Lue keskustelun säännöt.
Onko paha juttu, jos PPH kiintyy hoitolapsiin todella voimakkaasti?
13.10.2008 |
Olen 28-vuotias nainen. Olemme toivoneet mieheni kanssa lasta jo 10v ajan, mutta turhaan. V. 2002-2006 kävimme lapsettomuushoidoissa, tuloksena 3 kohdunulkoista raskautta ja suunnattomasti henkistä ja fyysistä kipua. Nyt, kun toinen munatorvi on kokonaan poistettu ja kaikki mahdollinen kokeiltu ja tutkittu, on todennäköisyys lapsen saannille lääkäreiden mukaan n. 1%. Hoidot lopetimme helmikuussa -06 ja sen jälkeen teimme melkein vuoden lapsesta luopumisen surutyötä. Nyt koen olevani asian kanssa sinut, adoptiota kun mieheni ei halua ja itse hyväksyn sen.
Olen opiskellut lähihoitajaksi ja sitten kätilöksi. Koska kätilön töitä ei täälläpäin juurikaan ole tarjolla, emmekä halua töitten perässä muuttaakaan, aloitin työt perhepäivähoitajana joulukuussa -07. Minulla on ollut siitä asti 3 samaa lasta, toukokuusta asti neljäs ja syyskuun alusta aloitti puolipäiväisenä viides lapsi.
Nyt yksi noista alusta asti hoidossa olleista, nyt 3-vuotias tyttö, on lopettamassa hoidon ja huomaan vasta nyt, kuinka äärimmäisen kiintynyt olen kaikkiin näihin lapsiin. Itsekin säikähdin omaa tunneryöppyäni.
Nyt mietinkin, että kiinnynkö liikaa? Pidänkö tiedostamattani hoitolapsiani omieni korvikkeena? Vanhempien varpaille en ainakaan koe astuvani, vaan hoidan lapsia heidän vanhempiensa haluamalla tavalla, kotirytmiä ja kodin tavoja kunnioittaen.
Mitä te vanhemmat olette mieltä tästä asiasta?
Kommentit (6)
kun esikoiseni jäi kaksivuotiaana kotiin, kun pikkusisarus syntyi. Pph oli jo lähellä eläkeikää, mutta kyyneleet virtasivat, kun hän lastani viimeisen kerran halasi.
Minusta vanhempana on ihanaa ajatella, että myös lasta hoitava aikuinen kiintyy häneen syvästi. Joku muukin arvostaa lastamme paljon! Päiväkodissa ei helposti syvää kiintymyssuhdetta ehdi tulemaan, siksi pidän perhepäivähoitoa suuressa arvossa! Ap:lle sanoisin, että kiintymisestä ei varmasti ole haittaa, päinvastoin sekä lapset, että sinä saatte hoidosta enemmän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole silleen erityisen lapsirakas, vaikka toki OMAN lapsen haluaisikin. Siksi ei tavallaan ymmärrä tätä ammatinvalintaanikaan, koska esim. sairaanhoitajana saisin 2x enempi palkkaa. Adoptiosta on pariin kertaan syvällisesti puhuttu, mulle se olis ihan hyvä tapa saada lapsi, mutta koska mies ei halua, niin en ole asiasta nyt ainakaan vuoteen maininnutkaan. Mies suri lapsettomuuttamme tosi paljon, mutta ehkä siinä kuitenkin oli paljon surua minun puolesta, hänen mielestään kun olisin "maailman paras äiti":)
AP
mikset ala tukiperheeksi?
...itse haen kokoajan tukiperhettä, niistä on huutava pula - ja luultavasti roikun jonon hännillä vielä silloinkin, kun lapsi on jo täysi-ikäinen. Me tarvitsemme lapsen kanssa tukea, koska olen ainoa huoltaja, ylipäänsäkin ainoa aikuiskontakti lapselle (ellei päiväkodin hoitajia lasketa). Toivoisin, että voisimme joskus löytää tukiperheen, joka jaksaisi välittää lapsesta, olla hänen kanssaan, ja että suhde olisi pitkäikäinen.
Olen itse ollut hyvin lapsirakkaalla perhepäivähoitajalla, joka ei itse voinut saada biologisia lapsia, mutta yksi adoptoitu oli. En ennen viestiäsi edes tullut ajatelleeksi, että kiintymys meihin saattoi liittyä juuri häneen omaan lapsettomuuteensa.
Hoitolapsena kokemus hoitajasta, joka on aidosti kiintynyt ja välittää oli erinomainen. Vielä näin aikuisenakin muistan häntä lämmöllä eikä yhteydenpito ole katkennut vieläkään. Hän on yhä minulle (ja vanhemmilleni) lähes omaa perhettä. Eli hienoa kuulla, että tuollaisia hoitajia on muitakin.
Häneltä meni taju tajuta, kenen lapsesta oli kyse. Jouduimme lopulta hakemaan lähestymiskiellon. Pelottava kokemus!
pph
p.s. miksi miehesi ei halua adoptoida?