Lue keskustelun säännöt.
Kyllä lapsi tarvitsee sisaruksia! Älkää hankkiko lasta mikäli ette halua kuin yhden!
18.07.2007 |
Olen lastentarhanopettaja ja kolmen lapsen äiti, koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri. Haluaisin herättää täällä av:lla keskustelua sisarusten merkityksestä lapselle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, jos vanhemmat tieten tahtoen jättävät hänet ainoaksi lapseksi. Sisarussuhde on ainutlaatuinen, koko eliniän kestävä suhde, ehkä elämämme pisin sellainen! Lapselle sisaruksista on paljon iloa ja seuraa, monilapsisten perheiden lapset myös oppivat ainoakaisia paremmin sosiaalisia taitoja, jakamista ja toisten huomioon ottamista. Olen työssäni ikävä kyllä joutunut toteamaan, että se vanha klisee hemmotelluista ainoista lapsista pitää valitettavan usein paikkansa. Ainoat lapset ovat myös helpommin narsisteja ja huomiokipeitä ja heillä on useammin vaikeuksia solmia kontakteja muihin lapsiin.
Toki ymmärrän, että aina niitä lapsia ei vaan tule kuin yksi, vanhempien toiveista huolimatta. Tällehän ei tietenkään voi mitään. Kritisoinkin lähinnä niitä vanhempia, jotka tietoisesti päättävät jättää lapsilukunsa vain yhteen tai hankkivat sen ainokaisensa niin vanhana, etteivät enää tämän jälkeen voi biologisista syistä saada enempää lapsia.
Mitä ajatuksia teillä on asiaan liittyen? Asiallista keskustelua toivoisin!
t. Äiti, KM, Lto
Kommentit (51)
Tässähän menee arvostus kokonaan kun lukee näitä ' Terveisin lto' -kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näen positiivisena sen, että ainoana lapsena saa ainakin riittävästi huomiota vanhemmiltaan. Meidän ryhmässä on paljon lapsia, kaikki omalla tavallaan yhtä ihania, olivat ainokaisia tai eivät.
Lto
että kasvaa ahdasmielisen ja tuomitsevan äidin helmoissa sisaruksineen?
Ei kukaan voi oikeesti olla noin tyhmä! Tai oikeastaan, jos kasvatustieteiden maisteri ei saa muuta työtä kuin lastentarhan opettajana, niin kyllähän se jotain kertoo...
koska sairauteni vuoksi en voi raskautua kuin kerran.
Aloituksesta näkee hyvin sen, että koulutus ei kerro ihmisen _viisaudesta_ mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti tuomitse toisten ihmisten ratkaisuja tai tee yleistyksiä.
Entisten naapureiden kahdesta lapsesta toinen oli juoppo joka uhkaili rahan tarpeessa iäkkäitä vanhempiaan ja siskoaan.
Että semmoista sisarusrakkautta. Ainutlaatuista ja elämänkestävää, näissä tapauksissa valitettavasti. Perintöriidatkin ovat kohtuu yleisiä, varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy tapauksia.
Ja tuo jakamaan oppiminen... Hohhoijaa. Yhtä hyvin voi sanoa, että koska sisarukset ovat aina joutuneet jakamaan kaiken he vaativat todella kiivaasti sitä _omaa_ osuuttaan ja pitävät tiukasti huolen etteivät vain saa yhtään vähempää kuin muut. Useimmat lapset myös menevät jossain vaiheessa tarhaan, ja siellähän ne ainokaisetkin joutuvat jakamaan niin huomion kuin lelutkin.
Mikään ei takaa että sisarukset pitäisivät toisistaan tai että edes tulisivat toimeen keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida ap putkinäkösi kuntoon ennen kuin menet töihin.
Sain selviytyä ilman apua ja tukea ennen ja jälkeen. Että kyllä se sisarus on niin tärkeä elämässä, että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleeko ainokaisesta lellitty vai ei! Usein kyllä vanhemmalla iällä hankitut ainoakaiset tuppaavat olemaan niin hemmoteltuja tapauksia, mutta on tässäkin yksilöllisiä eroja, en lähtis yleistämään...
miehen, tämän perheen ja ystävien tuella. En silloinkaan osannut kaivata sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. sitä, onko sisaruussuhde elinikäinen. Sitä se ei aina ole, valitettavasti.
Ja vaikka olen (vain) lastenhoitaja ammatiltani, väitän että ensiarvoisen tärkeä lapsen kehitykselle on suhde vanhempiinsa, sekä kodin ilmapiiri.
Tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden lähtökohta ei ole sisaruksissa.
Kai se on sitä että opitaan jo pienestä pitämään jakamaan kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto, talo, tavara.... hankitaan. Rinastatko lapset eineisiin?
Vierailija:
Sain selviytyä ilman apua ja tukea ennen ja jälkeen. Että kyllä se sisarus on niin tärkeä elämässä, että.
Ei ainokaisuus välttämättä ole huono asia siis. Asoilla kun on yleensä monta puolta.
Totta!!! Itse olen ainokainen (pian 26v.), enkä todellakaan voi väittää koskaan kärsineeni siitä, ettei ole sisaruksia. Ihan onnellisesti olen kasvanut, enkä ole hemmoteltu. Lelujen jakamista, sosiaalisia taitoja jne. olen oppinut jo pienestä asti, kun olin päiväkodissa.
Jotkut eivät ole missään tekemisissä aikuisiässä tai hyvin harvoin toisiinsa.
Perheitä ja elämäntilanteita on niin erilaisia, ettei kukaan ulkopuolinen voi niitä kaikkia ymmärtää.