Miten selviätte kauppareissusta YKSIN, jos mukana vauva ja villi leikki-ikäinen??

- kun lapset olivat pieniä

hankkisin hänelle valjaat, jotka laittaisin kärryihin kiinni.

Vauva kaukalossa/vaunuissa/rintarepussa ja maailma ei kaadu jos uhmis riehuu.

Epätoivoista suoraan sanottuna!

En tajua ollenkaan, mikä olisi niin vaikeaa.

turhia kotkotuksi. Jos sinulla on jo asenne, että hui! kuinka tästä selviää..niin vaikeaa on. Minulla kolme lasta (8, 6 ja 4 vuotiaat), mies matkatöissä ja aina on kaupassa käyty. Kaupassakäynti on normaali arjen askare.

kärsivällisyyttä mukaan! Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu

Toisinaan sain esikoista kannella pitkin kauppaa jos neidillä meni meno ihan hulinaksi. Yleensä suosin pikkukauppoja.

ei se aina ole äidin täydelllisyydestä kiinni - nro 7:lle vastaan siis

Jos on hyvin varusteltu kauppa, josta löytyy autokärryt, laittaisin tytön " ajamaan autoa" ja vauvan turvakaukalossa (olettaen että olette autolla) kärryihin. Tosin tällöin ei ostoksia mahdu paljoa tai juurikaan, mutta jotain, jos on pakko kipaista kaupassa. Tytön kanssa kannattaa sopia säännöt, että pysyy siellä ohjaamossa turvavyö kiinnitettynä.



Meillä sattui olemaan sellainen turvakaukalo (Akta), jonka alareunassa olevat kolot " lukitsivat" kaukalon siihen kärryjen lastenistuimen päälle. Silloin tavarakori oli vapaana ostoksille.

Monessa kaupassa on kärryjä, joihin mahtuu sekä vauva että esikoinen. Tai sellaisia kärryjä, joihin mahtuu kaksi lasta istumaan. Jos ei ole, esikoinen istuu istuinosassa ja vauva on kaukalossaan tavaraosassa, sinne mahtuu silti ostoksia, ja kun ottaa korin käsivarrelle niin mahtuu vielä enemmän. Sinun lapsesi on jo sen verran iso, että hänet voi laittaa työntämään pikkukärryjäkin tai opettaa kävelemään ostoskärryjen vieressä.

Me oltaisiin jo kuoltu nälkään, jos pelkäisin kauppareissuja kahden pienen kanssa, tai en pärjäisi kaupassa.

Jos yli 4 v riehuu kaupassa, ei oo normaalia. Ja 2½v:kin on jo sen verran iso että tajuaa puhetta ja uhkauksia ;)

, 3-vuotias työtnää pikkukärryjä ja kaksi nuorempaa on kaksostenrattaissa, suurilla ostoksilla on mies mukana.

kaupoissa missä me käymme on kyllä niitä autokärryjä, mutta niissä on niin pienet ne tavarakärryt ettei millään saa turvakaukaloa mahtumaan... ja jos prismassa mahtuisikin (taitaa olla hieman isompi siellä) niin sitten ei kyllä yhtään mitään ostoksia saisi sinne, eli ei hyötyä.. Käymme nimeomaan isoissa marketeissa silloin kun on paljon ostettavaa, muuten kyläkaupassa.

Pakko vaan alkaa opettelemaan tytön kanssa nätisti kulkemista kaupassa. Pitääkin kokeilla niillä pikkukärryillä, kun tyttö on aika innostunut tekemään kaikkea itse. Voi olla vaan, että silloin mättää kärryyn ihan kaikkea mahdollista mitä vaan käsiinsä saa! =D



ap

Tietenkin sitä etukäteen murehtii sitä jos tuota mutta uskoisin että ne arjessa esiin tulevat ongelmat on sellaisia joita ei ole osannut edes miettiä.

As simple as that

Jos käymme pikkukaupassa, niin esikoinen vähän yli kolme vuotias ottaa pikkukärryt ja vauva menee kaukalokärryssä.

Jos käymme isossa marketissa, otamme kärryt joissa on sekä kaukalo, että esikoiselle istuinosa samassa, ainakin meidän prismassa on näitä.

Omasta viitseliäisyydestä riippuen saatan antaa esikoisen ottaa myös omat kärryt. Hän on todella vilkas tapaus, mutta hyvänä päivänä tottelee kyllä m itä sanotaan.

Lapsilla ikäeroa 2 vuotta. Esikoinen käveli usein kaupassa, työnsi omia ostoskärryjä, jos sellaiset oli saatavilla mutta kun kääntyi riehumisen puolelle (karkaili hyllyjen taakse, repi tavarat lattialle tms.), joutui rattaisiin istumaan.



Helppohan se on sanoa, että opeta lapsesi käyttäytymään. Uhmaikäinen nimenomaan uhmaa vanhempien käskyjä, sehän sen vaiheen koko tarkoitus on.

Meillä tuo esikoinen keksii välillä juoksennella kaupassa, välillä auttaa ihan kiltisti ostosten teossa. Menen aina kauppoihin, joissa on kahden lapsen kärryjä. Laitan kuopuksen istumaan ja esikoiselle otetaan pienet kärryt, jos löytyy. Jos esikoinen alkaa vaikeaksi, laitan sen isoihin kärryihin istumaan. Siinä saa sitten huutaa, jos on huutaakseen.

Esikoinen alkoi rääkymään jotain käsittämätöntä, eikä suostunut istumaan kärryyn ollenkaan. Sanoin, että ei sitten ja koko kööri takas autoon ja kotiin.



Kerta riitti, siitä lähtien kauppareissut ovat menneet loistavasti.