Mikä siinä omassa talossa/rivarissa niin viehättää?

ihan senkin takia että niistä on mukava puuhastella sen talon ja pihan kanssa. Kaikille ei sovellu elämä kerrostalo-boksissa televisioo katsellen tai netissä surffaillen, tylsistyvät kuoliaaksi.

Kaikille ei riiitä elämän sisällöksi kierrellä kauppoja tai kuluttaa kulttuuritarjoontaa.

Tosin uuden talon rakentaminen ei ole mielestäni juurikaan sen kalliimpaa kuin keskustasta kerrostalo- asunnon ostaminen.



Mutta meidän juttu vain ei ole omaokoti/rivitaloa suminen. Mutta ne jotka tykkäävät niin ok. Kaikilla on oma maku, joten moni ei varmasti ymmärrä meidän ratkaisua eli sitä että muutimme kahden lapsen kanssa keskustaan.

jonka voit tarvittaessa realisoida rahaksi.

On oikeasti intoa ja voimia pitää talo ja piha kunnossa sekä hoitaa sitä kuin rakasta lasta.



Asun alueella, jossa ok- talotkin on rakennettu niin lähelle toisiaan, että mitään yksityisyyttä ei ole. Äänet kuuluvat ympäristöön varmasti paremmin kuin kerrostalossa kaupungissa.



Mitään muuta elämää ei ole kuin asukaspuistot ympärillä, jossa käyvät kaikki. Voisinkin sanoa, että yksityisyys säilyy paremmin kerrostalo asunnosssa kaupungissa, kuin tällä alueella. " Piirit" ovat niin pienet kuin minikylässä konsanaan.



Ahdistaa tämä alue. Muutamme pois. Hajotkaa tänne lähiöön, vaikka ette sitä sillä nimellä suostu kutsumaan. Se tämä kuitenkin on, ja erittäin paha sellainen!

meillä talo vanhalla okt-alueella, piha on sopivan kokoinen (1200m2) ja todella suojaisa (mm korkeat orapihlaja-aidat joka puolella). Meitä nimenomaan viehättää se, että saa puuhastella omalla pihalla omassa rauhassa. Tykätään puutarhahommista, mies harrastaa remontointia perinteisin menetelmin ja sillä on aina joku proggis meneillään. Minä en silti missään nimessä halua asua maaseudulla, vaan kaipaan ympärille myös sitä kaupunkiympäristöä ja palveluita. On tullut asuttua myös kerros- ja rivitaloissa, enkä ikimaailmassa enää halua niihin kumpaakaan palata.

Me olemme asuneet vuokra-asunnossa 13 vuotta, joka kuukausi jää säästöön 200-300 euroa mitä ei jäisi jos oltaisiin ostettu omistusasunto koska lainanmaksuun olisi mennyt enemmän. Nyt tuo kuukausittainen 300 ¿ on kasvanut 150 000 euroksi osakkeisiin ym. sijoittamisen avulla. Jos oltasiin se oma asunto ostettu silloin niin nyt meillä olisi lainaa ja asunto ei olisi edes 150 000 arvoinen.

Olen asunut ok:ssa, sekä uudessa että vanhassa ja myös kerrostaloissa. RAKASTAN rivariamme.



Piha on juuri passelin kokoinen: pientä puuhastelua ja hoitoa tarvitsee, tilaa grillailla ja laittaa lapsille uima-allas kesällä. Marjapuskat tuottaa maistiaisia ja yrtit ja tomaastit maistuvat ihanalle. Kuitenkaan piha ei ole niin iso, että siitä olisi tuhottomasti työtä.



Nautimme kun saamme kaverien kanssa kesäisin kahvitella ulkona ja taloyhtiön pihassa on lapsille kunnon leikkipaikka ja aina kavereita.



Naapurien kanssa toimii loistava YYA-sopimus lasten vahtimisineen, loma aikojen kukkien kasteluineen ja kämpän vahtimisineen.



Kaupungissa haluan asua EHDOTTOMASTI ja naapureita OLTAVA lähellä...kuitenkin kiva päästä möyhimään maatakin välillä :)



Kukin tyylillään!

Paljon halvempi asua vuokralla, kun tiedän, etten kuitenkaan kuolematon ole. Mitä virkaa tietää, että eläkkeelle päästessä asunto olisi " oma" ? Mitä virkaa? Mieluummin maksatan remontit toisilla ja elän huolettomasti, muutan tahtoessani ja elän ilman kituuttamista.

- Oma piha. piha on iso, alueella on laitettu samankokoisille tonteille toinenkin talo, meidän tontilla kuitenkin tää yksi talo. Lapset saavat touhuta omalla pihalla. Rakastan pihapuuhia, omaa kasvimaata ja puutarhaa, puhumattakaan ihanista marjapensaista ja omppupuista :) Tykkään myös haravoida ja kolaa lunta :)



- Oma rauha, ison pihan vuoksi ja muutenkin _meillä_ ei ole naapuri ihan kiinni meidän talossa, ikkunoista ei näy ikkunoihin. Saa käydä suihkussa milloin haluaa, saa kuunella musaa isolla, saa lapset kiljua riemusta vaikka keskellä yötä. Jos joku hätä kuitenkin yllättää, niin naapurit eivät ole kuitenkaan 5km päässä.



- Iso asunto, suurpeerheelle positiivinen asia. Toki kerrostalojakin on isoja, mutta helpompi hallita omakotitaloa.



- Vapaus päättää useista asioista yksinään.



