Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoitomuoto-arvovalinta??
11.10.2008 |
Joku neropatti nimimerkillä Johanna kirjoitti yllä olevalla otsikolla (ilman kysymysmerkkejä) tuoreimpaan vauvalehteen ja kuten siitä voi päätellä, kyse oli jälleen tästä ikuisuuskysymyksestä, että miksi viedä pieni lapsi hoitoon vain asuntolainojen ja muiden taloudellisten syiden painaessa niskassa, kun lapset voisi hoitaa kotona blaablaablaa...Niin paljon paloi käpy otsaan sitä lukiessa, että oli pakko tulla avautumaan!
Kun ensinnäkin joka perheeseen niitä lapsia ei niin vain tehdä, niitä saadaan JOS luoja ja lääketiede suovat! Kun sen lapsen tulo ei ole ollut itsestään selvyys, on se iso asuntolaina ehditty jo hankkia ja vähän reilumpi asunto ENNEN lapsen tuloa ja lapsen tulon jälkeen tuntuisi aika urpolta myydä se lapsiperheelle sopivan kokoinen asunto ja muuttaa vuokralle kaksioon, jotta olisi varaa hoitaa lapset kotona kouluikään. Nykytilanteessa voisi myös käydä niin, että vaikka myisikin sen asunnon, ei siitä välttämättä saisi niin paljoa, että kaiken lainan saisi maksettua pois, kun jokaisessa isommassa kaupungissa alkaa olla ostajan markkinat asuntojen suhteen ja sitä myöden hinnat senkun pienenee. Näin ollen olisi vielä tiukemmalla siellä pienessä kaksiossa, kun maksaisi vuokraa, hoitaisi pientä lasta kotona valtion huikeiden tukien turvin ja vielä maksaisi jäljelle jäänyttä lainan häntää pois...
Toisekseen: mitä pahaa siinä hoitoon viemisessä lopulta on? Lapsi oppii esimerkin voimalla muiden lasten seurassa paljon muutakin kuin sosiaalisuutta, sellaistakin, jonka oppimiseen kotona vain sen rakkaan äitylin seurassa menisi huomattavasti kauemmin. Ei lapsen hoitoonvieminen pienenä tarkoita lapsen hylkäämistä! Eri asia on sitten se, miten aika lapsen kanssa kotona käytetään, kun lapsi hoitopäivän jälkeen haetaan kotiin. Jos siinäkään vaiheessa lapselle ei ole aikaa, vaan työpäivän jälkeinen aikakin käytetään kaikkeen muuhun paitsi omaan lapseen, niin SE on mielestäni oireellista! En tietysti sano, etteikö myös kotiaskareita ole pakko tehdä ja joskus päätä tuulettaa vaikka menemällä yksin lenkille, mutta varmasti välillä voi jättää imurin kaappiin ja vaihtaa vain illan kuulumisia sen perheen pikkuisen kanssa ja touhuta kaikkea mukavaa yhdessä.
En myöskään ymmärrä kyseisen nimimerkki Johannan näkemystä siitä, että hoitoon vieminen aikaisin = lasten hoidon ja kasvatuksen ulkoistaminen?!?? Kyllä se ainakin tässä huushollissa on niin, että vaikka juuri noiden taloudellisten seikkojen vuoksi (lue: asuntolainan, ei minkään kulutusjuhlien tai menestyksen esittelyn) joudun viemään vuoden ikäisen lapseni hoitoon, niin päävastuu lapsen hoidosta ja etenkin kasvatuksesta on kyllä minulla ja lapsen isällä. Toki toivon hoitopaikan tukevan tätä, mutta linjat luodaan kyllä kotona! Eikä täällä lauantaisin ja sunnuntaisinkaan pyöritellä peukaloita ja anneta lasten kiipeillä seinille, kun ei ole tarhan hoitotätejä hoitamassa ja kasvattamassa.
