¤¤¤SyysSissien¤¤¤alkuviikko

...kuinkahan sais nuo ikiliikkujat päikkäreille. Eivät oo nukkunu päikkäreitä enää vuoteen paitsi auton kyydissä. Saisvat nyt sen verran aatella ryytynyttä äitiään että ees vartin hiljaisuus.....



Masu on valahtanu silmin nähden alas, on hirveen läski olo :o( ärsyttää kun reidet hyllyy ja kaikki on huonosti. Lasken päiviä että pääsee taas kirmailemaan ilman roikkovatsaa. Vauvan luulisin olevan rt:ssa, mutta neuvolassa on sanottu joka kerta että on pt:ssa. Tai viime lekurin tarkastuksessahan ei löytyny päätä joten ei ottanu tarjonnasta kantaa. Kuinka usein te käytte neuvolassa? Mua vähän huolettaa kun mulla on neuvola 3 viikon välein, tarjonnasta ei varmaa tietoo, painoarvioista puhumattakaan. Pieniä lapsia en ole saanu koskaan aikaseks, eka perätilassa syntyny oli 4 kg ja seuraava normaalisti syntyny 4,7 kg. Ihan oikeesti: haluaisin tietää missä mitoissa nyt mennään! Tuntuu että mun huolehtiminen ei kiinnosta ketään...pitäis olla diabetes tai jotain jotta pidettäis huolta....



Johan tuli urputettua, sori :o) sit iloisempia juttuja.

Lauantaina tuli rouviinnuttua oikein virallisesti ja hääpäivä meni tosi mallikkaasti! Kolmisenkymmentä ihmistä oli kutsuttu grillaamaan ja saunomaan mökille mun synttäreiden varjolla, joten vieraat olivat pukeutuneet farkut/verkkarit/sortsit-tyyliin. Hämmennys olikin sit suuri kun pappi asteli paikalle, kaikki katteli noloina vaatteitaan ja kuului jupinaa " mä lähen kotiin.." meidät sit vihittiin siinä mökin terassilla lokkien kirkuessa taustalla, koiranpentu nukkui jaloissa ja nuorempi tyttö istuskeli miehen jaloissa. Keli tosi nätti ja ilta-aurinko kultasi maiseman. Seremonian päätökseksi soitettiin cdltä johanna kurkelan " Sun särkyä anna mä en" . Sit vapaata grillailua ja saunomista, illan istumista. Hääpukuna mulla oli viininpunainen, hieman kiiltävä pitkä mekko, lapsilla vaaleammat viininpunaiset mekot ja kimppuna mulla oli iso auringonkukka, lapsilla pienemmät auringonkukka/harsokukka-kimput. Ensijärkytyksestä selvittyään ihmiset oli tosi ihastuneita juhlien ideaan, nauroivat lähinnä että eipä oo ennen tullu oltua häissä verkkareissa :o) juhlat sinänsä tosi rennot, kaikki oli leppoisalla kesämielellä eikä kellään ollu kiire mihinkään. Hyvin on pienellä kylällä juttu levinny, puolitututkin on tullu onnittelemaan ja kehumaan ideaa...



Tilaisuus sillein meidän näköinen, itse avioidun toistamiseen ja mies on maansiirtoyrittäjänä kaikkee muuta kuin kraka-ihminen. Ja sormuskin mahtui vielä hyvin sormeen, sain vihkisormukseksi kalevalakorun filigraani-sormuksen (kaupunkisormus)



Että tällainen viikonloppuvuodatus. Lähetään ylihuomenna häämatkalle........ PUUHAMAAHAN :o) ollaan yksi yö hämeenlinnassa (en ole käyny koskaan) ja käydään toisena päivänä asuntomessuilla ja toisena puuhamaassa, järjestys kelistä riippuen.





Sairaalakassista, mitä muuta pakkaatte:



-vaatteet itelle ja vauvalle kotiintuloa varten

-imetysliivit ja liivinsuojat

-hammasharja ja -tahna

-hiusharja ja deodorantti (itse diivailen ripsivärillä:se mukaan ehdottomasti)

-ristikkolehti ja kynä

-puhelimen laturi





Jatkakaahan listaa!

