Olen niiiin kyllästynyt tähän elämään!

Olen ollut reilu kolme vuotta kotona lasten kanssa. Esikoinen 3v 3kk ja kuopus täytti juuri vuoden. Haluaisin lähteä opiskelemaan nyt syksyllä, mutten raaski viedä kuopusta vielä hoitoon. Lisäksi talomme on rakenteilla toiselle paikkakunnalle ja pääsemme muuttamaan tod. näk. helmikuussa, joten menisi siltäkin osin vaikeaksi. Olisi hoitopaikan vaihdot ja muutto kesken lukukauden ja rahatilanne ei anna myöten opiskelulle asuessamme vuokralla kun pitää vuokran lisäksi maksaa lainan korkoja lähes vuokran verran. Ei vaan jaksaisi enää tätä kotona olemista! Ei kiinnosta pätkääkään mitkään perhekerhot sun muut, eikä niitä näin kesäaikaan olekaan. Haluan omaa aikaa ja ajattelutyötä, haluan päästä ihmisten ilmoille ja kiinni " oikeaan" elämään! Yksinhuoltajahan minä käytännössä olen kun mies rakentaa ja rakentaa. Rankkaa hälläkin. Yksinäistä elämä on, vaikka ystäviäkin ympäriltä löytyy. Lisäksi olen ihastuntu toiseen ja tunteet omaa miestä kohtaan hiipuu hiipumistaan :(. Itsetunto-ongelmiakin on ja niiden takia ihmisten kohtaaminen (jopa ystävien) on masentavaa ja vaikeaa.



Kiitos kun sain purkautua.