Paras keino välttyä pettämästä puolisoaan on myöntää, että
saattaa tilaisuuden tullen langeta pettämään.
Oletko samaa mieltä?
Kommentit (22)
Ne tilanteet voivat kehittyä todella salakavalasti, vaikka tietenkin kyse on viime kädessä ihmisen tahdonalaisesta valinnasta. Mutta kun se tahtokin voi häilyä ja horjua, kun elämän palaset loksahtelevat vääriin paikkoihin väärään aikaan. Harvoin pettäminen on sisäisessä tasapainossa olevan, toimivassa parisuhteessa elävän ihmisen valinta.
Kun myöntää itselleen, että tietyissä olosuhteissa saattaisi pettää, ymmärtää välttää niitä olosuhteita. Eikä siis päädy tilanteeseen, jossa pettäisi.
Niin ei ilmeisesti saa sanoa, jotta nämä vähemmän itseään konrolloivat nyt eivät vain joutuisi myöntämään, miten heikkoja ovat.
Ja ihmekös tuo, jos pettämisen näkee kivana juttuna, jota nyt ei vaan saisi tehdä. Ja, että jos niin käy niin ei siitä välttämättä seuraa erokaan.
Voi olla, ettei seuraakaan, mutta mikä siitä lähes varmasti seuraa on, se, että petettyyn SATTUU. Ja se syy ennen muuta saa minut varmaksi siitä, etten petä. Olen vahvasti empaattinen minulle tärkeitä ihmisiä kohtaan, ja siten toiselle niin valtavan tuskan tuottaminen on aivan mahdoton ajatus.
Kyllä monelle tulisi itku siinä vaiheessa, kun se oma kulta sitten pettäisi. Ei siinä taida useinkaan selitykset " pienestä" erehdyksestä paljoa lämmittää.
Ja mitä tulee siihen, etteivät ihmiset vanhemmiten välttämättä eroa pettämisen vuoksi, harvoin tuo tuskin johtunee siitä, että he pitäisivät pettämistä vähemmän pahana tai satuttavana. Vanhemmiten vain on paljon tekijöitä, miksi suhteeseen jäädään ja anteeksi pyritään antamaan. Se ei silti tarkoita, että vanhemmille on jotenkin valaistuksena selvinnyt, ettei pettäminen haittaa.
Se on iso ja satuttava asia! Prkl, olen sekä pettänyt että ollut petetty, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Siksipä olenkin tätä niin paljon miettinyt. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei pidä koskaan sanoa ei koskaan. Ja nimenomaan siitä syystä, että silloin pystyy toivon mukaan olemaan elämän edessä riittävän nöyrä ja tekemään jatkossa parempia valintoja.
Vierailija:
Mihin perustuu väitteesi?
ap
mutta minä en olisi voinut kuvitellakaan pettäväni ikinä enkä missään tilanteissa ja halveksin niitä, jotka pettivät. Seuraavaksi löysin itseni pettämästä. :(
jotka puhuvat moraalista ja periaatteista kuin niiden mukaan eläminen olisi jotain jatkuvaa veitsenterällä keikkumista. Itse voin kyllä vaikka vannoa, etten petä, enkä silti ole yhtään sen lähempänä kiusausta.
Toinen ikuinen vitsi on tämä " luulin, etten koskaan petä, ja sitten löysin itseni pettämästä!"
Tulee miettineeksi väkisinkin, onko näillä tyypeillä muissakin asioissa näitä kummallisia kontrolli- ja muistikatkoja?
" Luulin, etten koskaan pitäisi käsitöistä, ja sitten yhtäkkiä olinkin eräänä päivänä virkannut viidet lapaset ja seitsemät villasukat!"
" ylpeys käy lankeemuksen edellä" ?
Mutta näin ajatteleva ihminen on ainakin realistinen ja pystyy luultavasti käsittelemään pettämistä aikuismaisesti jos se omalle kohdalle käy.
Jos jotain olen viime vuoden aikana oppinut niin sen, etten _ikinä_ enää kuvittele olevani parempi kuin muut tai vanno, etten koskaan tule tekemään jotain asiaa, jota en tällä hetkellä hyväksy.
sinun kannattaa olla sitten tosi peloissasi.
Jos todella et voi tuon enempää sanoa omasta itsehillinnästäsi niin huonompi juttu sitten. Et varmaan hyväksy esim. murhiakaan juuri nyt, vai?
Vierailija:
Jos todella et voi tuon enempää sanoa omasta itsehillinnästäsi niin huonompi juttu sitten. Et varmaan hyväksy esim. murhiakaan juuri nyt, vai?
En tietenkään suunnittele murhaavani ketään, tiedäthän sen nyt itsekin. (Blaah, miksi edes vaivaudun vastaamaan?) Mutta en myöskään tee enää mistään asiasta numeroa paukuttelemalla henkseleitä ja huutelemalla " en minä vaan ikinä" . Niin tekevä ihminen kiillottaa egoaan todella hatarin perustein.
ymmärrä nyt sentään se, ettei KAIKKIEN perusteet ole niin kovin hatarat, kuin sinun ilmeisesti ovat.
On olemassa parempiakin ihmisiä kuin sinä, hyväksy se.
Vierailija:
On olemassa parempiakin ihmisiä kuin sinä, hyväksy se.
Mutta toisaalta pettämistä ehkäisee kyllä myös sen tajuaminen että koskaan pettäminen ei vain " tapahdu minulle" eikä pettämiseen vain " ajauduta" , se on tahdonalainen päätös jonka voi tehdä tai olla tekemättä.
Vierailija:
Mutta jos kuvittelee, ettei ikinä voisi pettää, ei myöskään pysty valmistaumaan mahdollisiin houkutuksiin. Kun oma itsetuntemus on heikoilla, ei välttämättä ole kummoisia keinoja valita oikein silloin, kun tosipaikka iskee silmille. Ja sehän voi iskeä kenelle vain ja kutsumatta! Pettämään voi " ajautua" , jos on puolivahingossa päästänyt tilanteen kehittymään liian pitkälle. Jos taas varautuu siihen, että iso houkutus voi osua omalle kohdalle, voi jo etukäteen suojella itseään paremmin.