Reipasta loppuviikkoa toivottelee rouva ;o) tonttis ja sahara

Ja sairaalakassiin lisäisin:



- peseytymisvehkeet

- huulirasva

- perusrasvaa itselle

- muutama ponkkari

- kamera(!)

- neuvolakortti (yllätys yllätys)



Jatketaan taas paremmin näpyttelyä, nyt lähdettävä kauppaan :)

Ensinnäkin onnea rouviintumisesta. Meillä kävi vähän samalla tavalla kun veljen ensimmäinen lapsi kastettiin ja samalla sitten kävi ilmi että heidät myös vihitään. Olihan kummitädillä nyt sentään kolttu päällä, mutta minulle joka en rakasta yllätyksiä vaan elämän pitää olla hallittua ja kontrollissa tuo oli aika iso shokki. Mutta toivuttu on :)

Meilläkin tosiaan esikoinen oli painoltaan 4750 joten olen nyt joka neuvolassa jankuttanut tuota painon seuraamista. Viimeksi nuori lääkärilikka vaan totesi että katsotaan tarjontaa sitten siellä viimeisessä lääkärissä. Juu, onhan se tarjontakin tärkeä mutta minä haluan myös kokotarkastukseen. Yläkäyrillä mennään tämänkin kanssa nimittäin. Eli nyt me likat sitten vaan joka välissä vaadimme vielä pääsyä ultraan/synntystapa-arviota. Ja jos muu ei auta niin sitten pitää varmaan marssia meikäläisen Jorviin ja sinun omaan sairaalaasi ja ollaan lähtemättä pois ennenkuin katsovat missä mennään :) Se on kuitenkin hirmuinen riski sekä lapselle että äidille jos vauva on joku viisikiloinen. Silloin on tosi pienestä jo kiinni että jotain voi mennä pieleen. Se 4d ultran lääkäri onneksi kirjoitti minulle dokumentin että seurata ja ultrata pitää- toivottavasti auttaa edes vähän taistelussa kunnallisia hoitotoimenpiteitä saadakseen.

Pidetään peukkuja että saamme vielä kokoarvio ultran ja kaikki menee loppuun asti hyvin.

t: Typykkä myöskin maansiirtäjän muija :)

Myös minä lukeudun *ripsivärin kannattajiin, ilman sitä näytän kuolleelta ja viimeksikin olin tasan sen päivän ilman kuin tyttö syntyi. Seuraavana aamuna aamupalaa haki jo tällätty äitee ja siskoni tuumi että olen varmaan maailman turhamaisin ihminen :)

Minulla mukana oli myös oma *vesipullo ja jotain mukavaa syötävää eli *lakua. Ja muistaakseni myös jotain *lukemista, yön pitkinä tunteina oli mukava lukea jotta sai jotenkin ajan kulumaan. Olin huoneessa jossa oli neljä muutakin ihmistä joten jatkuvaa kohinaa riitti enkä saanut nukutuksi juuri lainkaan. *Korvatulpat voisi olla myös hyvä jos vauva on vauvalassa hoidossa ja haluaa todella hetken edes nukkua ihan rauhassa.

Onneksi toisen synnyttänyt pääsee ehkä nopeammin kotiin jos kaikki menee ok. Yhtään enempää yötä en aio siellä olla kuin on tarpeen vauvan kannalta.

Jorvista ainakin sai sitten kaikenlaista muuta mitä tarvitsi, särkylääkettä, rintakumin, vauvalle tutin, rasvoja, ruokaa tietenkin jne. Ja jos matkat ei ole pitkät niin ehtii se isikin niitä toimitella. Ei kai pakollisia ole muuta kuin synnyttäjä ja neuvolakortti.

t: Typykkä, varsinainen listakuormittaja tänään näköjään. Toivokaa Espooseen aurinkoa niin pääsette minusta eroon :)

Heippa vaan kaikki syyskuiset,



ollaan taas kotiuduttu mökiltä ja olen yrittänyt kahlata pinoa läpi. Onneksi kaikki ovat luultavimmin vielä yhtenä palana. Pirkka-lehdessä oli muuten juttu keskosesta ja olipas koskettava, tosin en vielä kokonaan lukenut.



Tonttikselle kovasti onnea siviilisäädyn muutoksesta. Kuulosti ihanalta tuo teidän yllätysjuhla! Olisin tykännyt kyllä myös sekä juhlijana että juhlittavana.



