Mustalle Mamillekin Ystäviä?

Minä:

35-vuotias yhden poikavauvan (3kk) äiti, naimisissa, asun Helsingissä, luonteeltani ilmeisesti aika haasteellinen kun ystävyyssuhteita on niin pirun vaikea tässä(kään) iässä solmia.

Luonteeltani olen aika ailahtelevainen, välillä hyvin melankolinen ja masennukseen taipuvainen. Huumorintajuni voi olla aika mustaa ja härskiäkin ja yritän kyllä nähdä elämän raadollisuudessa jotain huvittavaakin, muuten olisin varmaan jo jossain lataamossa;) Ainoat kaverit ovat lapsettomia, kaipaan todella samanhenkistä seuraa (jos nyt jossain joku yhtä pimeä on, heh) joka mahdollisesti voisi jakaa tämän minulle uuden vauva-arjen asioitakin kanssani. Mutta tämä ei ole todellakaan mikään ehdoton vaatimus. Olen hyvin (liiankin!) herkkä ja melkein yli kaiken karsastan kaikensorttista ilkeyttä, töykeyttä, henkistä rumuutta samoin kuin pinnallisia elämänarvoja. Toisaalta olen kuullut varmaan satoja kertoja näyttäväni kovalta, pelottavalta, itsevarmalta jne. joten uskon kyllä vakaasti, että ihmisen pinnan alta voi paljastua mitä vaan...No, kovuushan tietysti on aina kuori sen herkkyyden suojelemiseksi...

Rakastan mm. näitä: monenlainen musiikki (toisaalta metalli/raskas mutta toisaalta olen ikuinen mauton kasarifani Stock/Aitken/Waterman 4ever:) ja populaarikulttuuri kaikissa muodoissaan vaikka leffassa olenkin viimeksi käynyt melkein vuosi sitten...Aretha Franklin, Manics, ToN, vanha viha/rakkaussuhde Madonnaan...Kirjallisuus, sade, syksy, vampyyrit, gotiikka, musta, Granny Smith -omenat, kuvataide (varsinkin valokuva), eläimet, jooga (kun vaan ehtisin!), suurisydämiset ihmiset. (Nuorempana olisin varmaan vielä laittanut tähän listaan " tatuoinnit, lävistykset" mutta nyt musta on tullut vanha ja väsynyt enkä jaksa enää leikkiä ulkonäköni kanssa:)

Sinä:

Olet toivottavasti olemassa, ystävä?



TuraSatana@luukku.com