Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ns. AIKAVAN lapsen äitiä? Siis erittäin taitavan ja monialaisen?
20.07.2007 |
Vilpittömästi kysyn, onko täällä äitiä, jonka lapsi on ikäänkuin vanhana syntynyt. Meidän 4v on aina ollut huomattavasti ikäisiään taitavampi asiassa kuin asiassa (ja ei siis vanhempien opettamana vaan ihan itsestään lapsi on ns aikava).
Kommentit (47)
Itse kehityin motorisesti hitaasti ja olen aina ollut lieväst motorisesti kömpelö. Opin kyllä uimaan 3v. Lukemaan opin 4v ja olen ollut monissa asioissa keskitason tallaaja.
Kaverini oppi lukemaan 3v ja on ollut kohtuullisen monilahjakas aina. Sairastanut masennusjaksoja aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kaverini oppi lukemaan 3v ja on ollut kohtuullisen monilahjakas aina. Sairastanut masennusjaksoja aikuisena.
Ihan kuin meidän poika. Minua ei hänen masennuksensa naurata yhtään eikä se lohduta, että hän oppi pienenä monet asiat ja oli lahjakas lapsi.
kävin katsonmassa isän tyttö -oopperan. siinä tulee avioero ja vanhemmat ajattelee, että kyllä tytär pärjää, kun on niin fiksu. pojan pärjäämistä epäilevät. myöhemmin pojalla on perhe ja lapsia. tytär on juristi ja menestynyt työelämässä, kunnes saanut burnoutin ja sairastunut henkisesti.
totta ehkä joskus todellisuudessakin.
Osasi 5-vuotiaana lukea hyvin (en tiedä milloin oli oppinut, muutimme tänne kun tyttö oli 5), oli hyvä laskemaan, motorisesti taitava ja hänen päättelykykynsä hämmästytti aina. Oli myös ihan tavallinen tyttö, aika pidetty ikätoverien keskuudessa, muttei mikään ryhmän pomo, vaan sellainen vaatimaton ja vähän hiljainen. Hän muutti pois täytettyään 8, enkä sen jälkeen tiedä, miten hänelle on sujunut.
Ja kummallisinta oli, kun tapasi hänen vanhempana. He hämmästyttivät yksinkertaisuudellaan, siis yleistiedot olivat tosi heikot, muutenkin ajattelu oli jollain tapaa tosi yksinkertaista. Tyttö vaikutti monesti huomattavasti vanhempiaan terävämmältä jo 6-vuotiaana. Molemmilla vanhemmista oli koulutuksena pelkkä peruskoulu, isä käynyt lisäksi ammattikoulua muutaman vuoden (ei valmistunut ammattiin, vaan keskeytti opintonsa, kun huomasi olevansa enemmän " käytännön ihmisiä" kuten itse sanoi). Kumpikaan ei arvostanut pahemmin koulua eikä akateemisia taitoja, vaikkei niitä halveksinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat on todella tyhmiä ja yksinkertaisia, poika kirjoitti kuusi ällää kympin keskiarvolla, opiskeli helposti ja menestyy työelämässä.
Vierailija:
hakeutuu innolla uusiin kokemuksiin, mutta ei ole tyhmänrohkea. Lapsineroni on 2 ja 1/2 -vuotias...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä vain kommentoi jonkin asian ikään kuin itsestään selvyytenä, ja kas kummaa; niin käy tai tapahtuu. Esim. aamupala pöydässä alkuviikosta hän sanoi että ystäväni lapsi syntyy sunnuntaina. Ja niin kävi. Hän on kanssa sellainen " kokeneemman" oloinen. Onneksi näin tavis ja brutaali äiti palauttaa hänet ruotuun tuollaisista hörhöilyistä! ;) En usko moiseen höpinään. Se vain on hauskuutta että saman lapsen kohdalla on niin monta asiaa käynyt flaksilla kohdalleen. Ei silti, voittaahan jotkut lotossakin :D
mulle tulee aina outo olo kun äidit määrittelee lapsiaan tällä saralla. Ensinnäkin aika monelle lahjakkuudelle, jonka aikuiset on nostanu jalustalle on käynyt tosi huonosti. Siinä vaiheessa kun äiti täällä määrittelee kullannuppunsa erityisominaisuuksia, ollaan jo metsässä. Todelliset lahjakkuudet kasvavat omassa tahdissaan ja omassa rauhassaan ja vanhemmat tyytyvät pätemään ihan omilla lahjoillaan. Lapselle on kauhea tragedia joutua vanhempiensa statussymboliksi. Mitä väliä jos lapsi osaa asioita- anna osata- ei kai sen ympärille tarvitse mitään vertaistukiryhmää???