Ko. nimimerkki voisi ehkä lakata yleistämästä ja katsoa peiliin sen sijaan, että nostaa tietyn ryhmä jalustalle ja dumppaa loput, toisin ajattelevat ja toimivat, maanrakoon! Kyllä se on meinaan niin, että varmasti kummastakin ryhmästä löytyy perheitä, joissa lapset joutuvat vanhempiensa päähänpistojen ja uskomusten maksumiehiksi, tavalla tai toisella. En meinaan usko, että jos elää kituutetaan pienellä vain siksi, että saadaan hoitaa lapsi kotona ja se koti on sitten ahdas kaksio keskellä betonilähiötä, jossa ainoa leikkipaikka esim. ulkona on laatikko täynnä eläiten jätöksiä ja lasinsiruja, se olisi paras ratkaisu verrattuna esim. siihen, että otetaan se asuntolaina, viedään lapsi vaikka 6 tunniksi hoitoon 5 päivänä viikossa ja leikitään ja vietetään aikaa iltaisin ja viikonloppuisin lapsen kanssa omalla pihalla ja lapsi saa oman huoneen, eikä vain nurkkaa vanhempien makuuhuoneesta. Ei niissä kaksioissakaan varmasti ole yksinomaan onnettomia lapsia, mutta ei yksin kotihoitokaan lapsista onnellisia tee!
Pakko vielä todeta, kun kirjoituksessasi mainitsit asian koskettavan sinua syvästi siksi, että kyseiset epäkohdat ovat selvästi nähtävä ilmiö ystäväpiirissäsi, niin olisiko nyt mahdollisesti vain niin, että ystäväpiirisi on täynnä kulutushysteriaa potevia, ylettömän kilpailuhenkisiä pyrkyreitä, jotka käyvät niin kutsuttujen ystävien kesken perisuomalaista kateustaistelua siitä, kenellä on se isoin auto, vene, kesämökki ja palkkapussi, sekä tietysti varaa (luotolla) matkustaa etelään vähintään kerran pari vuodessa?? JA koska itse et ole joukon kärkipäässä, katsot tarpeelliseksi lytätä rakkaiden ystäviesi valinnat lasten hoitomuodon perusteella? Ehkä asennevamma onkin vain sinulla?
Kommentit (57)
se kumpi saa olla äidin tai isän tai vaikka mummon kanssa kotona
vai se joka viettää päivän päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin lapsen onkin ehkä parempi olla siellä päivähoidossa..........
Kysymys vain kuuluu: mitä helvetin eroa sillä on sille esikoiselle, onko hän hoidossa vauvan vai vanhempien työn takia?
jokainen ymmärtää, ettei niitä lapsi tarvitse kouluikään asti kotona hoitaa.
Vaan muutamat ensimmäiset vuodet.
Harmi, että niin monet aikuiset eivät ymmärrä tätä :(
niin lapsen onkin ehkä parempi olla siellä päivähoidossa..........
Kysymys vain kuuluu: mitä helvetin eroa sillä on sille esikoiselle, onko hän hoidossa vauvan vai vanhempien työn takia?
Mutta minä en näe esikoisen tai muiden vanhempien lasten kannalta mitään eroa siinä, ovatko he hoidossa vanhempien työn vai uuden vauvan takia. Kerropa sinä, mikä ero siinä on. Hyötyykö vanhempi lapsi jotenkin mystisesti virikehoidosta, mutta vanhempien työn takia hoidossa oleva vain kärsii? Olen tätä asiaa kysellyt monesti tällä palstalla näissä ketjuissa, mutta eipä osaa kukaan vastata. Et ilmeisesti sinäkään.
lapsia (ja vanhempia/isovanhempiakin) ole erilaisia?? Kyllä kai se lapsi voi olla onnellinen, jos saa olla hoidossa samanikäisten kanssa JA äidin/isän/isoäidin kanssa sopivassa suhteessa? Kaikki isovanhemmatkaan kun ei jaksa/pysty lapselle tarjoamaan mitään virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kumpi saa olla äidin tai isän tai vaikka mummon kanssa kotona
vai se joka viettää päivän päiväkodissa.
ihan vaan siksi, että halusimme tutkia, kumpi heistä olisi onnellisempi ja tasapainoisempi ja kyllä kuule täytyy sanoa, että ei me kyllä eroa huomattu.
Omien vanhempien seura on ihan riittävää tuossa vaiheessa. Vanhempien turva, hoiva ja rakkaus on tuhansia kertoja arvokkaampaa kuin resurssipulassa painivien päiväkotien ns. virikkeet.
