Mul on vissiin joku kriisi menossa kun tuntuu etta mies ei ole se oikea ja koulutus ei ole se oikea ja tyo ei ole se oikea ja itse olen hukassa itseni kanssa.

Vierailija:

mulla ei ole autoa, ei taloa, ei avioliittoa tms. Enkä moisten perään haikaile. En kuitenkaan aio alistua elämään tyydyttämätöntä elämää vain siksi, että av:lla jonkun mielestä se on arkea ja se kuuluu asiaan.

Ihminen voi opiskella läpi elämän, siitä on vain hyötyä. Teen töitä, hoidan lapseni. Materiaa en ole kasaamassa, raha ei kiinnosta. Teen töitä muiden hyväksi ja opiskelen lisää helpottaakseni heidän olojaan.

Olen ollut vuosia jo hukassa. Mistähän yleensä sais sitä kipinää, että edes alkais jotain muuttamaan??? Itsestä olis ainakin hetimiten aloitettava, ihan inhottaa katsoa peiliin. En tunne itseäni ollenkaan sisältä enkä ulkoa.



Päätös on, että aloitan jotain nyt heti kun mies palaa lomilta. tähän elämään on tultava muutos. Omaa aikaa mä tarviin ja jotain muuta tekemistä ku tää ainanen kotona olo ja lasten kanssa oleminen vaikka mieli on aivan muualla. Ei vaan tiedä misten aloittais....