Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoitomuoto-arvovalinta??
11.10.2008 |
Joku neropatti nimimerkillä Johanna kirjoitti yllä olevalla otsikolla (ilman kysymysmerkkejä) tuoreimpaan vauvalehteen ja kuten siitä voi päätellä, kyse oli jälleen tästä ikuisuuskysymyksestä, että miksi viedä pieni lapsi hoitoon vain asuntolainojen ja muiden taloudellisten syiden painaessa niskassa, kun lapset voisi hoitaa kotona blaablaablaa...Niin paljon paloi käpy otsaan sitä lukiessa, että oli pakko tulla avautumaan!
Kun ensinnäkin joka perheeseen niitä lapsia ei niin vain tehdä, niitä saadaan JOS luoja ja lääketiede suovat! Kun sen lapsen tulo ei ole ollut itsestään selvyys, on se iso asuntolaina ehditty jo hankkia ja vähän reilumpi asunto ENNEN lapsen tuloa ja lapsen tulon jälkeen tuntuisi aika urpolta myydä se lapsiperheelle sopivan kokoinen asunto ja muuttaa vuokralle kaksioon, jotta olisi varaa hoitaa lapset kotona kouluikään. Nykytilanteessa voisi myös käydä niin, että vaikka myisikin sen asunnon, ei siitä välttämättä saisi niin paljoa, että kaiken lainan saisi maksettua pois, kun jokaisessa isommassa kaupungissa alkaa olla ostajan markkinat asuntojen suhteen ja sitä myöden hinnat senkun pienenee. Näin ollen olisi vielä tiukemmalla siellä pienessä kaksiossa, kun maksaisi vuokraa, hoitaisi pientä lasta kotona valtion huikeiden tukien turvin ja vielä maksaisi jäljelle jäänyttä lainan häntää pois...
Toisekseen: mitä pahaa siinä hoitoon viemisessä lopulta on? Lapsi oppii esimerkin voimalla muiden lasten seurassa paljon muutakin kuin sosiaalisuutta, sellaistakin, jonka oppimiseen kotona vain sen rakkaan äitylin seurassa menisi huomattavasti kauemmin. Ei lapsen hoitoonvieminen pienenä tarkoita lapsen hylkäämistä! Eri asia on sitten se, miten aika lapsen kanssa kotona käytetään, kun lapsi hoitopäivän jälkeen haetaan kotiin. Jos siinäkään vaiheessa lapselle ei ole aikaa, vaan työpäivän jälkeinen aikakin käytetään kaikkeen muuhun paitsi omaan lapseen, niin SE on mielestäni oireellista! En tietysti sano, etteikö myös kotiaskareita ole pakko tehdä ja joskus päätä tuulettaa vaikka menemällä yksin lenkille, mutta varmasti välillä voi jättää imurin kaappiin ja vaihtaa vain illan kuulumisia sen perheen pikkuisen kanssa ja touhuta kaikkea mukavaa yhdessä.
En myöskään ymmärrä kyseisen nimimerkki Johannan näkemystä siitä, että hoitoon vieminen aikaisin = lasten hoidon ja kasvatuksen ulkoistaminen?!?? Kyllä se ainakin tässä huushollissa on niin, että vaikka juuri noiden taloudellisten seikkojen vuoksi (lue: asuntolainan, ei minkään kulutusjuhlien tai menestyksen esittelyn) joudun viemään vuoden ikäisen lapseni hoitoon, niin päävastuu lapsen hoidosta ja etenkin kasvatuksesta on kyllä minulla ja lapsen isällä. Toki toivon hoitopaikan tukevan tätä, mutta linjat luodaan kyllä kotona! Eikä täällä lauantaisin ja sunnuntaisinkaan pyöritellä peukaloita ja anneta lasten kiipeillä seinille, kun ei ole tarhan hoitotätejä hoitamassa ja kasvattamassa.