Kaikki isovanhemmatkaan kun ei jaksa/pysty lapselle tarjoamaan mitään virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummoisia, mutta jos isovanhemmat on suurin piirtein dementoituneita ja liikuntakyvyttömiä ja vanhemmat ilman töitä repisi hiuksia päästään, kun laskut kasaantuu ja kämppä lähtee alta, niin kyllä se hoitoon vienti ehkä on ihan hyvä vaihtoehto?? Rakkautta se on sekin, kun pitää huolta, että lapsella on koti ja kotona ruokaa, vaikka silloin joutuisi yhteistä aikaa vähentämään.
siihen, saako lapsi traumoja päivähoidossa, mutta aika turha pvkoteja suitsuttaa, kun ne kuitenkin on alunperin keksitty ihan siitä syystä että vanhemmat pääsis töihin. eikä niiden silloin väitetty olevan lapselle mitenkään hyödyksi, jollei haitaksikaan. eikä se edes niiden tavoite ollut, vaan ihan tarjota edes joku paikka lapsille ettei tarviis yksin jättää. eli niiden hehkuttaminen tuntuu lähinnä puolustelulta. miksi me äidit aina koetaan se tarpeelliseksi? vaikka kuinka ajateltaisiin olevamme oikeassa. vai eikö sitten ajatella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan syyttävä sormi pitää osoittaa päättäjiin!
Miksi kotihoidontuki on niin pieni? miksi päiväkoti ryhmät on niin suuria? miksi perhepäivähoitajien palkka on niin pieni?
ensinnäkin jos kotihoidontuki olisi suurempi, varmasti moni jäisi ainakin vuodeksi vielä kotiin.
Toisekseen, jos päiväkotiryhmät olisivat pienempiä, varsinkin alle 3 vuotiailla lapsilla olisi siellä parempi olla ja he saisivat parempaa hoitoa, lisäksi sairastelu vähentyisi.
Kolmanneksi, jos perhepäivähoitajat saisivat kunnollista palkkaa, voisi alalla olla enemmänkin hyviä hoitajia. Hyvä pph on pienelle 100 kertaa parempi hoitopaikka kuin päiväkoti.
Tilanne A on se, että esikoinen viedään päivähoitoon ja äiti jää kotiin vauvan kanssa. Esikoinen ei pääse luomaan suhdetta pikkusisarukseensa - ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin jos olisi kotihoidossa. Hän saattaa kokea, että hänet on syrjäytetty ja hänet halutaan tieltä pois, jotta äiti saa olla rauhassa uuden ihanan vauvan kanssa. Kuulostaa julmalta, mutta valitettavasti lapsi voi asian näin kokea.
Tilanne B on se, että molemmat lapset viedään päivähoitoon. Tällöin lapset ovat tasavertaisessa suhteessa eikä vanhemman lapsen tarvitse käsitellä edellä mainitun kaltaisia tunteita.
Vieläkö tarvitsee kysyä, mikä helvetin ero noilla tilanteilla on? Jos tarvitsee, se osoittaa sen, että sinulta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen (tässä tapauksessa pienen lapsen) asemaan.
Mutta minä en näe esikoisen tai muiden vanhempien lasten kannalta mitään eroa siinä, ovatko he hoidossa vanhempien työn vai uuden vauvan takia. Kerropa sinä, mikä ero siinä on. Hyötyykö vanhempi lapsi jotenkin mystisesti virikehoidosta, mutta vanhempien työn takia hoidossa oleva vain kärsii? Olen tätä asiaa kysellyt monesti tällä palstalla näissä ketjuissa, mutta eipä osaa kukaan vastata. Et ilmeisesti sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dementoituneille isovanhemmille????? Ihanaa kärjistelyä ja mustavalkoista ajattelua.....
kummoisia, mutta jos isovanhemmat on suurin piirtein dementoituneita ja liikuntakyvyttömiä ja vanhemmat ilman töitä repisi hiuksia päästään, kun laskut kasaantuu ja kämppä lähtee alta, niin kyllä se hoitoon vienti ehkä on ihan hyvä vaihtoehto?? Rakkautta se on sekin, kun pitää huolta, että lapsella on koti ja kotona ruokaa, vaikka silloin joutuisi yhteistä aikaa vähentämään.
todellisuutta, kun muksut tehdään nykyisin niin myöhään. Ne isovanhemmat alkaa oleen katoava luonnonvara ylipäätään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 3-vuotias lapsi ei kummoisia virikkeitä tarvitseOmien vanhempien seura on ihan riittävää tuossa vaiheessa. Vanhempien turva, hoiva ja rakkaus on tuhansia kertoja arvokkaampaa kuin resurssipulassa painivien päiväkotien ns. virikkeet.
Näin se vain on. Alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Poislukien tilanteet, jossa vanhempi jää vaikka yksin tai sairastuu tai toinen jää työttömäksi.
Mutta ns. normaalitilanteessa kyse on ARVOISTA. En halua tuomita pienet lapsensa hoitoon vieviä vanhempia mutta toivoisin heidän ymmärtävän, että ihan jokainen lapsi haluaisi mieluummin olla kotona kuin hoitopaikassa. Itsenäistymään ehtii myöhemminkin. Antakaa pienten olla ne ekat tärkeät vuodet äidin/isin seurassa.