Monet esim. soitonopettajat sanoo että yli-innokkaat vanhemmat pilaavat sen lahjakkaankin lapsen mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä tulee vertailtua samanikäisiin ja vanhempiinkin. On kiinnostunut kaikesta ja todella haluaa tietää kaikesta kaiken ja oppia kaiken mahdollisen. Ikää 3,5v.
Alkoi kävellä 11kk ikäisenä, nyt osaa helppoja sanoja lukea ja odotan milloin se lukemisen " naksahdus" vaan tulee. Kirjaimet on osannut jo pitkään. Osaa yhteen- ja vähennyslaskua. 2,5-vuotiaana osasi jo värejä vaikka kuinka paljon. On urheilullinen ja liikkuva, kiipeilee kuin apina, tasapaino on aivan ällistyttävä (varsinkin äidistä jolla sitä tasapainoa ei ole) - siis verrattuna isompiinkin lapsiin. Palapelejä tekee jo yli 100 palan helpostikin. Tietokonetta käyttää todella hyvin. Keittää meillä teen ja kahvit, leipoo innolla, siivoaa innolla jne. Nämä tosin kaikki ovat mielestäni normaaleja lasten touhuja, mutta 3v neuvolassa oli sijainen joka ei siis ollut tottunut meidän muksuun ja kysyi aika pian, että " onko tämä kaikki lapsilähtöistä?" - siis ihan kun oltais pakotettu lapsi opettelemaan kaikkea. Ja siis lapsi teki ja puhui siellä kysymättä paljon sellaista mitä 3-vuotiaalta ei odoteta.
Eniten itseäni kuitenkin ällistyttää lapsen jatkuva kiinnostus KAIKKEEN. En ole elämäni aikana (lähes 40v) törmännyt lapseen (ja niitä olen aika liudan nähnyt) joka kyselee niin paljon kuin meillä. Siis joka asiasta pitää kysyä ja aihealueet menevät elektroniikasta fysiikkaan, anatomiaan, kemiaan jne. Isona haluaa anatomian opettajaksi tai lääkäriksi. Kyselee jatkuvasti (no se on normaalia kai), mutta siis aivan kaikesta ja se mikä on ihmeellisintä niin painaa asiat mieleensä ja keskustelee niistä kuin aikuinen. Joskus muut lapset jää katsomaan suu auki lapsen selitystä jostain asiasta.
ja siis että kuivaksi oppiminen (ilman opettamista) tuli aikaisin, itse pukeminen ja riisuminen aikaisin, puhuminen, piirtäminen, oman nimen kirjoittaminen, käveleminen jne tarkoitan siis että taidot, mitkä kaikki oppivat, hän on oppinut helposti ja aikaisin. Kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni on hyvä esimerkki. Mutta nauti toki taitavasta lapsestasi!
Kun lapsi on noille asioille kypsä, niin ei niitä juurikaan tarvitse opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se jotain erikoislahjakkuutta? En usko, että se on. Lapset kehittyvät eri tahdissa, niinkuin kaikki tiedämme. Ja toisista tulee ysin-kympin oppilaita koulussa, toisista kutosen-seiskan. Ei se niin erikoista ole, jos ap niin luulee. Oma sisareni oli hyvin etevä lapsena, ja niin olin minäkin. Onneksi vanhempamme eivät laittaneet liikaa huomiota siihen, tai esitelleet taitoja muille koko ajan, koska olisi ollut tosi noloa.
Olen luulut että aikava tarkoittaa HIDASTA???AIKAAVIEVÄÄ!
Ilmeisesti olin väärässä!
yleensä kuitenkin kypsää, aikuisen kaltaista.
hakeutuu innolla uusiin kokemuksiin, mutta ei ole tyhmänrohkea. Lapsineroni on 2 ja 1/2 -vuotias...
Meidän 2½-vuotias tunnistaa lähes kaikki kirjaimet, osaa kirjoittaa helppoja sanoja magneettikirjaimilla, hahmottaaa lukumääriä melko pitkälle; nämä melko harvinaisia taitoja tämän ikäiselle. Silti tiedän samanikäisiä, joilla on mm. monimutkaisemmat lauseenrakenteet puheessaan ja jotka artikuloivat selvemmin ja lapsia, jotka esim. osaavat pukea vaatteita näppärämmin, osaavat hyppiä yhdellä jalalla (meidän ei) jne.
joka tuntuu oppivan kaiken ihan itsestään. Nopsaan ja heti oikein. Todennäköisesti kyse on vain siitä, että tarkkailee ensin yrittämättä, oppii jutun ja sitten osaakin sen jo. Toinen taas rupeaa heti yrittämään, räpeltää ja tahkoaa. Lopputulos on kummallakin aika lailla sama... Eli yksi arkipäivän taito lisää.