä tulee yhteiskuntaluokkiin, niin en usko, että se nyt ensisijaisesti merkitsisi. En kuitenkaan kiellä, etteikö sillä olisi jotain merkitystä. Tottakai ihmiset, joiden elämäntilanne ja arvot ovat samanlaiset, lyöttäytyvät helpommin yksiin. Kyllä minäkin löydän enemmän juteltavaa jo työelämää nähneiden äitien kanssa, kun parikymppisten äitien, jotka eivät ole vielä opintojaankaan kunnolla aloittaneet.

Taidat olla joku meidän puistosta,niin hyvin " sytytti" ..:)



Valitettavasti se vaan niin on,ettei sitä halua kaikkien kanssa kaveerata.Eikä kyse ollenkaan ole lasten- tai aikuisten vaatetuksesta ja varallisuudesta. Puistossa ollaan aamupäivisin pari tuntia ja suurin osa ajasta menee jälkikasvun paimentamiseen,eli täytyy seurata missä se isompi viikari mennä touhuaa ja toisella silmällä katsella kuinka paljon pienempi on syönyt hiekkaa ym. Vanhojen tuttujen kanssa juttu jatkuu luontevasti ja yleensä nällä tutuilla äideillä on samanikäistä jälkikasvua.Meidän puistossa oleminen on useimmiten tosi hektistä,joten en jaksa keskittyä (eikä kiinnostakkaan) uuden äidin ja lapsen kiemuroihin..valitettavasti..eikä tähän liity mitenkään reimatecit ym.

Tietenkin asuinpaikka ja elämän tilanne vaikuttavat osaltaan jonkin verran..Esim. kevät ja kesä on pihojen ja mökkien laittamista,jolloin niistä puhutaan päivittäin myös puistossa.Välttämättä keskustelua ei synny kerrostalossa asujan ja omakotiasujan kesken tai että lomaileeko omallaan vai vanhempien/kimppamökeillä ym..Eikä siis todella ole kyse mistään kastijaosta,vaan näin se homma vaan toimii.Niinkuin esim työpaikoilla,eihän siellläkään kaveerata kaikkien kanssa.

Tulipahan sepostus..:)

;) Naiset ovat naisia, joskus tunnen itseni täysin sovinistiksi toisten naisten joukossa. En ole koskaan itse ollut sellainen nyhjäävä " äitimamma" jolla on se yksi " bestis" , jonka kanssa juttelen, enkä uusia voisi edes tervehtiä saati ottaa heitä joukkoon mukaan. Tämä on tällaista täällä Suomessa, että kenellekään ei koskaan ikinä saisi sanoa mitään, jos ei tunne tai katsotaan nenän vartta pitkin. Jos joku katsoisikin, älä välitä!



Me ihmiset olemme niin erilaisia, toiset eivät osaa/jaksa/halua tutustua uusiin ihmisiin, ovat ennakkoluuloisia noin yleisesti ottaen, vaikka ei kyse olisi merkkivaatteista tai niiden puutteesta, vaan yleisestä ennakkoluulosta kaikkia uusia kohtaan. ;) Aina ei kaikkia vaan voi, eikä tarvitse miellyttää. Mielestäni sosiaalisuus on hieno piirre ihmisessä ja on vain kivaa, että olemme erilaisia. On hyvä, että on niitä jotka uskaltautuvat heti juttusille ja toisaalta ujompiakin ihmisiä tarvitaan.





Osalla äideistä voi olla myös jo ne omat äitituttunsa, joiden kanssa mieluiten keskustellaan kahden kesken, eikä ehkä haluta juuri sillä hetkellä muita mukaan, ilman että toisessa sinänsä mitään vikaa on. Kaikki eivät enää tarvitse uusia ystäviä!



