Enkelivauvojen äidit

yksi.Eli mulla esikoinen 3 puolvuotias ja pikkuinen keskoseni syntyi 03/07 ja eli 8vkoa.Syli on tyhjä ja hetken pienen saimme hänet pitää,nyt kuume on kuitenkin iso ja yritys uudelle alkanut.Mulla myös oman siskoni ja ystäväni vauvat menneet vuoden sisään.

Kuten myös muiden kirjoittajien suruun. On tämä elämä ihmeellistä...

Ensin haluan sanoa, että otan osan suureen suruunne!! Sen suurempaa surua en pysty kuvittelemaankaan kuin oman lapsen menetys.



Oman lapseni kuolemasta tulee kohta " jo" 7 vuotta. Lapsen menetys tuli eteen aivan yllättäen, ja silloin kyllä tuntui, että siitä ei pääse eteenpäin. Tulin raskaaksi n. 3 kk lapsen kuoleman jälkeen, ja voin sanoa, että se oli pelastukseni. Tuskin olisin tänään tässä ja tässä kunnossa, ellen olisi tullut raskaaksi niin pian. Vauvan takia oli pakko jaksaa ja huolehtia itsestään. Nyt tuo poika on kohta 6-vuotias, äidin silmäterä, niin kuin vuoden ikäinen veljensäkin :) Mutta esikoista on suunnaton ikävä...



Toivottavasti saat vielä elävän vauvan syliisi, jos sitä haluatte. Toivon teille oikein paljon voimia jaksaa surussanne eteenpäin!

Menetimme noin rv 20 penen tyttäremme. Sen jälkeen en yrityksestä huolimatta ole tullut uudelleen raskaaksi, yritystä noin 10 kk. Toivotaan, toivotaan...

Kaikille lastensa menettäneille!

tse olen saanut keskenmenon kaksoisraskaudessa jossa toinen kaksonen jäi elämään kohtuun ja toinen tuli pois. Se tapahtui alku raskaudessa eli n rv8. Vaikka toinen syntyikin terveenä niin jäi toisen menettämien harmittamaan..



Itse kävin polilla ultrattavana kun tämä ikävä tilanne oli eka neuvolassa havaittu. Niin ultran jälkeen tämä nais lääkäri sanoi silmiin katsoen että " onpa hyvä kun toinen kuoli" Ja sen jälkeen selitteli jotain että kivmpi kun on vain yksi lapsi kun on kerta eka raskauskin kysessä! Kyllä kuule oli itkussa ja vihassa pidättelemistä.. olis minusta voinut vähän miettiä mitä sanoo.. Ja minulla oli ihan siittä saakka kun plussan sain niin sellainen olo että odotan kaksoisia, jotenkin aistin sen.



Oletteko muut saaneet huonoa kohtelua neuvolassa/lääkärillä kun on keskenmeno tullut?

Täällä yksi lapsensa menettänyt... poikamme syntyi täysiaikaisena 03/07, ja menehtyi keuhkojen rakenteellisen vian takia...



Ja nyt sitä odotellaan kolmatta... hieman onnen ja surun sekaisin tuntein... Vaan pakkohan sitä elämää on jatkaa... ja eihän se menetetty lapsi koskaan korvaa toista lasta...

Pakko myöntää, että kyllähän se pelottaa että miten tämä raskaus sujuu ja onko tämä lapsi terve...ja sinänsä vaikeaa että lasketut ajat osuvat samalle kuukaudelle...



Mutta kai se on niin että aika se on joka parantaa....tai sitten ei :)

Lohduttavaa huomata etten ole ainoa. Meidän enkelimme syntyi rv 23 nukkuen ikuista unta... Tapahtumasta on vasta vähän aikaa, (reilu kuukausi) mutta mihinkäs se vauvakuume häviäisi vaikka ikävä esikoista onkin musertavaa...