Aaarrrggghh! Olen tavannut sielunveljeni! En kuvitellut sellaista olevankaan mutta nyt tiedän.

mietin tässä vaan... itse tuskin voisin..

Hän on aina ollut sellainen arkisen turvallinen. Alusta saakka tiesin että häneen voin luottaa ja hänen kanssaan on turvallista ja hyvä olla.



Ja tuntuu toisaalta että " jokin voima" kiskoo minua ja tuota sielunveljeä erilleen. Siis sellaisia pieniä tilanteita... joskus kun olisin tahtonut puhua enemmän ja menin sinne mistä hänet oletin löytäväni niin poikkeuksellisesti hän ei ollutkaan siellä. Samantapaista muutamaankin kertaan.



Olen joskus itseksenikin miettinyt että ehkä sen on tarkoitus näin. En vaan keksi mitään selitystä että miksi. Ja mikä tehtävä tuolla sielunveljelläni oikein on elämässäni ja miksi en voinut häntä koskaan lähelleni saada vaan olosuhteet pakottaa olemaan erillään?



Välillä taas tuntuu etten usko koko kohtaloon vaan kaikki on mielettömän huonoa tuuria.



ap

Ehkä hän on sinulle sielunveli, mutta sinä et silti ole hänelle sielunsisko. Jotkut miehet todellakin vain nauttivat siitä, kun saavat naisen makaroniksi, mutta se on heille kuitenkin vain leikkiä, jota he kyllä saattavat jatkaa vaikka vuosia.

Tuo mies oli mm päivitellyt yhteisille tuttaville sitä että sen kerran kun hän rakastuu ja luulee löytäneensä sen oikean (minut) niin tietysti hän onkin varattu. Oli tuskaillut että ei oo helppoo...

Myös ilmeet eleet, ymmärrys välillämme, ilmaa vois leikata...



ap

oma mies on ok-tyyppi. Ihana, kiltti ja turvallinen. Loistava isä, tasapuolinen kumppani.

Mutta mitään räjähtävää hänessä ei ole.

yhdessä ollaan oltu 11-vuotta.



Sitten vastaan tuli mies joka oli tulta ja tuppuraa, on vieläkin. Ensi katseesta olin myyty. Ajattelin tämän tahdon elämääni.

Siellä hän onkin.

Häneltä saan ne parhaat palat, hän on oiva ystävä.

Vierailija:

oma mies on ok-tyyppi. Ihana, kiltti ja turvallinen. Loistava isä, tasapuolinen kumppani.

Mutta mitään räjähtävää hänessä ei ole.

yhdessä ollaan oltu 11-vuotta.

Sitten vastaan tuli mies joka oli tulta ja tuppuraa, on vieläkin. Ensi katseesta olin myyty. Ajattelin tämän tahdon elämääni.

Siellä hän onkin.

Häneltä saan ne parhaat palat, hän on oiva ystävä.

Mielestäni en petä

Pohdit asiaa ilmeisen tosissasi, joten kerronpa oman kokemukseni.



Olin avoliitossa oikein mukavan ja ihanan ihmisen kanssa, kunnes jyrähti. Tapasin sielunveljen ensimmäisen kerran unessani. Se oli toistuva, jatkosarjis uni, jossa keskustelimme, kävimme läpi toistemme kuulumiset ja lopulta rakastelimme. Tiesin ihan tarkkaan, miltä tämä kyseinen heebo näyttää esim. alasti, ennen kuin siis olin koskaan edes virallisesti tavannut häntä. Mielessäni leikkisästi ajattelin, että koskahan me oikeasti tavataan.



Ja niin kävi, että tapasimme. Ihastuimme, vaikka olimme molemmat varattuja. Vietimme yhden villin illan yhdessä, ja siitä illasta muistan suudelman, joka on tähän astisen elämäni uskomattomin. Se oli täydellinen uppoamis-ajantajunkatoamis-ekstaasi-suudelma, jonka jälkeen molemmat sanoivat yhtä aikaa: " Oho!"



Kun kerroin ystävälleni, että olen kohdannut kyseisen henkilön, hän (hieman selvänäköinen tapaus tämä ystäväni) sanoi, että jo oli aikakin. Hän olikin odotellut, milloin kerron tavanneeni ko. henkilön, sillä hänen mielestään me olemme ihan samannäköisetkin.



Tästä salamaniskusta ei seurannut sen vakavampaa, kuin että avoliittoni rikkoutui, ts. sain voimia lopettaa sen ja lähteä etsimään omaa, todellista tietäni. Samalla aloin tutkia itseäni, ja siitä kiitän sielunveljeäni forever. Salamaniskumies liihottelee aivan toisenlaisessa maailmassa kuin omani, emme ole missään tekemisissä, mutta joskus seuraan hänen elämäänsä netistä... hehe. :)



Sen jälkeen olet tavannut toisen ja kolmannenkin sielunystävän, mutta heillä kaikilla on ollut minulle erilainen opetus/viesti.



Minun oma paripuoliskoni, jonka toiveet vastasivat omiani, löytyikin sitten toisesta maasta ja hänen kanssaan minulla on nyt ihana perhe. Ei samanlaista ukkosen jyrinää ja salamointia, mutta paljon realistisempaa ja toimivampaa elämää.

Eli ehkä sinunkin kohdallasi tämä voimakas tunne pakottaa miettimään omaa elämää ja sinua itseäsi sen sijaan, että heittäytyisit nyt avioliittosi ja perheesi vaarantavaan parisuhteeseen. Elämä järjestää testejä, joskus ansojakin, ja meidän on osattava niistä luovia. Voimia! ;)

Oikeastaan tuo henkilö saakin minussa aikaan sellaisen itseksi tulemisen tunteen ja sellaisen että pitäisi etsiä omaa tietään. Ehkä elän nyt liiaksi kuten kuuluu elää.

Kiitos!



ap