Vasta vähän vanhemmalla iällä olen itse oppinut olemaan välittämättä siitä, jos joku ei vastaa tervehdykseeni tai ei halua keskustella kanssani. Olet ehkä itsekin yrittänyt saada kontaktia, mutta älä ota sitä itseesi. Vika ei todellakaan välttämättä ole sinussa itsessäsi, kuten useat vastaavat. Eikä se myöskään ole välttämättä äidin snobiudestakaan kiinni, pikemminkin vaan yleisestä ennakkoluuloisuudesta uusia ihmisiä kohtaan. Se riski, että tulee torjutuksi silloin kun hakee seuraa on vain otettava. Eikä aina kannata ottaa siitä itseensä! Tsemppiä ja löydät varmasti mieluisaakin juttuseuraa itsellesi ajan kanssa! Olet herkkä ihminen vaistoamaan toisten tunteita ja tunnetiloja. Muista että herkkyys on myös rikkaus, jos sen osaa itse ajatella olevan sellainen ominaisuus.



t.Saraida ja tytöt 07/06 ja 08/04

siitä olen kyllä samaa mieltä että aina osa jää asemalle. Nimittäin on myös niin päin että jos omalla lapsella on uusi Reiman haalari tms, niin moni jolla ei ole varaa siihen Reiman haalariin, katsoo pitkin nenänvarttaan että taas yksi kermap**se ennen kuin mitään on juteltu. Sellaista on elämä. Itse jätän tällaiset omaan arvoonsa. Kannattaa jutella puolin ja toisin niiden fiksujen kanssa jotka eivät välitä siitä ovatko vaatteet kalliit vai halvat. Syrjintää pelkkien vaatteiden perusteella, ennen mitään puhumista, löytyy kyllä molemmin päin. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen että kalliimpia vaatteita käyttävistäkin on monilla mielipide pelkästään vaatteiden perusteella. Ihan typerää molemmin päin tuollaiset ennakkoajatukset.

(Mutta en silti hauku kermap**e tyyppisillä rumilla nimillä niitä jotka ehkä minua " syrjivät" ... )

Olen itse asunut kuusi vuotta Vuosaaren Aurinkolahdessa, jota kateelliset varmaan ajattelevat " rikkaitten" alueeksi. Tosiasiassa täällä asuu paljon asuntovelkaisia lapsiperheitä, joiden molemmat vanhemmat kyllä käyvät hyvissä duuneissa maksaakseen isoja asumiskustannuksiaan... Tavallisia palkansaajia siis.



Tunnen monia äitejä Aurinkolahdessa, enkä tunnista lainkaan yleistävää käsitystäsi snobeista äideistä! Ihan samalla tavoin lähipihoilla ja puistoissa (Mustankiven puisto, Sasekan puisto ja Lohikäärmepuisto) sitä puhutaan, mistä kirpparilta sitä kantsii ostaa edullisesti kampetta kersalle ja miten nyt tulikin laitettua päälle housut nurin päin.



Ystävyyssuhteita solmiessa taas yhteisukuntaluokka ja merkkivaatteet ei ole ollenkaan vaikuttava tekijä. Selvitätkö sinä muuten tutustuessasi, kuka on " Aurinkolahden äiti" ja kuka ei, kun tunnut olevan niin perillä kunkin osoitteesta? Et suinkaan ole itse taipuvainen luokittelemaan ihmisiä?



Tosiasia kyllä on, että äidit tuppaavat jumittumaan omiin porukoihinsa. Sillä ei ole mitään tekemistä snobiuden kanssa. Mennäänhän sitä töissäkin syömään frendien kanssa. Onneksi lapsen kanssa on helppo ryhtyä juttusille ihan tuki tuntemattomankin kanssa!

Vai että " Aurinkolahden äidit nyrpistelevät nenäänsä, jos juttukumppani onkin vaikkapa vanhan Vuosaaren tai Rastilan puolelta." Kovinpa olet seurannut tarkkaan ihmisten neniä!



Olen asunut 6 vuotta Aurinkolahdessa, joka tunnetaan " rikkaitten" alueena (lue: lapsiperheitä, jotka ovat korviaan myöten veloissa, kun asumiskustannukset ovat korkeat, tavallisia palkansaajia siis). En tunne kerrassa yhtään snobiäitiä. Meidänkin poika rahnustaa kirpparilta ostetut housut väärin päin pihoilla ja puistoissa. Aamukuudelta sitä lähdetään sorvin ääreen. Rainbow´-merkkiä syödään.