Ko. nimimerkki voisi ehkä lakata yleistämästä ja katsoa peiliin sen sijaan, että nostaa tietyn ryhmä jalustalle ja dumppaa loput, toisin ajattelevat ja toimivat, maanrakoon! Kyllä se on meinaan niin, että varmasti kummastakin ryhmästä löytyy perheitä, joissa lapset joutuvat vanhempiensa päähänpistojen ja uskomusten maksumiehiksi, tavalla tai toisella. En meinaan usko, että jos elää kituutetaan pienellä vain siksi, että saadaan hoitaa lapsi kotona ja se koti on sitten ahdas kaksio keskellä betonilähiötä, jossa ainoa leikkipaikka esim. ulkona on laatikko täynnä eläiten jätöksiä ja lasinsiruja, se olisi paras ratkaisu verrattuna esim. siihen, että otetaan se asuntolaina, viedään lapsi vaikka 6 tunniksi hoitoon 5 päivänä viikossa ja leikitään ja vietetään aikaa iltaisin ja viikonloppuisin lapsen kanssa omalla pihalla ja lapsi saa oman huoneen, eikä vain nurkkaa vanhempien makuuhuoneesta. Ei niissä kaksioissakaan varmasti ole yksinomaan onnettomia lapsia, mutta ei yksin kotihoitokaan lapsista onnellisia tee!
Pakko vielä todeta, kun kirjoituksessasi mainitsit asian koskettavan sinua syvästi siksi, että kyseiset epäkohdat ovat selvästi nähtävä ilmiö ystäväpiirissäsi, niin olisiko nyt mahdollisesti vain niin, että ystäväpiirisi on täynnä kulutushysteriaa potevia, ylettömän kilpailuhenkisiä pyrkyreitä, jotka käyvät niin kutsuttujen ystävien kesken perisuomalaista kateustaistelua siitä, kenellä on se isoin auto, vene, kesämökki ja palkkapussi, sekä tietysti varaa (luotolla) matkustaa etelään vähintään kerran pari vuodessa?? JA koska itse et ole joukon kärkipäässä, katsot tarpeelliseksi lytätä rakkaiden ystäviesi valinnat lasten hoitomuodon perusteella? Ehkä asennevamma onkin vain sinulla?
Kommentit (57)
ASIAA!
Ja Vauvalehdelle pisteet siitä, että uskalsi tuollaisen mielipiteen julkaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurimmaksi osaksi hereilläoloaikaansa. Onko ollut pakko ostaa se asunto silloinkaan kun ei lapsia vielä ollut.
Nykyään vanhemmuuteenkin on tehty niin helvetin tarkat moraaliset kriteerit, että kuinka moni niitä oikeasti täyttää? MInä en ainakaan. Kotiasiamme mietimme mieheni kanssa yhdessä ja ne eivät kuulu muille. Minulle on ihan sama mitä joku meistä ajattelee.
T: Asuntovelkainen kolmen lapsen äiti
on kylläkin niin, ettei niille 10h hoitopäiville voi aina mitään. mulla on 3v poika, jolle tulee lähes tuon pituiset päivät kun ensi viikolla aloittaa päiväkodissa. huono omatunto, joo, mutta vaihtoehtoja ei enää ole. en tosin olisi ikimaailmassa laittanut yksivuotiaana hoitoon, en vaikka olisin itse saanut elää kaurapuurolla. nytkin tekee tiukkaa olla erossa niin kauan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä on velkainen omistusasunto ja kaksi lasta, joita hoidan kotona. Asunto ja laina on mitoitettu sen mukaan, että laina pystytään maksamaan, vaikka olenkin kotona lasten kanssa. Joten siinä mielessä kyllä kyse on arvovalinnasta.
Mieheni nettotulot ovat vain noin 1600€/kk.
Sinne kun voi viedä niin kätevästi sen esikoisen, että äippä voi maata vauvan kanssa päivät kotona. Tai vielä kätevämpää: isä voi viedä sen esikoisen ennen töihin menoa ja hakea töistä tultuaan. Kysymys vain kuuluu: mitä helvetin eroa sillä on sille esikoiselle, onko hän hoidossa vauvan vai vanhempien työn takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän arvomaailmassa yhteisöllisyys, sosiaalisuus, monikulttuurisuus ja tasa-arvoisuus ovat tärkeitä arvoja, joita haluamme kaikkien lastemme oppivan pienestä pitäen. Sen, että kaikki ihmiset, aikuiset ja lapset ovat pohjimmiltaan ihan yhtä arvokkaita, toinen ei ole toista parempi minkään ulkoisen seikan kuten varallisuuden, asumismuodon, asuinpaikan tai vanhempien ammatin perusteella.
