Taas on luulosairas lietsonut itsensä paniikkiin. Mä en jaksa enää!

Kärsin itse vuosia sitten todella voimakkaasta työstressistä, josta seurasi myös fyysisiä oireita ja kuolemanpelkoa. Ramppasin lääkärissä monta kuukautta mm. sydämen rytmihäiriöiden, rintakivun ja hengenahdistuksen takia.



Nyt vasta myöhemmin olen harmitellut, ettei lääkäri nähnyt vaivojen taustalla olevia syitä enkä itsekään niitä osannut tuoda esiin. Olisin ehdottomasti tarvinnut sairaslomaa töistä, mutta en osannut sitä pyytää eikä sitä tarjottukaan! :(

vähintään kerran kuussa lääkärillä peläten melanoomaa, syöpää yms kuolemaan johtavaa sairautta paljon. Se lääkärikäynti ei poista ahdistusta. Mulla poisti aluksi, mutta sitten se ei mennyt ohi kuin pariksi tunniksi lekurikäynnin jälkeen. Onneksi tajusin hakeutua psykiatrille. Tuo on neuroottista ahdistuneisuutta eikä somaattisen puolen lääkärit sitä vie pois. Se on kuin hissi, vaivat jatkuu, mutta kohde vaihtuu. MENE PSYKIATRILLE, se auttaa!

masennukseen johon sain lääkkeet ja olo alkoi kohentuun. Noihan on niitä henkisiä pahanolon merkkejä ja niihin pitää nyt saada myös keskusteluapua lääkityksen ohella. Kerro lääkärille asiat ihan niinkuin ne ajattelet niin saat avun parhaiten.

joskus se tulee. Mä olen vasta 25-v pienen lapsen äiti, mutta tiedän, että saan syövän ihan pian. Mä pelkään niin, että vaan itken enkä pysty hoitamaan lastakaan enää. Olo on aivan kamala. ap

Mutta noi masennuslääkkeet vei sen kauhun ja paniikin tunteen pois. Se liittyy tohon lapsen syntymiseen. Mullakin oli tunne, että jossain se syöpä on ja jos se ei oo nyt ni se tulee joku päivä. Mutta mene psykiatrille ihan oikeasti ja kerro rehellisesti. Mä kävin somaattisen puolen lääkärillä vielä senkin jälkeen, kun olin varannut psykiatriajan. Olin varma että mulla on leukemia enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Itkin tuolla vastaanotolla ja sekin lekuri sanoi, että on ihan hyvä ratkaisu mennä psykiatrille.

ja lapsi on jo kaksivuotias joten ei mulla mitään synnytyksen jälkeistä masennusta ole. Mä olen ollut tällainen jo ennen lasta, nyt on vaan pahentunut. Ajattelen syöpää kokoajan. joka päivä. joka yö. ap

Sitten aloitetaan hoidot ja sinä olet nuori eli sinulla on todennäköisesti hyvät mahdollisuudet selvitä. Tajuaisit luultavasti, että elämä kannattaa elää täysillä. Nauti joka hetkestä lapsesi kanssa.

kehtaa mennä enää lääkäriasemille, kun käyntejä on kaikkien omituisten juttujen takia vaikka kuinka monta. Hävettää, kun ne lukee aiemmat käynnit sieltä. Voi hitto. Mä en pystynyt myöskään ajattelemaan mitään muuta ja sen lisäkis vietin kaiken ajan googlettaen suomi24 terveys ja syöpäpalstoja, joka vain pahensi oloa satakertaisesti. Haluisin niin auttaa sua, olen kärsinyt samasta jutusta itsekin ...

siis jonkun muun joka kärsii tästä samasta luulosairaudesta. tai jos joku vaan voisi keskutella mun kanssa tästä, sekin auttaisi. En tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi voi aloittaa mitään psykiatrista hoitoa. ap

Älä sano, että vain tiedät sen. Ethän sinä oikeasti tiedä.

mutta kun mä tiedän. Tiedän siitä, että kun on tällainen stressi, niin se tulee varmasti ainakin siitä syystä :((

Mä itken nytkin niin, etten eteeni näe. ap

Myöntäisit edes, että pelkäät, ET tiedä.



Ongelmasi ei ole syöpä, vaan ahdistuneisuushäiriö, ja tarvitset siihen apua! Mars lääkäriin siis, mutta ei syöpää vaan todellista ongelmaa valittamaan.

Mikä on seuraava askel?

löysin kohtalotovereita.

kun löydän sieltä aina vain uusia pelon aiheita. Miten mä nyt tästä rauhoittusin? kädet tärisee ja henkeä ahdistaa. tuntuu että piäisi juosta päivystykseen tämän vaivan takia mutta pakko odottaa huomisene että pääsee terveyskeskukseen. ap