Ettet vain itse luokittelisi ihmisiä hanakasti kriteeristösi mukaan? Vai miten ihmeessä saat puistossa selville, kuka missäkin osoitteessa asuu ja kuka on yksinhuoltaja sun muuta? Minä tutustun Sasekan, Mustankiven ja Lohikäärmepuistossa ihan vaan kivoihin " pekan äiteihin" . Paremmin tutustuttaessa saattaa käydä selville tarkempi osoite.



Se paha vika meissä Aurinkolahden äideissä - minä mukaan lukien - kyllä on, että mieluusti sitä ei kaveeraa puistossa eikä muutenkaan niiden (usein vihertävän väristen) kanssa, joilla aika menee muita arvostellessa. Paremmuuden ja huonommuuden tunne on ihan itsestä kiinni.

Luulisin, että kuvittelet vain. Täällä Itä-Suomessa ei ainakaan ole havaittavissa tuollaista tai ainakaan meidän alueellamme ja leikkipuistoissamme. Hyvin ollaan yhtä pataa niin isät kuin äidit sekä lapsetkin. Olisiko omien asenteiden tarkistaminen kohdallaan? Ehkä ei voi mitään yleistää, monenlaisiahan ihmisiä tästä maailmasta löytyy, mutta luulisin kyllä, että fiksut ihmiset ei noin käyttäydy, eikä noin ajattele. Voi taas olla, että minä olenkin väärässä ja naivi, että minun ajattelumaailmaani ei tuollainen mahdu. Jonkun toisen ehkä ja nähtävästi mahtuu.

Enkä ole varmaankaan se snobi äitikään kun asun huonommalla alueella enkä käytä merkkivaatteita ainakaan pelkästään. Yhtä hyvin kelpaa halpisliikkeiden vaatteet ja käytetytkin - pääasia on käyttötarkoitus ja kauneus, siisteys ja siitäkin voi joustaa joskus jäätelön syötyään. ;)



Ainahan toki ihmiset valikoi tosi ystäviään tarkasti kuka milläkin kriteerillä, tai ehkä kriteerejä ei edes mieti. Enkä usko kenenkään (paitsi AV-palstalla ehkä) arvottavan ihmisiä oikeasti asuinalueen ja varallisuuden ja ulkoisten arvojen kautta pelkästään. Tai jos joku arvottaa, niin sittenpä arvottaa, se on hänen ongelmansa sitten.



" Itä-helsinkiläisyys" ylipäänsähän kliseenä tarkoittaa että ei olla snobeja, eikä nosteta nokkaansa kenellekään, eikä luulla olevansa toista parempia, vaan kaikki ovat samalla viivalla tuloista riippumatta. " Sulatusuunissa" kun asuu, niin pakkohan täällä on kaikkien yhdenmukaistua ja avartua suvaitsevaisemmiksi jos eivät ole ennen olleet. Muuten jää ainoaksi ja yksin. Ehkä se täysin samanhenkinen bestis on sitten ihan hyvä tämmöisille tapauksille jotka ei sopeudu tai halua sopeutua.



Ja monasti jos juttelee jonkun tutumman kanssa, niin ei siinä edes välttämättä huomaa jotain kolmatta ulkopuolista joka olis vieressä tyrkyllä juttelemaan, vaikka ei nyt välttämättä ole ollut tarkoitus sulkea ulkopuolelle mitenkään ketään. Ehkä onkin parempi siis jutella ihan muiden yksinäisten kanssa, kuin sen aina keskenään pörräävän tiiviin porukan kanssa tai sitten jos porukan jäsenet ovat yksinään, niin sitten yksitellen tutustua?