Typykkä, tsemppiä kovasti kotiin. Koetahan vähän koulia miestäsi ennen vauvan syntymää. Sinä olet sitten niin kiinni vauvanhoidossa, että tulee muuten shokkina miehellesi ja esikoiselle, kun ovat väistämättä enemmän kaksin touhuamassa. Ja jos olet käymässä lähiviikkoina vaikka latokasken asukaspuistossa, ilmoittele, niin voitais treffata tyyliin " neilikka rinnuksessa" ...



Omaan napaan kuuluu ihan hyvää. Vauvan pitäis olla ihan raivotarjonnassa, vaikka sitä onkin tosi vaikea tsekkailla. Hemppa oli laskenut ja rupesin syömään lisää rautaa ja siirsin raudan ottamisen keskelle yötä, että imeytyis paremmin kun ei ole häiriötekijöitä.



Mies lähtee perjantaina viideksi viikoksi reissuun, mutta olo on suht rauhallinen asian suhteen. Parisuhteelle loma on tehnyt ihan hyvää.



Sairaalakassiin lisäisin kurkkupastilleja (jos ääni käheä, niinkuin mulla on ollut...) ja muuta namia, erilaisia juomia synnytykseen ja muutaman naistenlehden.



Mutta nyt kotihommiin, joita riittää! Mulla olis kauhea sisustus- ja laittamisvimma, johon valitettavasti tarvii aika paljon miestä avuksi. Mutta jotain on saatu aikaiseksikin!



Pärjäilkää ja kaikille säteitä jotka saavat vauvat kääntymään raivotarjontaan!!! =)



apinaemo 33+3, hui!

Itse kassiin otan vielä muutaman parin omia sukkia. Esikoisesta totesin, että ainakin porissa oli niin hirveitä sukkia, kun mun jalat hikos niissä ihan hirveesti. Eli mielummin otan omat, kuin haistelen varpaitani... ;D

Enpä malttanut olla osallistumasta keskusteluun, neiti 1 v ja 2 kk nukkuu vielä sopivasti päikkäreitään, joten ehtinen muutaman sanan vaihtaa tästä vauvan koko-asiasta. Vaatikaa neuvolasta, että kokoa seurataan. Sanokaa, että pelkäätte synnytystä. Niiden pitäisi ainakin siihen reagoida vaikka resussit kuinka ovat tiukilla.

Minä odotan viidettä lastani ja kaikki ovat olleet hyvänkokoisia (jopa kaksoset). Nuorimmaiselta verensokereita piti seurata..paastoarvoa erityisesti. Tyttö syntyi rv 40+1 ja painoi 4580 g. Synnytyksessä murtui vauvan solisluu..onneksi VAIN solisluu sillä alussa epäiltiin olkahermon vaurioituneen (erbin pareesi). Pienen vauvan käsi oli aivan veltto, eikä hän voinut sitä itse kannatella..hoitaminen oli aluksi hankalaa, mutta tosi nopeasti murtuma kyllä sitten parani. Tässä viimeisessä raskaudessani verensokerit ovatkin sitten olleet aivan sekaisin (varmaan pieni väli raskauksilla, ikä ja ylipaino tekevät tehtävänsä) ja olen päässyt äitiyspolille erityisseurantaan. Vauvan kokoa tarkkaillaan erityisesti koska sokerilla on tapana kasvattaa vauvaa entisestään. Viimeksi äitiyspolilla käydessäni kokoarvio rv 32+5(muistinkohan viikot oikein?) olikin jo 2,7 kg ja samaa tahtia jos masuasukki kasvaa, niin tulee olemaan kooltaan kuin siskonsa eli yli 4,5 kg. Olen joka välissä kertonut, etten halua vauvan vahingoittuvan synnytyksessä ja olen saanut tingattua lekureilta lupauksen että viimeistään rv 38 tehdään jotain eli synnytystä aletaan käynnistelemään tai sovitaan leikkauksesta. Viimeksi lekuri puhui, että joskus raskausdiabetesäideille tehdään aktiivista koon seurantaa ja jo viikolta 36 käynnistellään synnytystä, jos vauvan keuhkot näyttävät kypsyneen. Teidän tapauksessa ei tainnut olla kyse raskausajandiabetes, mutta silti kehottaisin tivaamaan neuvolasta vauvan koon seurantaa. Kysykää, että kuka kantaa vastuun jos jotain sattuukin suuren koon vuoksi eikä teidän pelkoja ole otettu huomioon. Kokoarvioon ja synnytystapa-arvioon pitäisi kyllä päästä äitiyspolille ihan kohtuudella. Olkaa vaan tiukkoina!



