Lue keskustelun säännöt.
hajoitetaan kaksi perhettä ja mennään yhteen. apua!
20.07.2007 |
olen rakastunut. mies on rakastunut. kaksi perhettä hajoaa. mitä voisi enää tehdä. elämäni mies käveli elämääni vasta nyt. erossa ei voida olla, koska sydämet on sulaneet. miten ajatella järkevästi? tai mitä voisi oikeastaan tehdä? elää entisessä ja surra ja yrittää unohtaa?
Kommentit (26)
Siis hä? Mä olen itse erolapsi enkä koskaan muista ajatelleeni eroa mitenkään negatiivisesti. Lähinnä ajattelin että oli ihanaa saada rauha taloon eikä kuunnella tappeluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen myös erolapsi enkä ole ollut hajalla.....
itse olen sitoutunut liittooni , mutta en tietenkään kaikkea siedä
voitko jättää lapset miehellesi?
Voitko antaa heidän pitää vanhan kodin?
Se olisi kunniallinen ratkaisu (paitsi jos lapset ovat hyvin kiinni äidissä, sitten ei)
Ei kuulosta hyvältä aloittaa uutta suhdetta (tai virallistaa sivusuhdetta?) kesken toisen suhteen. Minä ajattelen niin, että asiat edellisen kanssa täytyy olla ihan selvät ja aikaakin kulunut välissä, ennen kuin uuden kanssa voi aloittaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se rakastumisen tunne menee ohi, ja sen jälkeen onkin kiva vertailla kummassa perheessä olisikaan ollut antoisampaa viettää loppuelämä.
Eikä se aikuisilla niin väliä, mutta lapsiin tuollaisilla liikkeillä on suuret vaikutukset.
Mutta kaikkeahan sitä tehdään, aina jossain päin maailmaa soditaankin.
aina vaan yritettiin ja yritettiin.
nyt onnellinen tän uuden kanssa jo 12v.
en halunnut elää elämääni niin et mummona olis ajatellut, että olisi pitänyt lähteä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on elämää.
joskus ehkä oltavakin lapsellinen.
Jos kerran juuri ovat vasta koko asian ottaneet puheeksi, tuskin vielä voivat tietää onko tuo edes rakkautta tai edes TUNTEA sitä toista kunnolla! Haloo, yhden keskustelun pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla nyt tilanteessa jossa tämä toinen mies ja elämä hänen kanssaan tuntuu hohdokkaammalta ja jännittävältä.
Mieti nyt kuitenkin tosi tarkkaan sillä jos hänen kanssaan samaan kelkkaan lähdet niin arki vie hohdon myös siitä suhteesta ja todennäköisesti vielä nopeammin sillä uusioperhekuviot saattavat olla aika rankkoja ja haastavia.
Mitä sitten teet?
Hyppäät seuraavan mukaan.
Suosittelen puhumaan miehesi kanssa ja etsimään sitä kipinää teidän suhteeseen ja unohtamaan tällaiset haihattelut.
Katsottiin se viime viikonloppuna miehen kanssa ja kyllä ensimmäinen ajatus siitä todella ahdistavasta leffasta oli, että kauheata kärsimystä aiheuttaa ero kaikille osapuolille. Varsinkin lapsille ja sille, jota on petetty. Minä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää tuota itsekkyyden määrää, että vapaaehtoisesti rikotaan kaksi perhettä ja aiheutetaan monelle lapselle ja petetyille puolisoille kauheat traumat ja epäusko rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 tarkoitti viestissään leffaa Valkoinen kaupunki, jäi puuttumaan otsikosta.
AIka lapsellista. Ai ettet enää rakasta miestäsi? Kuule, tiesitkö, ettei sitä ihanaa alkurakkauden tunnetta yleensäkään kestä kovin monta vuotta, mutta silti se ei tarkoita, että pitäisi erota. Se on nääs ELÄMÄÄ ja elämässä ei kaikki aina ole 100%:n onnelista ja ruusun punaista. Arki tulee ennen pitkään. Entäs sitten kun kyllästyt tähän uuteen mieheen? Sekin hetki kun vielä koittaa, usko pois. Sitten alkaakin entinen mies ja perhe tuntua ihmeen ihanalta.
Jäitä hattuun nyt, nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä hänestä oikeasti tiedät työpaikan ulkopuolelta?
vaikeaa on hajoittaa perhettä, mutta vaikeaa on ollut elääkin perheenä. onko meistä mieheni kanssa siihen koskaan, että meillä olisi edes sellaista tyydyttävää elämää. en tiedä, kauanko sitä pitäisi odottaa ja missä vaiheessa olisi mahdollisuus tavoitella onneaan?
sitten katsoa mikä siinä oikein mätti ja sitten taas katsoa, että olisiko seuraavan aika. Ei mennä viuhottaa uuteen yhtään kypsymättä.
Vierailija:
vaikeaa on hajoittaa perhettä, mutta vaikeaa on ollut elääkin perheenä. onko meistä mieheni kanssa siihen koskaan, että meillä olisi edes sellaista tyydyttävää elämää. en tiedä, kauanko sitä pitäisi odottaa ja missä vaiheessa olisi mahdollisuus tavoitella onneaan?
Oletteko tehneet liittonne eteen mitään? Menkää terapiaan, avioliittoleirille jne. Apua löytyy kyllä, ei nuo lukot välttämättä itsestään aukea. Hirvittävän tragedian aiheutat läheisillesi käytökselläsi.
Kaikkihan me ollaan silloin oltu ihan lovena ja kaivattu toista aina kun ei olla yhdessä ja puhuttu ainakin tuo 200 tuntia.
Tosiasia vaan on että arki tulee suhteeseen väistämättä.
Myös tähän uuteen.
Mutta jos nyt hänen kanssaan alat rakentaa elämää niin älä tee lapsia jotka joutuvat kokemaan eronne kun taas kyllästyt arkiseen rakkauteen ja kaipaat uutta ja jännittävää.
Avioero ei aina ole kamala tragedia lapsillekaan. Ehkä lapsillekin olisi hyvä nähdä, että äiti on onnellinen toisen ihmisen kanssa?
Tietenkin vaikuttaa typerältä ottaa ero toisen takia, mutta jos tunnette toisenne uuden miehen kanssa niin hyvin kuin annat ymmärtää ja tunne on kestänyt yli vuoden, ei ehkä ole kyse aivan hetken huumastakaan.
Minä kuitenkin odottaisin vielä hieman. Voittehan uuden miehen kanssa päätää yhdessä, että odotatte vielä vuoden ja yritätte kumpikin tahoillanne saada nykyisiä suhteitanne paremmaksi ja katsotte sitten miltä tuntuu.
Lähipiirissä mulla on kuitenkin useita uusperheitä, jotka ovat paljon onnellisempia kuin " alkuperäisperheet" , siis kaikille osapuolille.
Aivan pieniä riepotellaan kodista kotiin yhteishuoltajuuden takia, isommat menevät sekaisin jo siitä miettimisestä että miksi meidän perhe hajosi.
TUrvallinen perheyhteisö kun hajoaa, se ei ole helppoa missään iässä. Älä ap, tee sitä, älä tee. Ajattele lapsiasi. Ei avioero ole mikään läpihuutojuttu nyky-yhteiskunnassakaan, vaikka ei niitä erója niin kovasti ääneen ihmetelläkään. Pilaat monen lapsen elämän ja omasikin ehkä... Katso nyt ainakin vuosi ja jos yhä tuntuu siltä niin eroa ja mieti asiaa uudestaan. Eroa nyt ainakin ensin!!!