Olisihan täällä "eliittialueella" ollut tarjolla ihan yksityistä perhepäivähoitajaa, olisi ollut varaa palkata jopa au pair, mutta me emme halua lapsistamme kasvavan yksisilmäisiä.
Kuin Asuntovelkainen kolmen lapsen äiti.
Mitä ihmettä varten perheen valintoja pitäisi perustella muille? Kyllä meilläkin eletään, niin kuin meille sopii. Se on sitten se ja sama, miellyttääkö se ystäviä ja sukulaisia, saati muita tuttavia.
T: myös asuntovelkaa ja lapset hoidossa, mutta ei hylättyinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten siinä mielessä se on valintakysymys. Miksi joku pystyy, joku ei?
Luuletko, että lapsi ei ymmärrä eroa sen välillä, viedäänkö hänet päivähoitoon, jotta
a. äiti pääsee töihin vai
b. äiti saa olla rauhassa kotona vauvan kanssa???????
Kysymys vain kuuluu: mitä helvetin eroa sillä on sille esikoiselle, onko hän hoidossa vauvan vai vanhempien työn takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pienen lapsen hoitoonvienti oikeasti olisi vahingollista, niin eiköhän se olisi jo aikapäivää sitten kielletty. Joko lailla tai sitten niitä hoitopaikkoja ei tarjottaisi kunnallisesti ainakaan.
Minkähän takia niitä "ammattilaisia" sinne tarhoihin koulutettaisiin, jos tiedettäisiin että tämä toiminta tuhoaa näiden pikku pilttien tulevaisuuden...
Taitaa olla vaan (taas) jonkun laiskan kotiäidin tapa nostaa omaa arvoaan.
Kun ei ole se janipetteri-siippa muistanut tänään kehua kuinka kovasti hän arvostaa tätä täydellistä kotiäippää.
Ai niin, meinasi unohtua:
Tiesittekö, että lasten kokena kotiväkivalta vähenisi huomattavasti, jos kaikki lapset olisivat ei-kotihoidossa.
On siis ihan normaalia että lapsi kokee kotona väkivaltaa? Ja siltä välttyäkseen on hyvä viedä lapset hoitoon? Eiköhän se useimmiten ole niin, että äidit haluavat töihin, koska kokevat pääsevänsä siellä helpommalla kuin kotona. Eivät viitsi olla lasten kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten siinä mielessä se on valintakysymys. Miksi joku pystyy, joku ei?
tuntumassa asuntolainoineen ja joku toinen Sodankylässä...??
kyllä kaupungissakin tulee toimeen vähemmällä, jos vain tahtoa löytyy. Kyse onkin siitä, että halua hoitaa omat lapset kotona löytyy harmittavan harvalta.
osa ei. On hieman eroa asumis- ja elinkustannuksilla vaikka Helsingissä ja Vesilahdella. Toki sekin on valintakysymys, mutta vastannee osaltaan kysymykseesi, miksi joku pystyy ja joku ei =D
Alue: Aihe vapaa
mainitsemasi 6 tuntia 5 päivänä viikossa. Karu totuus on se, että lapsilla on jopa 10 tuntisia hoitopäiviä, joten kun vuorokaudessa on 24 tuntia, josta lapsi viettää 10 päiväkodissa ja nukkuu yöunia esim. toiset 10 tuntia, niin tyhmempikin osaa laskea, että omien vanhempien kanssa lapsi viettää vain 4 tuntia vuorokaudesta! Selitä siinä sitten, että kyllä ne linjat luodaan kotona, kun tosiasia on se, että lapsi viettää enemmän aikaa päiväkodissa kuin kotona.