3v pelkää mörköjä
Meidän 3v tyttö on alkanut yht äkkiä pelkääään mörköjä. Niitä pelätään sekä päivälä että yöllä. Päivisin ei uskalla mennä yksin edes viereiseen huoneeseen ja jos äiti käy vaikka vessassa niin huuto on kova. Pahinta on kuitenkin nukkumaankäymiset. Ei millään haluaisi jäädä omaan sänkyyn ja nukuttaa pitäisi sata tuntia... Ennen siis kaikki mennyt tosi hyvin, on ollut reipas tyttö, joten vähän hämentävää tämä on. Toisaalta tuntuu että iltaisin äitin ja isän vaatiminen viereen on pompottamista, kun siinä samalla näytetään kaikki temput ja ei meinaa millään rauhoittua. Ollaan aika kypsiä tilanteeseen ja vinkkiä kaivataan. Eli miten olette hoitaneet 3v turhat pelot? Ja nukkumaankäymiset?
Mielestäni on ok olla vieressä jos nukahtaa suht nopeasti ja ei temppuilla, mutta sitten jos on näin nukahdettu, niin sitten yöllä havahtuessaan hän haluaa äitin viereen nukkumaan taas! Rasittavaa. Ollaan välillä otettu viereen, mutta mielestäni jokaisen pitäisi oppia nukkumaan omassa sängyssä. Ei ole oikein että äiti tai isä jotuu siirtymään toiseen huoneeseen nukkumaan lapsen tieltä. (ei mahduta samaan sänkyyn koko porukka...)
Siispä kertokaa miten olette menetelleet? Miten kauan tällainen vaihe voi kestää?Uskon että on väliaikaista, mutta haluaisin helpottaa lasta ja samalla koko perhettä raastavaa nukutusrumbaa. Niin ja päiväunille käyminen onmyös yhtä tuskaa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu...
Kommentit (10)
astuvat kuvioihin mukaan. Niihin ainakin meillä tepsii mielikuvitustemput esim. möröt voi ajaa pois mörön pelotus lorulla (jonka voitte itse keksiä). Meillä pelättiin yhdessä vaiheessa (olemattomia) hämähäkkejä - ne karkoitettiin yksinkertaisesti sanomalla " hushus hämähäkit, menkää metsään" ja niinpä ne menivät pois ;-)
Suunnilleen joka ilta otetaan sitten yhteisvoimin niita " morkoja" kiinni ja heitetaan huoneesta pihalle.
Kysyn tytolta missa ne morot on ja kun neiti nayttaa missa morko piilee sieppaan sen ja heitan pois :-)
Myos tytto osallistuu morkojen haatoon itse eli ottaa kiinni ja heittaa morot pois.
Moron haatopuuha on yleensa tosi hauskaa ja pelko unohtuu kun metsastetaan yhdessa niita morkoja pois.;Sittenpa ei morkoja enaan huoneessa olekaan.
2v6kk ikäinen tyttö on alkanut iltasin sanoa että mörkö tulee. Hän kans pelkää kulkea kotona illalla yksin, jos jossain on mörkö. Olen sanonut ettei niitä olemassa ole, sitten hän sanoo ei mörköjä oo. Se kuuluu varmastikkin ikään, koska meillä muutkin lapset on käyneet tuon saman vaiheen läpi.
Ollaan tähän asti vaan sanottu ettei niitä ole. Joten miten voisi ajaa niitä pois, kun niitä ei ole olemassakaan?
Onko joku ratkaissut tätä eksistentiaalista ongelmaa?
:-)
Meillä vain ei pelätä mörköjä, vaan kaikenlaisia ääniä. Naapurilla on wc pojan seinän takana, josta ne äänet tulee. Viime yönäkin oltiin ylhäällä kolme tuntia. Nyt olen lopulta päättänyt, että en enää mene lohduttelemaan jne. Kaikki konstit on kokeiltu. Joten loppua odotellaan tähän. Kai tämä vain on väliaikaista ja menee ohi. Itse olen lopun uupunut, olen 8kk raskaana + koko muu perhe.
