Kolme lasta nyt, haluaisin neljännen

lapsesta ja keskittyä niihin kolmeen ja muuhun elämään lasten lisäksi.

Eikö ole hyvä, että mies tuntee rajansa ja kertoo niistä sinulle tässä vaiheessa avoimesti, eikä vain pakkaa laukkujaan neljännen synnyttyä?



Miksi pitäisi vetää mies äärirajoilleen sinun vauvakuumeesi takia? Sulla on isohko pesue jo, keskitypä heidän hoitoonsa. Mieskin jo väsynyt, kenties et ihan täyttä vastuuta omalta osaltasi kanna?

Silloin isät eivät ensinnäkään ole yleensä olleet kovin aktiivisessa roolissa jne.

Meillä on nyt kaksi lasta ja kolmas suunnitteilla. Minä olen aina halunnut jopa 10 lasta ja mieskin ajattelee samoin. Luulen kuitenkin, että 6 lasta on meille maksimi. En usko, että mies jaksaa enempää vaikka haluaisikin.



Sinun on kuunneltava miestäsi. Tässä ei voi enää tehdä kompromisseja vaan jomman kumman on annettava periksi. Asiasta saa keskustella ja anna miehesi harkita asiaa, mutta älä yritä väkisin. Sinun on kuunneltava, jos toinen sanoo ettei jaksa.

Onko se perfektionismia eli sairaus ihan sinänsä?

hohhoijaa...



Jos on oma työ ja kolme lasta ja vielä puoliso, niin minusta siinä on ihmiselle ihan tarpeeksi!



Ennen vanhaan lapsia jätettiin hyvin pienenä omiin oloihinsa tai vanhempien lasten hoiteisiin. Saattoi olla myös useita sukupolvia asumassa samassa talossa, kenties piikojakin. Eli mummolle lapset ja itse maatilan töihin.



En usko olevan sairaus, jos ei jaksa neljää lasta. Minulla on kaksi lasta ja tiedän, etten jaksa/halua enempää. Tahdon tehdä muutakin kuin treenata pottailijan kanssa, vaihtaa vaippoja, syöttää ja imettää jne. Ei sillä ole mitään tekemistä perfektionismin kanssa, että tahdon muutakin elämää kuin ikuisen pikkulapsivaiheen ja tahdon elämässäni eteenpäin.

Ja nykyään voidaan ehkäistä tehokkaasti.



Mikä siinä on niin kummallista, ettei halua montaa lasta?