Ja ne joiden on em. syistä pakko viedä lapsensa hoitoon, älkää pahoittako mieltänne näistä kirjoitteluista. Olisi ihanaa jos kaikilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona vaikka ekat 3 v. jos haluaisivat.
Tilanne A on se, että esikoinen viedään päivähoitoon ja äiti jää kotiin vauvan kanssa. Esikoinen ei pääse luomaan suhdetta pikkusisarukseensa - ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin jos olisi kotihoidossa. Hän saattaa kokea, että hänet on syrjäytetty ja hänet halutaan tieltä pois, jotta äiti saa olla rauhassa uuden ihanan vauvan kanssa. Kuulostaa julmalta, mutta valitettavasti lapsi voi asian näin kokea.
Tilanne B on se, että molemmat lapset viedään päivähoitoon. Tällöin lapset ovat tasavertaisessa suhteessa eikä vanhemman lapsen tarvitse käsitellä edellä mainitun kaltaisia tunteita.
Kyse on siitä, että sen esikoisen kannalta on melko yhdentekevää, onko hän päivähoidossa sen takia, että äippä saa olla rauhassa vauvan kanssa (hirvittävän kuuloista!) vai vanhempien töiden takia, KUN MOLEMMISSA TAPAUKSISSA HÄN ON KUITENKIN HOIDOSSA. Toki alle kolmivuotias voi ymmärtääkin jo, että hänet työnnetään vauvan alta hoitoon, mikä tekee itse asiassa tilanteesta vieläkin järkyttävämmän. Parempi olisi, että äiti olisi töissä.
Kritiikkini kohdistuu siihen, että aina tällaisissa ketjuissa syyllistetään työssäkäyviä vanhempia yleensä alle kolmivuotiaiden hoitoonlaittamisesta, vaikka päiväkodit ovat pullollaan tuon ikäisiä, joilla ainakin toinen vanhemmista on kotona. Ja tämä virikehoito hyväksytään täysin kritiikittömästi av:lla. Ihmettelen vain, miten se päivähoito mystisesti muuttuu hyväksi asiaksi, kun pikkuäippä makoilee vauvan kanssa kotona, mutta muuttuu helvetin esikartanoksi, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Ja ihan turha vedota mihinkään masennuksiin sun muihin. Sitten pitäisi MOLEMPIEN lasten olla hoidossa.
mutta miksi ne muksut pitäisi edes lykätä isovanhempien hoidettaviksi? Sitä varten niillä muksuilla on omatkin vanhemmat.
Kritiikkini kohdistuu siihen, että aina tällaisissa ketjuissa syyllistetään työssäkäyviä vanhempia yleensä alle kolmivuotiaiden hoitoonlaittamisesta, vaikka päiväkodit ovat pullollaan tuon ikäisiä, joilla ainakin toinen vanhemmista on kotona. Ja tämä virikehoito hyväksytään täysin kritiikittömästi av:lla.
ei kaikkien omat vanhemmat ole niin vanhoja ettei voi hoitaa lapsenlapsiaan. mun omani on vielä työelämässä.. samoin lapsen isän.. että paha niille lasta lykätä. :)
Alue: Aihe vapaa
ei ole mitään järkeä.
Ketä tämä nyt auttaa?
Luuletteko ihan oikeasti että tämän keskustelun perusteella joku menisi myymään autonsa ja talonsa pois ja ensi viikolla soittaisi päivähoitoon että meidän pikkuiset ne nyt saavat tästä lähin vaan mun rakastavaa hoitoa.
Eikö olisi rakentavampaa yrittää keksiä keinoja, millä näitä hoitopäiviä saataisiin ehkä lyhyemmiksi?
Jotain ihan oikeasti rakentavaa?
Minä en moiseen kykene, muuten olisin jo keksinyt ja patentoinut sen!
Mutta että äiti-ihmisillä on näin paljon aikaa ja energiaa käyttää toistemme mollaamiseen sen sijaan että yrittäisimme yhdessä tämän tilanteen saattaa parempaan.
Yritettäiskö edes hetken ajan miettiä muiden ratkaisuja ja elämäntilanteita?
Saataisiinko me edes pientä ymmärrystä toisiltamme?
En jaksa uskoa että tällä palstalla olisi ilkeitä ihmisiä, mutta teidän kirjoituksistanne välillä kyllä sellaisen käsityksen voisi saada...