Tekisi usein mieli " puuttua" kun näkee vauvan/taaperon/uhmiksen kanssa tuskailevan äidin

kolme tuntia Nokia-mission tilaisuudessa. Yhtä äitiä kävi sääli ja toi lapselleni omia kirjojaan. Olipa ystävällinen, kuten ap:kin.

rauhottamaan. Enpä ole koskaan menny. Joten tuskin olet paska-akka. Ainoastaan ihminen.

Lapset on usein niin vieraskoreita, että kiukuttelu loppuu jos saa vieraalta huomiota. Ikävä kyllä vanhemmat voivat kokea vieraan kritisoivan tapaansa toimia.

me nimittäin oltiin ja 2v sai tyypillisen lattialle heittäytymis raivokohtauksen juuri ennen kassaa. minä tuumin että kai maailmaan ääntä mahtuu ja menin normaaliin tyyliin kassalle, lapsi jäi makaamaan. en tiedä kuuliko huudoltaan kun kyselin ihan normaaliäänellä että haluaako tulla nostamaan ostoksia hihnalle (yleensä haluaa), kun ei tullut niin maksoin vaan ja rupesin pakkaamaan. muu jono sitten väisti maassa makaavaa lasta (ei maannut ihan reitillä, siinä vieressä).



kun sain tavarat pakattua oli lapsi jo toennut ja noussut ylös. pääsimme jatkamaan matkaa normaalisti. mulla ei oo hajuakaan miten homma ois pitänyt hoitaa kasvatuksellisesti oikein.



psykologian opettajani kertoi joskus lukeneensa neuvon että tuollaisessa tilanteessa kannattaa mennä itsekin sinne lattialle makaamaan, että lapsi luultavasti nolostuu hyvin pian, nousee ylös ja pyytää että voitaisko jo mennä :D



haluaisin mielelläni joskus kokeilla toimisiko noin, tänään mulla oli kuopus kantoliinassa mukana niin en viitsinyt.

Yritän aina katsoa uhmiksen kanssa taistelevia hyvin hyvin ymmärtävästi, joskus totean ohimennessäni, että tutulta näyttää tms. jotta kyseinen äiti saisi ehkä vähän tsemppiä siinä... Muistaisi, että noin on muillakin.

Mielestäni toimit ihan oikein. Mitäpä muuta tuossa tilanteessa oikein tekisi. Ja tosiaan, meilläkin on näitä uhmakohtauksia nähty ja koettu ihan omaksi takaa, ehkä siitä sympatiat muillekin.

ap