Sanna Saarijärvelläkin oli sitten kiire viedä vauva hoitoon että pääsee juhlimaan..

2vko hoidossa alle vuoden ikäisenä kun vanhemmat olivat ulkomailla (pakollisista syistä) ja enkä koe, että siitä mitään suurempaa traumaa olisi jäänyt... Joten jos alle vuoden ikäinen on yhden yön hoidossa niin en tiedä onko se nyt niin kauhea rikos... Ei kenenkään tarvitse olla mikään yliäiti, jos tuntuu, että tarvitsee hetken hengähtämiseen niin ei siitä minun mielestä tarvitse huonoa omaa tuntoa potea.

No katsoo vaan, millaiseen sitoutumiseen ja perhe-elämään he aikuisena kykenevät. Eivät kaksiseen.

Ihmiset oikein massoina pettävät ja eroavat ja käyttäytyvät, kuin mitään rajoja ei olisi ja kukaan ei välittäisi ja se ei johdu mistään?

Ei ainakaan siitä, että heillä on arvet siinä kohdassa, missä pitäisi olla kiintymyssuhteiden perusta? Ei tietenkään...

nykyään kaikki pettää ja erota, olivat sitten millä luvulla hyvänsä syntyneitä...

Ihmisiä ne on äiditkin jopa julkkikset.

nykyään ihmiset masentuu enemmän kuin ennen ja lapset huostaanotetaan enemmän = siinä on perää että jos vauva erossa äidistä saa trauman.

kyllä ne lapset isääkin tarvii siinä missä äitiäkin. yhtä hyvä niiden on olla on kyseessä kumpi tahansa. ja mitään traumoja jää jos on hoitamassa joku muu kun äiti. itse voisin hyvinkin jättää vauvan yön yli isinkans,hyvää hoitoo saisi. mutta itse kärsisin ikävästä. vauva on tyytyväinen kunhan kokee olevansa turvassa ja saa ruokaa ja kuivan vaipan..sanovat muut mitä tahansa.

Omat lapset on olleet pienestä asti mummolassa yökylässä, eivätkä varmaan ole mitään traumoja saaneet. Enkä ole saanut itsekään, vaikka minut kuulemma jätettiin mummolle hoitoon jo 2 viikkoisena olosuhteiden pakosta.

Enemmän minua ihmetyttää äiti, joka ei kykene irtautumaan lapsestaan hetkeksikään, kun " tulee niin ikävä" . Siis yhdessä illassa/yössä?? Ja isiin ei näköjään luoteta pätkääkään, vaikka vauva olisi isällään niin heti ollaan selittämässä, mutta kun ÄITI on lapselle se tärkein ihminen... Eiköhän se ole niin, että vauvalle tärkeintä on saada ruokaa ja huolenpitoa, ja sen voi hyvin tarjota joku muukin kuin äiti. En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista äitiyden ylistystä, että 18 vuotta lapsen saamisen jälkeen ollaan sitten 24/7 lapsen kanssa, ettei se vaan saa traumoja...

mummo on 67v ja vaari 76v. varmaan heidätkin on jätetty vauvana ilman äidin hoivaa.

Kun äitiä hoisi vauvana mummonsa paljonkin, kun äitinsä (eli minun mummoni) oli usein sairaalassa.

Taitaa olla alkoholisti...

Veljen vauva on ainakin niin rauhallinen ja vähäitkuinen (vähän vajaa 2 kk), että en ihmisi vaikka menisivätkin pilettämään joskus. Maitoa vaan kaappiin ja avot. On niin kiltti pikkuvauva.

Taas nämä tuomion torvet. Kaikkia ei kiinnista rentoutua kodin ulkopuolella. Ei 15-vuotiaana, kakskymppisenä, kolmekymppisenä, viiskymppisenä. Mut toiset on sosiaalisempia. Eikä se sosiaalisuus siihen lopu että tulee äidiksi.

Ja voiko nyt kukaan ihan tosissaan väittää että jos äiti on sosiaalinen, kaipaa vaikka aistikasta hetkeä ravintolassa miehensä kanssa tai nautiskella viiniä tyttöysävien kanssa murheita ja iloja jakaen, että hän ei siis rakasta vauvaansa tai että vauva ei olisi hänelle silti kaikki kaikessa?

Ette te voi olla tosissanne????



On olemassa tutkimuksia siitä, että sosiaalisten äitien lapset pärjäävät elämässä paremmin kuin epäsosiaalisten. Ja jos aikuinen ihminen kuvittelee että hänen pitää olla 24 tuntia vuorokaudessa kiinni vauvassaan, on sosiaalinen kehitys kyllä hieman ettenkö sanoisi horjuvaa..

Eikä siinä ole mitään pahaa jos haluaa jakaa elämänsä pelkästään perheensä kanssa tai viettää sosiaalisen elämänsä vain lapset esiliinanaan, mutta ei sekään ole mikään todiste siitä, että olisi jotenkin parempi äiti kuin muut. Tai että rakastaisi lastaan enemmän kuin äidit jotka kaipaavat tilaa myös omille ajatuksilleen. Joita ei pahemmin hiekkalaatikolla ajatella.