Asumme opiskelijakylässä missä näkyy paljon kaikenlaista väkeä: on yksin- ja yhteishuoltajia, luomuperheitä, ulkomaalaisia maailman kaikista kolkista, lestadiolaisia - ja mukaan mahtuu myös ihan tavallisia tallaajia. Kaikkia yhdistää lapsen saaminen tilanteessa joka ei ole ihan " normien" mukaista, eli silloin kun ei ole vielä tutkintoa, asuntolainaa ja Volvoa (no osalta löytyy jokin näistä).



Ainoat joita täälläpäin ehkä katsotaan hieman oudosti ovat perheet joiden tietävän olevan esim. alkoholiongelmaisia, ja heitäkin haluttaisiin auttaa vaikka toisaalta ei haluttaisi sekaantua muiden asioihin.



Kieltämättä hieman epäröin muuttaa täältä valmistumisen jälkeen " paremmalle" (=kalliimmalle) asuinalueelle, kun täällä on oppinut tietyn asenteen ja elämäntavan jota täysin eri elämäntilanteessa olevat perheet saattavat oudoksua. Toisaalta tulemme valmistumisen jälkeen olemaan sitä korkeasti koulutettua väkeä mutta toivon mukaan nöyrä asenne säilyy. Vaikka muuten ei olisi mitään yhteistä niin hiekkalaatikon laidalla voi aina puhua lapsista.

Minä uskon, että havainnoissasi voi olla perääkin. Aloitin itse vuosi sitten käymään leikkipuistossa ja järkytyin miten sisäänpäin lämpiävä tunnelma siellä oli. Moikkailin kaikkia, ja luulin että kaikki äidit ovat ilman muuta kavereita keskenään, mutta kukaan ei ollutkaan kiinnostunut. (Olen normaalin näköinen ja pukeudun kuten muutkin alueeni puistossa.)



Myöhemmin minulle selkisi, että ydinporukka oli käynyt puistossa jo vuosia ja tunsivat toisensa niin hyvin, ettei ulkopuolisten kanssa juttelu kiinnostanut. Olen tutustunut sitten uusiin " aloitteleviin" äiteihin ja saanut heistä tuttuja.



On tietysti luonnollistakin, että jos tunnet jonkun äidin todella hyvin, niin hänen kanssaan on mukavampi keskustelle, kun hän tietää jo jotakin taustoistasi eikä tarvitse vain säistä jutella.



Minä yritän jutella kaikille äideille, koska tiedän miten tylsää on jäädä yksin. Mutta ainahan sattuu joitakin persoonia, joiden kanssa ei vaan jaksa jutella, kun menee jutut niin ristiin, mutta en minä ainakaan pukeutumisen tms. perusteella tuttujani valitse.



No, taisi olla löpinää koko vastaukseni, mutta kuitenkin: älä välitä snobeista ja toivottavasti löydät kivaakin seuraa puistostasi.

...on selviä klikkejä, mutta mielestäni ne johtuvat enemmän siitä, että tietyt äidit ja lapset (yleensä kotiäidit, joilla on samanikäisiä lapsia) ovat ystävystyneet keskenään ja siihen on ulkopuolisen vaikea nokkaansa tunkea. Muuten en ole huomannut eroa asuinpaikan mukaan - meillä on tässä pihan ympärillä sekä tulorajallisia vuokrakämppiä että kovan rahan asuntoja (on siis todella iso piha).



Itse olen kokenut, että työssäkäyvänä äitinä on vähän vaikea päästä mukaan kotiäitijengeihin (ja samalla lapseni jää näiden äitien lasten leikkien ulkopuolelle). Mieheni valitti, että hänellä on miehenä vielä vaikeampaa kuin minulla päästä mukaan äitiporukoihin silloin, kun hän on lapsen kanssa pihassa.

Omalta osaltani voin sanoa, että meillä mies on maahanmuuttaja, mutta hyvin on silti ( tai sen takia :D ) löytynyt leikki- ja juttuseuraa puistossa sekä niin, että poika on isän kanssa puistossa tai minun kanssa, tai ollaan molemmat. Tosin luulen, että silläkin on vaikutusta asiaan, että poikamme on hyvin sosiaalinen tapaus. :D

Mä en ainakaan ole tuollaista huomannut tai sitten vaan yksikertaisesti olen niin " tyhmä" . Paljon riippuu itsestäkin, miten lähestyy ihmisiä ja tulkitsee heitä. Minä en edes tajua katsoa, onko ihmisillä merkkivaatteet vai ei (en varmaan erottaisikaan niitä aina toisistaan).