- Meidän omakotitaloalue on hyvin rauhallinen ja asuu suht paljon lapsiperheitä ->> asuimme hetken ennen tänne muuttoa Helsingin keskustassa kerrostalossa ja eipä siellä paljoa lapsiperheitä ole tai jos onkin niin ne on pieniä pikkulasten perheitä useimmiten. Sitä paitsi täällä on luonto enemmän lähellä, kuin keskustassa. On ihanaa kun pihalla hyörii fasaaneja ja pupuja :)



- Sellanen tunne vain, että on jotain omaa.



- Musta on ihanaa asua Helsingissä omakotitalossa. Kerrostaloo, rivaria ja paritaloa on koklattu, ei kiitos meille. Omakotitalo on ainut oikea vaihtoehto. Palvelut ja stadin houkutukset ovat lähellä, mutta silti on tää ´omakotitaloalue´ ympäristökin, joka on kaukana betonihelveteistä.

meillä okt-lainan lyhennys + asumiskulut on 500¿ luokkaa/kk. Laina on maksettu pois vajassa 10 vuodessa, eikä tosiaan kituuteta lainkaan vaan mm. matkustellaan esim. kerran-kaksi vuodessa ulkomaille.

Mä vietän tuhat kertaa enemmän aikaa ulkona kuin ennen. Eihän sitä nyt bikineissä kehtaa taloyhtiön pihalle mennä. Tai saati, että jaksais pakata kaikki muksut ja aamukahvin mukaan hissiin ja pihalle. Omalla pihalle voin mennä sen kahvin juomaan- lapset voi jäädä sisälle tai tulla mukana ulos.



T: okt pk-seudulla, mutta vaan 105m, joten emme maksa itseämme kipeiksi.

Siihen voi jopa istuttaa jotakin, on katvetta ja aurinkopaikkaa.

Helsingin keskustasta lähtee Keskuspuisto, joka on luontoa kukkeimmillaan. Joka paikassa Helsingissä on luonto vieressä - usein juuri okt-alueilla sitä luontoa saa etsiä pidempään kuin kantakaupungissa.

Nyt meillä on oma piha, voidaan grillata ja ottaa aurinkoa rauhassa. Me ostettiin sellainen asunto, että muut eivät näe pihallemme. Tottakai naapurien äänet kuuluu pihallemme enkä pese pyykkiä 22 jälkeen, mutta en voisi tehdä sitä kuppaisessa kerrostalossakaan.



Ja en halua muuttaa maaseudulle. Koko laaja ystäväpiiri ja suku on täällä. Minusta tämä on paras asumismuoto kaupungissa. Tai sitten se oma talo, mutta se edellyttäisi näkösuojaa.



Ainoa tapa asua ihan rauhassa on asua maalla. Ja jos pitää asua kaupungissa, ihan omaa rauhaa ei ole. Kerrostalo on sellaista koppiasumista joka ei sovi mulle. Kokemusta on.

Missäköhän alueilla olette asuneet, jos kaikki kerrostaloalueet ovat mielestänne betonihelvettejä? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää. Olen itse viihtynyt paremmin useammalla viihtyisällä kerrostaloalueella kuin rivarissa/omakotitalossa. Kaikkea on tultu kokeiltua.



Vihreitä, viihtyisiä ja yhteisöllisiä kerrostaloalueitakin löytyy, jossa luonto lähellä, pihat lapsiystävällsiä, taloyhtiöillä hienot vihreä suojaisat pihat grilleineen ja keinuineen ja upeat naapurit. Naapureista tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa vietetään aikaa. Talot hyvin rakennettuja ja kunnostettuja, äänieristys loistava. Täällä yleistetään aivan turhaan kerrotaloasuminen. Itse olen viihtynyt mm. Lauttasaaressa ja nyt Haukilahdessa, molemmat kaukana betonihelveteistä, tervetuloa katsomaan! Tai ehkä se onkin vain asennekysymys?

betonihelvetti = sitä mitä maalaiset kuvittelevat helsingin olevan täynnä



Olen mäkin lauttasaaressa asunut niin omakotitalossa kuin kerrostaloissakin ja viihtynyt loistavasti, mut laru onkin ihan toista luokkaa kuin kontula :D joskin tämäkin oli hieman huumoria :) vaikkakin larusta löytyy uskomaton vesistö, jota rakastan :)

t.26

Samaa ei voi koskaan sanoa vuokratalosta.



Asun korttelikaava-alueella, jossa on omat, suojaisat pihat. Työssäkäyviä, rauhaa rakastavia ihmisiä, ei narkkeja, elämäntapatyöttömiä tai järjestyshäiriöitä. Omalla pihalla on kiva temuta lasten ja koirien kanssa. Silti kaikki on lähellä, en kestäisi asumista korvessa.



Olen tienannut omistusasunnoilla kivasti. Ne ovat kodin lisäksi sijoituksia, joiden arvo nousee eniten juuri kasvukeskuksissa. Siirtymällä vähitellen pienestä isompaan olen netonnut hintojen noususta kymppitonneja. Nykyään lainaa on sen verran, ettei se vaikuta rajoitavasti muuhun elämään. Voin harrastaa, matkustella, tehdä mitä vain.

Mies taas on asunut aina kerrostalossa. On tosi ihastunut tässä talossa asumiseen ja siihen, ettei tarvi niin kauheasti varoa lapsen hyppimistä, television ääniä tai ylipäätään huomioida toisia niin paljoa. Asumme toki kaupungissa ja tonttikin on vajaa 1000m2, mutta alue on vanha, tontilla vain yksi rajanaapuri ja kasvusto runsasta, joten saadaan olla omalla pihalla aika rauhassa. Kesällä ja lapsen kanssa sitä arvostaa! Nytkin on tehty leikkimökkiä koko päivä.:)

elämäni avartuu huomattavasti ok-taloon muuttamisen jälkeen, kun en ole sisätilojen vanki aina silloin, kun lapsi tuutuu.