Ja galluppejakin oli mm. raskautumisesta...ekaa yritettiin n. vuosi, sitten oli keskenmeno ja siitä vuoden päästä olinkin tuplaraskaana. Ajateltiin, että lapsiluku oli täys :o) Kohtalo(ko?) päätti toisin, sillä olinkin yllättäen raskaana 2005 ja neiti syntyi 05/06 ja nyt ehdittiin iltatähden kaverista vaan puhua, että tulee jos on tullakseen ennen kuin minä täytän vuoden päästä 40 v., niin olinkin jo raskaana. Noh..ehkä me tämän vauvanhoidon ja lisärakentamisen keskellä pari kertaa oltiin yhtäaikaa sängyssä hereilläkin ;o)



Ja kaikille antaisin sellaisen vinkin, että kannattaa hoitaa sitä parisuhdetta nyt ENNEN KUIN uusi vaavi tulee " sotkemaan" kuvioita. Koskaan ei voi liikaa satsata aikaa toiseen ja kun parisuhde voi hyvin, koko perhe jaksaa paremmin sitten tiukkoinakin aikoina. Rohkeasti " isommat" vaan hoitoon isovanhemmille, kummeille tai sukulaisille ja viettäkää aikaa yhdessä muutama hetki. Yhdessä tekeminen voi olla ihan mitä vaan; elokuvissa käyntiä, käydään ulkona syömässä, konsertissa, tai ihan vaan kotona oleskelua; toisen hellimistä, yhdessä voi tehdä hyvää ruokaakin, rentoutua saunomalla rauhassa.



Mukavia heinäkuun päiviä kaikille syyssisseille!



Kaylight rv 34

Joo, minä ainakin olen yrittänyt pitää mölyä tuosta koon seuraamisesta alusta lähtien. Se on vähän hankalaa kun melkein joka kerta on ollut eri ihminen käsittelemässä. Ehkä nyt helpottuu kun oma ihminen on ensi viikolla taas on ruodussa. Kovasti kyllä nyt heti alkuun pahoittelivat että esikoinen pääsi läpi niin monen ihmisen seulasta koonsa kanssa. Tuota Erbiä se Felicitaksen tohtori pelkäsi, siitä voi tosiaan tulla jopa elinikäiset vammat kun hermot eivät kädessä toimi oikein. Ja se että viimeksi käänneltiin olkapäitä oli kuulemma varoitusmerkki siitä että ulos tuleminen oli jo aika tiukalla. Meillä oli vauvan kokoarvio nyt 25+ viikolla jo 1,1 kiloa ja jos (ja kun) jatkaa tällä käyrällä niin on laskettuna päivänä vähintään 4,5 kiloinen eli huoleni ei ole turha. Tosin onhan niitäkin ihmeitä käynyt ettei kasvu ole jatkunut samaa tahtia mutta isolta tämä vauva tuntuu jo nyt. Viimeksi esikoinen oli 38+ viikolla nelikilonen ultrassa johon pääsin sen vuoksi ettei tiedetty miten päin vauva mahassa on. Ja alta kahden viikon päästä siis 4750 eli kyllähän tällä kaavalla katsoen voisi olla jo tuolloin 38 viikolla valmis tulemaan ulos koonsa puolesta.

Eiköhän asia selviä ensi viikolla neuvolassa. Verensokerit oli meilläkin kohdallaan ja painoa ei ole tullut kuin viitisen kiloa. Lähtötilanteessa minä olen 168 cm ja reilut 60 kg joten satun vaan kantamaan geenejä joilla tehdään isoja lapsia enkä voi sille mitään. Mutta on siitä isosta koosta etujakin, yritetään muistaa kuitenkin se. Se Pirkan keskosjuttu oli vallan hirveä eli mieluummin iso kuin pieni :)

t: Typykkä ja Hermis huomenna 32 vkoa