Asun pk-seudulla uudella asuntoalueella (arvostetussa sellaisessa) ja täällä ainakin on helppo tutustua muihin puistossa oleviin, vaikkakin nyt töissä ollessa ei paljoa puistoissa ole ehtinyt käymään.

Tosin itsekin odotan, että näkisi niitä tuttuja aikuisia puistossa, silloin kun siellä on. Ennestään tuttujen kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia.



Ja pieni huomautus, ei sitä tarvitse snobi olla vaikka olisi tutkinto ja Volvo (no sitä asuntolainaa ei vielä löydy). Sitä voi olla silti ihan tavallinen taatelintallaaja, ja huonosti palkattu vieläpä. Olen aina ajatellut, että tuollaisilla statusjutuilla ei nimenomaan Helsigissä ole väliä (ja etenkään Itä-Helsingissä).

Juu en tarkoittanut että asuntolaina ja Volvo tekee snobiksi, vaan että elämäntilanne on hiukan erilainen kuin jos hankkii lapset opiskelijana. =) Esimerkiksi palkkatyössä olevalla voi olla eri tavalla varaa hankkia vaatteita ja tavaroita lapsille, sekä olla varaa jäädä pitkäksi aikaa hoitovapaalle. Täällä opiskelijapiireissä " äitiysloma" voi olla vain parin viikon mittainen ennen kuin tenttikirjat kaivetaan taas esiin. =)



Kasvatusperiaatteet voivat tietysti olla hyvin pitkälti samanlainen tuloista huolimatta.

Ymmärrän, että saattaa tuntua tuolta. Paljolti on kiinni omasta asenteesta. ei toki aina. Itse en ole mikään yltiösosiaalinen ihminen eli en lähde välttämättä kauhean herkästi kenenkään tuntemattoman kanssa tekemään tuttavuutta. Toki lapset auttaa eli kun oma lapsi touhuaa jonkun toisen lapsen kanssa, tulee ehkä juteltua vanhempienkin kesken.



Oma kotiäidin urani alkaa ollaa kohta ohi ja koko viime talvi oli sellaista laskeutumista tuohon ajatukseen. Olen saanut muutamia tosi hyviä ystäviä kotiäitiyteni aikana ja minulla ei ole pitkään aikaan ollut tarvetta tutustua lähemmin kehenkään, mutta siltikin juttelen kyllä mielelläni uusien ihmisten kanssa, jos tilanne on sopiva. Myönnä itsekin, että kun joku hyvistä ystävistäni on puistossa, olen varmaankin aika tiivisti hänen seurassaan ja ulkopuolisesta kyllä varmasti vaikuttaa siltä, että porukkaan ei sovi. Emme kyllä ikinä käännyttäisi ketään juttelemaan tulevaa pois vaan ihan mielenkiinnolla otamme mukaan keskusteluun.



Ja meidän puistossa ei kyllä ainakaan katsota, onko päällä merkkivaatteet vai jotain muuta. Tuolla puistossa on juristit, myyjät, siivojat ja kaikki ihan samassa tilanteessa. Emmekä me juurikaan omista ammateistamme tai rahoista edes puhu. Eikä silläkään ole merkitystä, onko yh vaiko naimisissa tai onko aasialaista taiko afrikkalaista syntyperää.



Asun kyllä kaupungissa, jossa suuri osa tuntuu olevan muualta muuttaneita eli siksikin hyvin monelle se uutena oleminen on tuttu juttu ja ehkä siksikin ymmärrystä löytyy.