" Kerroppa sitten mitä tapahtui ennes vanhaan Suomen lapsille, minut laitettiin vuonna 1968 2½kk ikäisenä hoitoon, kun äitini kävi töissä. Samaten myös useassa maassa tuon ikäiset

ovat hoidossa, kun äiti menee töihin."



Minä uskon että tällä reseptillä kehittyy tunneköyhiä tai ahdistuneita ihmisiä joista tunneköyhät kohtelee omia lapsiaankin samalla lailla. Etenkin ulkomailla tuntuu sellaisia olevan oikein urakalla, lapsiakin retuutetaan kuin eläimiä ja ajatellaan ettei niillä ole mitään tunteita. Osa tuntuu ajattelevan niin täälläkin. Eläimetkin kärsivät jos ne erotetaan emosta hetkeksikään eikä oloa paljon helpota vaikka muu lauma olisi läsnä.



80-luvulla alettiin jo lapsia kohtelemaan eri tavalla ja äidit jäivät äitiyslomille, nyt siitä ikäluokasta löytyykin jo paljon tervejärkisiä ihmisiä jotka kantavat vastuun itsestään ja ympäristöstään. Osa tosin on vapaan kasvatuksen lapsia jossa on menty jo liiallisuuksiin.



Vaikka tässä yleistänkin, tiedän että löytyy poikkeuksiakin jossa asiat ei ole yhtä huonosti vaan on kasvanut ihan tervejärkisiä ihmisiä. Tunneköyhät tosin eivät tunnista itsestään sitä puolta.

niitä kersoja jos ei ole 100% läsnä lapselle!? itselläni 7kk..hoidossa ollut muutaman kerran 1-2h mummolla. en vieläkään jättäisi noin pientä yöhoitoon vaikka ihan hyvin jo pystyisi kun nukkuu yöt hyvin. ei, periaatteestakaan en!

Vierailija:

niitä kersoja jos ei ole 100% läsnä lapselle!?!

Meillä on 2 alle 3- vuotiasta lasta. Lapset on hoidossa.

Viihteellä kävin esikoisen synnyttyä kun lapsi oli 2 kk ikänen, kummitäti oli meillä kotona. Imetin, luovutin maitoa sairaalaan ja lapsi joi myös pullosta ja tutti kelpasi. Ihan perus setti.



Nro 5. n viesti loukkasi, onko rakkauden määrä todellakin oman elämänmenojen jättämisen mukaan laskettava summa?? Minäkin " hylkäsin" lapseni hoitoon kun nuorempi lapsi oli 10 kk ikänen.



Lapsi pärjää elämässä vaikkei äidin kanssa olekaan, ajattele jos kuolet! Silloinko vasta poissaolosi on hyväksyttävää, tai jos sairastut ja joudut sairaalaan. Muulloin lapsen eteen pitää kaikki menot jättää. Entä jos lapsesi tulee 16- vuotiaana vanhemmaksi? Haluatko että hänen pitää pukeutua mustiin ja vaan istua kotona? Olet nyt vanhempi, joten sun ei kuulu enää haluta mennä minnekään? Miksi vanhemmat ihmiset käy lavatansseissa? Miksi ei voi mennä diskoon jos ei lavatanssit kiinnosta?



Lapsen kanssa vietetty aika ratkasee. Se jos lapsi on hoidossa ja töitten jälkeen ei vietä aikaa lapsen kanssa on pahempi kuin se että kotona oleva äiti käy vetämässä lärvit ja lapsella on HYVÄ hoitaja.

Itselleni mieheni on vanhempi siinä missä minä. Halusin että isä kylvettää esikoisen ekan pesun ja vaippoja vaihtaa paremmin kuin minä. Miksi isää pidetään vahtijana? Hän on isä, ei vahti. En minäkään ole vahti vaan äiti. Siihen kasvaa nopeasti: olet keittiössä ja tiedät mitä lapset tekee olkkarissa..



Äidin tarttee antaa periksi lapsestaan, ei se tarkoita että rakastaa enempi jos on kotona ekat 3 vuotta lapsen elämästä jos tuttu vie 10 kuisen hoitoon.

Miksi miehistä ei ajatella näin? Miksi mies saa isänä mennä mutta äiti ei? Miksi isä voi mennä töihin mutta äiti ei? Luuleeko joku ettei isään satu kun laittaa ovea kiinni aamulla kun äiti jää lapsien kanssa kotiin nukkumaan? Se on helvetin upea mahdollisuus ja etuoikeus joka suomalaisilla on että voi olla kotona vuosia! Mutta mitään se ei kerro rakkauden määrästä. Päinvastoin, ihmettelen ihmisen tarvetta jos on kotona 247 ja puhuu jotain miten se kertoo rakkaudesta.

Ja jos isä on paljon vauvan kanssa muutenkin niin miksei isä vois olla vauvan kanssa, ei joku kerran pari viikossa vieraileva ihminen.

Katsokaas av-ämmät, kun kaikki ei ole katkeria yh-ämmiä, vaan löytyy mies ;)

olikin taas katkeroituneiden äitien tapaaminen...ja pois...viihteelle...