Yksi juttu, mikä tuli mieleen on, että poika kyllä syö ennen nukkumaanmenoa riisimuroja maidon kanssa, joissa on monia vitamiineja. Jätän ne nyt pois ja niitä ei enää syödä, jotta yöunet tulisivat paremmin.
Voimia sinnekin ja toivotaan, että yöunet sielläkin helpottavat.
Meillä on syksyllä 3 vuotta täyttävä tyttö, joka nyt kesällä on alkanut kysellä hirviöistä: " Onko täällä hirviöitä?" , " Voiko hirviöt tulla tänne?" Koska kumpikaan meistä vanhemmista ei keksinyt, mistä tyttö on keksinyt hirviöt, kysyimme häneltä että millaisia ne hirviöt ovat. Noh, siihen hän vastasi, että isähirviö, äitihirviö, isosiskohirviö ja pikkusiskohirviö: siis meidän perhe... Yhdessä pohdittiin, että pitävätköhän ne hirviötkin jätskistä ja pukeutuvat vaaleanpunaiseen. Eli meidän esikoiselle ei ainakaan vielä ole kristallisoitunut, mitä ne hirviöt " oikeasti" ovat. Kunhan oli kuullut sanan (ja sen pelottavan kalskeen) jostain.
Mutta se MÖRKÖVINKKI: Tämän kuulin päiväkodin ohjaajalta, jonka tyttö aikoinaan pelkäsi, että mörkö syö hänet yöllä. Tätä pelkoa vastaan käytiin näkkileivällä. Joka ilta tämä kyseinen ohjaaja voiteli pari näkkäriä lastenhuoneen oven ulkopuolelle. Siinä oli mörön iltapala, ettei tarvinut syödä lasta. Aamulla tyttö huomasi, että näkkäri oli täysin koskematta. Kun tätä jatkui päivätolkulla, ymmärsi tyttö, ettei mörkö ole käynytkään yöllä oven takana, kun ei kerran ole syönyt leipää. Mörköpelko kaikkosi.
ja nyt ei enää pelätä mitään mörköjä, mutta 2-vuotiaana kaikki oli mörköjä. mitään, ei mitään voinut tehä yksin, aina piti olla äidin mukana. yhtenä päivänä nora sitte vaa totesi ettei mörköjä enää ole, ne on menneet pikkuvauvoja pelottelemaan.
Laitoimme kulkusen roikkumaan tytön sängynreunalta niin, että se melkein osui lattiaan. Tämä noitahälytin rauhoitti lapsen ja hän alkoi nukkumaan hyvin. Meillä on myös kunnon yövalo lapsen huoneessa, ihan niin kirkas, että siinä aikuinen häiriintyisi. Tämäkin helpotti lapsen nukahtamista.
Meillä pelätään edelleen pimeitä huoneita. Esikoinen on jo viisivuotias, muttei silti uskalla mennä pimeään yksin. Vessaan meno onnistuu, kun eteisestä tulee sinne valoa. Mutta vilkas mielikuvitus estää esim. yöllä yksin vessassa käynnin. Kun silloinhan ei eteisessä ole valoa... (vaikka onhan meillä silloinkin yövalo, sekä vessassa että eteisessä).
Sehän voi olla melkein mikä tahansa. Täällä se on: kääntele rautalangasta jalat, kädet ja keho. Jätä pätkä rautalankaa pään kiinnittämiseen, joka tehdään puuhelmestä. Vaatteet tehdään kiertämällä puuvillalankaa (paksuhko) rautalankojen ympäri.
Tämä pieni otus istuu uskollisena sängyn vieressä taulun päällä sieppaamassa pahoja unia. TTällä metodilla voi myös karkottaa mörköjä, kummituksia, lentäviä sammakoita ja muita hirvityksiä.
Iltarutiinit vakiot, joista ei luisteta (suihku, iltapala, hammaspesu, iltasatu(joskus pitkäkin), muistutus unisiepparista). Rituaalin jälkeen " nukutan" eli olen sängyn vieressä ja silittelen, kunnes lapsi nukahtaa. Iltasadun jälkeen aikaa kuluu yleensä max 15 min. (usein alle 5)
Meillä toimii.