Hui olkoon, kuulostaa kyllä vähän ihmeelliseltä, itse asun Aurinkolahden puolella enkä todellakaan pidä itseäni sen " parempana" kuin esim. vanhan Vuosaaren tai Rastilan puolella asuvat, puistossa on tullut juteltua monien äitien kanssa eikä läheskään aina tule edes puheeksi missä asuu. Eikä sillä oikeasti ole mitään väliä! Myönnän kyllä että meillä oli sellainen aika tiivis porukka (Aurinkolahdesta, Rastilasta, vanhalta puolelta) jossa lapset on suht samoihin aikoihin syntyneitä ja heidän kanssa tuli useasti oltua puistoissa mutta kyllä siinä hiekkiksen laidalla tuli samaan aikaan muidenkin kanssa juteltua. :) Nyt täytyy puhua menneessä muodossa kun itse olen jo palaillut töihin joten olen vähän out puistokuvioista.



Mutta kuten monet muutkin on jo sanoneet, luulen että kyse on lähinnä siitä että tietyt äidit on tottuneet juttelemaan keskenään eivätkä sitten siinä keskittyneesti jutellessaan huomaa huomioida muita... ja uskon että mielellään juttelevat muidenkin kanssa. :)

sitä piti sanomani, että on varmasti sellaisiakin ihmisiä, mitä AP kuvaili, mutta eivät kaikki ole sellaisia. Sellaiset ihmiset jättäisin omaan arvoonsa. Älä välitä!

Itse en kiinnitä tuollaisiin seikkoihin huomiota puistossa. Meillä ei ole mitään tuttuja vakio mammatuttuja puistoissa, vaan juttelen/ juttelemme, jos meille tullaan juttelemaan. :) Itse harvemmin hakeudun juttusille. Osin siitä syystä, että äitikamuja jo on, joiden kanssa voi käydä puistossa, tai käydään koko perheellä, tai ei vaan aina ole juttutuulella, vaan haluaa vaan keskittyä leikkimään taaperon kanssa.

Mutta koen kyllä, että esim. minua ei ole arvotettu sen mukaan mitä minulla on päälläni, missä asun, tai minkämaalainen mieheni on. Poika on myös niin sosiaalinen tapaus, että sitä kauttakin tulee väkisinkin kontaktia ihmisiin....vaikka ei aina haluaisikaan. ;D

Eli kyllä sieltä puistossa tarvittaessa tai jos haluaa niin seuraa löytyy. :)

Olisiko mahdollista että tutustuminen (yleistä kohteliasta jutustelua) arvotettaisiin mahdollisiin kontakteihin, joiden osalta voisi syntyä lapsille kaveri/leikkiseuraa? Eli suht samanikäisten lasten ja usein vielä saman sukupuolisten lasten vanhemmat tulevat paremmin juttuun ja varsinkin jos asuu lähellä toista. Eli jos se ei olekaan se vanhemman ulkoinen status, vaan se lapsi/lapset joiden mukaan noihin seuroihin haetaan?



Itse juttelen aina kaikkien puistossa kävijöiden kanssa, mutta raadollisesti sanottuna enemmän sellaisten kanssa joiden kanssa on enemmän yhteistä: Siis en jaksa jauhaa iäisyyttä vauvavaiheista enää kun omat lapset ovat isompia ja kartan " huonosti käyttäytyvien" lasten sellaisia vanhempia, jotka eivät puutu lastensa tekemisiin. Pienen esikoisen vanhemman kanssa ei tunnu olevan niin paljon yhteistä, kuin jo niiden joilla se pieni on toinen/kolmas/neljäs yms. Niiden lasten vanhempien kanssa yritän sitten enemmän olla tekemisissä joiden kanssa lapseni leikkii ja jotka asuvat kotinurkilla. Näitä lapsia varmaankin lasteni tulee enemmän nähtyä jatkossakin ja itse on silloin olla hyvä jotenkin " verkostoitua" vanhempien kanssa. Eli ajattelen tutustumisasiaa usein pidemmällä aikavälillä, enkä usein hae vaan itselleni seuraa, vaan puistoista juuri pääasiallisesti seuraa lapsilleni.



Eli tälläinenkin seuranhakuidelogia voi puistoissa kävijöillä olla.